Alkaen 10082010

maanantai 31. toukokuuta 2010

Mä olen

niin tyytyväinen itseeni jälleen :) Olin menossa crossing tunnille, kun näin salin käytävällä meidän salin työntekijän joka kehotti muo menemään pro pyöräilytunnille. No itse asiassa, mulla oli kyllä hinku mennäkin ja tietysti sitten menin ja en kadu pätkääkään. Vieläkin virtaa sellainen määrä endorfiineja veressä, ettei paljon parempi olo voisi ollakaan. Huih. Näiden pro tuntien miespuolinen vetäjä on ihan ehdottoman paras tossa hommassa. Hänelle sopii nuo tunnit niiiiiiin hyvin. Valtava tsemppaus koko ajan, hyvä meininki, loistavaa läppää :) jei! Tunnin jälkeen oli ihanaa taas kavuta saunan lauteille. Uskoisin olevani aikasta hyvässä kunnossa, palaudun kuitenkin huomattavan nopeasti noista sykettä reippaasti nostattavista koetuksista. Vaikka hengästyn voimakkaasti, niin saan olla kyllä aika maksimisykkeillä, ennenkuin hengitys menee puuskuttamiseksi ja saan nopeesti tasattua hengityksen kuitenkin. Sen verran on noilla pro tunneilla tullut käytyä, että osaan jakaa jaksamistani tunnin eri osioille niin, että tsemppiä riittää ihan viimeisiin puristuksiin asti. Aina on vielä jokunen paukku jälellä kun on sen aika. Oli aika, no... sanotaan nyt että tyydyttävää huomata, miten muutama hyytyi rinnalla. Miksipä sitä kieltää, en tietenkään ole iloinen siitä, vaan tunnen sen voittaja fiiliksen itsessäni, että olen omalla työlläni saanut itseni parempaan kuntoon kuin ehkä jokunen muu. Saahan nyt itsestään olla ylpeä, sehän on ihan tervettä.

Eilisen core tunnin jäljiltä on pientä lihaskipua, arkuutta ehkä ennemminkin vatsalihaksissa ja käsilihaksissa. Ihana tunne, kun tuntee omassa kropassaan, että on tehnyt jotain! Hei, wau ja tänään tuli puoliskolleni soitto meidän salilta :) minä hyväkäs ilmoitin hänet sinne ;) ja nyt menemme torstaina yhdessä tsekkaa mestat, minä menen tunnille ja puoliskoa odottaa siellä personal trainer. Uuuuu jee, siitä se lähtee, toivottavasti. Voi tuota... olen kyllä hänestäkin aikasta ylpee...vaikka tupakkalakko kiristää meidän molempien hermoja...yritän vain purra hammasta yhteen. Sitä paitsi, itsekin olen toisinaan väsynyt, hermo kireellä... niin yhdistelmänä kaksi hermot kireellä = katastrofi hetkittäin :D mutta... no tää on tätä ;)

Kotiin päästyäni lemppari ohjelmani, Salkkarit tietty, oli juuri alkanut ja jatkoa seurasi Huippiksista. Voisiko paremmin rentoutuakkaan treenin jälkeen. Uih.


Huomenna tiedossa iltavuoro, joten saapi nukkua aamulla normaalia pidempään :) ei ole kiire nousta ylös, jei. Voi kun olisi nätti päivä, voisin nautiskella olostani partsilla...tai lähteä dogien kans pidemmälle lenkille. Nyt vielä hetken aikaa nautin tämän illan laskevasta auringosta.

Uih


löysin arkistoistani tämän kuvan :) Tuli niin kesäinen fiilis. Jos säät suosivat, voisikin tehdä perinteikkään retken Korkeasaareen ihastelemaan jälleen elukoita. Korkeasaari jaksaa viähättää aina vain uudelleen ja uudelleen. Lapsille se varsinkin on todella ihmetyksen paikka :)

Ah himassa :)

Ihanaa vihdoin käydä lököömään tähän sängyn päälle :) Työpäivä oli hauska, mukava kuten aina! Rakastan työtäni, tämä päivä ei tehnyt poikkeusta ;) Pääsin valmistelemaan pitkästä aikaa externifixoperia :) uuu jee. Aina kiva päästä tekemään vähän erilaisia juttuja. Mä diggaan.

Tänään on myös tiedossa perinteikästä Crossing tuntia. Olin jo ilmoittautunut pro pyöräilyyn, mutta mulla on ihan älyttömän törkeen pitkään kestänyt hemmetin sitkee yskä, joka on taas tänäänkin vaivannut muo. Ju, se lasketaan jo krooniseksi. Mulla oli se flunssa tossa taannoin ja siitä asti tämä yskä on vaivannut muo. Mulla ei kuitenkaan tunnu hengitysteissä mitään, ei ole kipua, ei ahdistusta, ei mitään, mutta joka päivä tuossa viimeistään aamupäivän aikana alkaa hirvee limanen yskä. Se on erikoista, kerrassaan. Duunikaverit ovat kyselleet, että oletko jo käynyt lääkärillä. No en ole en. Varmaan pitäs harkita jos tämä vielä aikoo kauankin jatkua. Nih. No mutta siis, ajattelin, että menen ihan basic crossing tunnille, koska pro tunnilla kuitenkin rasitetaan aika tavalla hengitysteitä...tai ne saa siis kyytiä, koska siellä pyritään voimakkaan hengästymisen alueelle. Niin...ajattelin sitten, että ehkä fiksumpaa ottaa vähän löyhemmin, vaikka olinhan mä viime maanantainakin pro tunnilla...ja vissiin sitäkin edellisenä, eikä ollut kyllä ongelmia.

Kyllä parvekkeen kohentaminen kannatti, nyt pikkuneitikin viihtyilee tuolla ja haluaa jopa syödä siellä :) voi jee. No ohan se nätti entiseen verrattuna. Tänään puolisko kyseli, että mistäs me saataisiin sinne semmonen hyvä löhöily mesta...niin... ehdotin Badenbaden tuoleja...no ne on aika tylsät ja tavalliset, mut pehmeet...katsoo nyt.

Minä sain juuri palautetta, kun jätän kahvikuppini aina makkarin kirjahyllyyn lojumaan. Ju mä myönnän, siinä on mun heikko kohta, teen sitä. Mmmm-m, ois parantamisen paikka :D

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Uhkasin


eilen, etten taida laittaa kuvaa itsestäni tänne. Nii-in, pysyn kuitenkin sen takana, etten laita tunnistettavaa kuvaa itsestäni ;) Jotenkin vain haluaisin, että voisin tuoda jollain tapaa "kasvot" tämän tekstin takana olevalle henkilölle. Vaikken olekaan varsinaisesti tunnistettavissa tästä kuvasta, niin siitä kuitenkin saa mielikuvan minusta. En nyt tiedä onko tämä oleellista, mutta kun haluaisin tehdä näistä jutuista hieman mielenkiintoisempia ja kaikkiahan (keitä kaikkia, eihän tätä kukaan lue ;D) kuitenkin aina kiinnostaa kuvat. Ainakin itseäni. Joten tässä sellainen sitten ;) Jatkoa ei välttämättä ole tiedossa ;)

Vielä


söpö pieni yksityiskohta. Tällaiset pienet kodikkaat lisät tuovat iloa silmälle. Kotona olisi paljon laitettavaa, ikuisuusprokkis siis. Tämä ikiruohoasetelma on koristanut parvekettani läpi vuoden :) Löysin sen Anttilasta alennusmyynnistä. Tämä oli heräteostos, josta olen tykännyt!

Murheenkryynini



näyttää nyt tältä. Sain vihdoin ja viimein itsestäni sen verran irti, että näin vaivaa parvekkeen laiton kanssa. Voisin jopa juoda kahvit siellä tänään :) Olen niin iloinen että projektini edistyy vihdoin. Hyvä siitä tulee.

Ihanata!

Puolisko otti muo tänään vyötäröltä kiinni ja totesi "Sä oot niin ihanan kapee. Tästä kun ottaa kiinni, niin melkein ylettyy kädet yhteen." Siitäkös sitä taas hyvä mieli tuli :) jei. Olenkin sitä pohtinut joskus, että voisinko itse elää miehen kanssa, joka olisi muo pienempi. No en kyllä ainakaan niin, etteikö se vaivaisi muo koko ajan. Joskus näkee tuolla pariskuntia, joissa emäntä on isompi kuin mies... aika useinkin. Jos ei muuta, niin hanuri on yleensä leveempi :O Tästä olenkin puhunut. Jos mulle tekisi tiukkaa vetää puoliskoni pöksyt jalkaan, olisin aika tavalla huolissani ;)

Oih!

Nyt on maaru täynnä, söin Caesar salaatin, juomaksi vettä ja jälkkäriksi kahvia...ja suklaa Brownie :O Ja kyllä oli aivan valtavan hyvää. Huh.

Kotimatkalla oli pakko käydä Tarjoustalon kautta. Niiden puutarhamyymälä on nyt avattu ja kävimme siellä katsastamassa valikoimaa. Olisi tehnyt mieli ostaa kukkaruukkuja ja kasveja...mutta meidän kissa :/ Nooh, ostimme vesikasvimaton, sellaisen punotun, missä on tummanruskeat kanttaukset. Näyttää oikeinkin siistiltä parvekkeen lattialla :) Olen
mielissäni siitä. Samalla ostimme limen vihreät istuinalustat ja kotona keksin, että saan järkyn vihreistä parveketuoleistani huomattavasti houkuttelevammat verhoamalla ne valkoisella lakanalla ja siihen sitten se lime istuintyyny. Nih, nyt niistä tuli vähän sohvatuolin malliset ja näköiset, ei huono. Ihan kiva :) Mulla on ollut ongelma, että millaiset istuimet sinne haluaisin... en oikein haluaisi mitään klaffituoleja, ne on turhan epämukavat. Nuo omat tuolit on muuten oikein oivat, mutta ne ovat muovia ja vielä vihreät. Ne on peruja hyvältä ystävältäni ja ovat seuranneet matkassani kodista kotiin :) nyt ne näyttää aika mukavilta :) jei! Siirsin petuniat roikkumaan samaan koukkuun, nyt ne riippuvat päällekäin. Tuolien päälle nostin kynttilälyhdyn :) Juh, kyllä tuosta vielä parveke tulee. Ehkä vihdoin ja viimein sitten!

Pikkuneiti bongasi ystävänsä tuosta pihalta ja jäi sinne leikkimään. Ne on niin liikuttavia. Tämä ystävä on poika ja hän kyseli niin polleena tytöltäni että "Onko sun mielestä mun pyörä hieno?" siihen tyttöni "Juu, on se hieno." :) voi noita.

Meillä on pieni kasa täällä makkarin sängyllä. Puolisko katsoo puhelimestaan Family Guyta, tytöt (koirat) pötköttää tuossa vieressä ja minä skrivaan blogia. Tämä on tätä perhe-elämää parhaimmillaan ;) hih. Kohta jatkan parvekkeen laittamista. Jei!

Jestas soikoon!

Miten on mahdollista, että minä, joka en juuri koskaan nuku kello yhdeksää pidempään (sekin on yleensä ihan viimeinen takaraja, yleensä nousen kahdeksan aikoihin, siis vkonloppusin, arkena nousen ennen kuutta!) meinasin nukkua tänään pommiin Core tunnilta joka alkaa klo 11.10. Siis tuli pikkasen kiire. Puolisko tuli noin 10.40 kysymään, että aijonko nukkua vielä pitkään???? Jei, eli joo, tukkaputkella salille sitten. Puolisko vähän märisi jotain, että joutuu nyt sitten viemään koirat, kun minä nukuin pommiin...mutta hei, kyllä näitä tilanteita aina välillä tulee ja sitä vastuuta on jaettava. Yritän ymmärtää hänen aivotuksiaan nyt sillä verukkeella, että hän on ollut yli viikon polttamatta. Joskus mullakin sitten tulee niin sanotusti kuppi täyteen ja se menee nurin. Nyt pidinkin taas palopuhetta siitä, miten sopii ja miten ei sovi käyttäytyä! Olen siitä aika tarkka (itsekin vedän joskus aika ali riman kun menee hermo, mutta se nyt on ok...jos joskus menee hermo, mutta sitten kun tällaista hampaiden kiristelyä jatkuu päivä tolkulla ja nuttu on nurin koko ajan, niin semmonen käy vituttaa ihan rehellisesti) miten käyttäydytään. Turha kiroominen ja mesoominen on mun mielestä aivan sopimatonta. No ok, meillä kaikilla on joskus huono päivä...joo, myönnetään, mutta pitää myös osata sitten ottaa itseään niskasta kiinni myös. Jo juh, tommonen huonotuulisuus tarttuu hyvin tehokkaasti ja sitten se on ikäänkuin noidankehä... Voi sentään. No olkoot. Mutta siis joo, minä en suostu olemaan mikään sijaiskärsijä ilman syytä! Nih, ettäs tuli tämäkin selväksi.

Mut siis takaisin Core tuntiin. Vetäjä olikin tänään sijainen. Mulle hyvin tuttu henkilö kyllä tuolta salilta. Kiva tyyppi, aina iloinen, reipas ja hyvin simpsakka nuori nainen. Mutta huomaa kyllä, että hän vasta harjoittelee ryhmätuntien vetämistä, eikä Corenkaan syvin ajatus ole hänelle ihan tuttua. Mutta minä en kuitenkaan ole se nolo "ämmä" joka tunnin päätteeksi menee kaivelemaan palautekupongit esille ja laittaa anonyyminä jotain risuja. Tiedän, tai uskon, että aika moni oli "pettynyt" kun ei ollutkaan vanha tuttu vetäjä ja ohjelma, vaan aika tavalla normi Coresta poikkeava jumppatunti. So what, välillä näinkin ja hei pitää yrittää myös antaa harjoittelevalle henkilölle mahdollisuus. On varmasti tärkeää, että hänellekin jää hyvä mieli tunnista ja koko ajanhan henkilö kehittyy. No ju, mulla ei ole mitään valittamisen sanaa, mulle passaa kyllä.

Jaha, mutta nyt kello lähentelee jo yhtä ja meidän pitää olla hakemassa mutsia ja faijaa puoli kahden aikaa. Menemme ulos syömään. Uskoisin että osoite on perinteikkäästi Chicosi :) nam. Ajattelin valita Caesar salaatin vuohenjuustolla :) ui ui, se on niiiiin hyvää. Jälkkärikahvit ja ehkä jokin pieni annos jädee. Nam. Eiku lilaa luomeen nyt, ettemme myöhästy.

lauantai 29. toukokuuta 2010

No niin

siis pakko vielä jatkaa edelliseen, pieni oikaisu, kun jäi vähän vaivaamaan. (mulla tuntuu olevan tälleen illalla paljon sanottavaa taas :D). Niin siis liittyen kuviin. Siis tähdennän vielä sitä, että minusta on ihan ok, jos joku haluaa laittaa kuviaan, ei siinä mitään... tietysti vain ihmettelen sitä, että jos blogi sisältää kovin syvällisiä, ehkä jopa arkaluontoisia asioita, jotka eivät kaikki liity pelkästään kirjoittajaan, niin sitä en ymmärrä, että siinä sitten ikäänkuin "vaarantaa" muidenkin yksityisyyden kun tekee omalla naamallaan heistä tunnistettavia. Eli tämä lienee se perimmäinen syy, minkä takia en ole ajatellut laittaa tänne kuvia, joista voisi tunnistaa minut, sillä en halua kenenkään tunnistavan sen jälkeen henkilöitä joista täällä ehkä puhun, mainitsen, sivuan jne. Ei siinä, kyllä itse kehtaisin naamani näyttää liittyen omiin teksteihini, mutta en missään nimessä oleta, että muut puheissani esiin tulevat henkilöt sitä haluaisivat. Eli näin. Kun nyt en ole mikään julkku :D, niin voin pysyttelemällä anonyyminä suojella kuitenkin läheistenikin yksityisyyttä. Tätä ei kovinkaan moni netissä pelehtivä henkilö aina taida ajatella ihan loppuun asti, vaikka syytä varmasti olisi. No mut näin... eli siis, laittakaa vain hyvät ihmiset naamanne nettiin...kuhan muo ei liitetä siihen naamaan :DDDDD Hyvää yötä ja kauniita unia!

Tuli mieleen

että voisin ehkä joskus lisätä tänne jotain kuvia... _ehkä_! En kyllä usko, että koskaan laittaisin kuvia, joista minut voisi tunnistaa. Syy ei tosin ole se, ettenkö kehtaisi, mutta en vain halua. Tosin minussa on niin tunnistettavia piirteitä, että joutuisin käyttää aika isolla kädellä kuvamanipulaatiota, ennenkuin voisin laittaa mitään kuvaa, mikä esittäisi minua :D niin, eli kuvassa olisi vain iso suttu, kun joutuisin peittämään kaiken, mistä minut voisi tunnistaa :D ju, eli ehkä unohdan koko idean sitten kuitenkin. No mutta... jos vaikka joku kiva maisemakuva ilahduttamaan näitä muuten niin tylsiä sivuja, hih. En ymmärrä oikein niitäkään, jotka turaavat bloginsa täyteen omia naama ym. posekuvia. Miksi? Öööö... en tiedä... en ymmärrä, mutta no, sehän on jokaisen oma asia. Mmmm... ehkä sellaiset ihmiset eivät _oikeassa_ elämässä saa itseään kuuluville / näkyville haluamallaan tavalla ja rohkaistautuvat tekemään sen netissä, kun ei tarvitse kohdata ketään face to face... ehkä. Tai, voihan se olla ainut hupikin, mistä sen tietää... No mut anyway, mun blogi jää odottelemaan kuvia, edelleenkin ;)

Bongasin

tämän tekstin netistä, kun katsoin, että mitä hyvä kunto sanalla löytyy:

"Hyvään kuntoon tarvitaan monipuolista liikuntaa

Moni ajattelee, että hyvää kuntoa hankitaan vain kuntoilemalla veren maku suussa ja rautaa pumpaten. Nyt viimeistään on aika kumota tämä iänikuinen väite.

Hyvä kunto rakentuu useista eri kunto-ominaisuuksista. Hyvään kuntoon tarvitaan sulassa sovussa happea, liikkuvuutta, voimaa ja kehon hallintaa – ja liikunnan iloa.

Monipuolinen liikkuja löytää myös keinon liikkua säällä kuin säällä ja eri vuodenaikoina. "

No niin, eli tuohan on juuri sitä mitä olen sanonut. Minulta on itse asiassa testattu noita eri alueita ja suoriuduin niistä kiitettävästi :) Hyvä niin. Tuli kerran juttua tytön mummin kanssa tästä liikuntaharrastukseta (hän käy samalla salilla kuin minä) ja hän on käynyt kuntotestissä ja saanut erinomaiset tulokset. Niin, että se joka väittää tai luulee, että terveellisten elämäntapojen noudattaminen on vain turhaa lesoilua, niin onpi aika tavalla väärässä. Ihmiset tuppaavat keksimään aina kaikenlaisia tekosyitä, ettei ehdi, on niin paljon kaikkea tekemistä, on töitä paljon, on sitä sun tätä. Niinhän meillä kaikilla on! Entisessä duunipaikassani yksi henkilö väläytteli sellaistakin, ettei voi olla kotoonta niin usein poissa, että se olisi väärin perhettä kohtaan... Jaa-a...tekosyy, tekosyy todellakin. Kuinka kauan sitä aikoo siellä salilla sitten hinkata???? Eihän treeni kestä kuin ehkä tunnin... ja sitten kotiin. Koko reissuun menee ehkä aikaa puolitoista tuntia, jos on reipas... Eli eli... Ja miksi siitä ei voi tehdä yhteistä harrastusta? Esimerkiksi minä otan tytön aina mukaan, tai usein! Tälläkin henkilöllö oli sen ikäisiä lapsukaisia (tyttöjä) että hän olisi ihan hyvin voinut motivoida heitäkin lähtemään kanssaan. No mutta sehän on nähty, ihmiset ovat mestareita keksimään ties mitä tekosyitä, ettei muka ole aikaa. Juups. Niin minäkin luulin...ennenkuin aloin treenaa, vaan sen jälkeen ei ole ollut vaikeuksia löytää sitä aikaa.

Hei me katsottiin se Sherlock Holmes. Oli hyvä, mutta ei peitonnut kyllä Kikck Assia, heh. Mutta ju, oli kuitenkin hyvä pätkä, suosittelen sitäkin!

Kävimme iltalenkillä lammen rannalla. Se on mukavan vehreää seutua näin kesäisin. Tykkään siitä. Se on tullut tutuksi. Pienenä tyttönä kävimme siellä usein uimassakin. Tällä hetkellä tuon lammen vesi ei ole oikein paras mahdollinen vesistö uimiseen, mutta olen nähnyt siellä uimareita tänäkin kesänä jo. Ja meidän pikkukoirahan on käynyt jo keväällä uimassa siellä...sorsien perässä :D heh.

Pitäisiköhän pikkuhiljaa vetäytyä peiton alle. Puolisko ainakin näyttää tulevan nyt tänne...ja painuvan peiton alle... Jah, jos sitä vaikka itsekin kävisi suihkussa. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Mutsi ja faija vievät meidät huomenna ulos syömään...taidan valita jonkun hyvän salaatin... Ju, se voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Tänään syötiin pääruoksi itse tekemää perunalaatikkoa, olikiin muuten hyvää. Ja tietysti iiiiiso kasa salaattia. Jos leffanamit olisi jättänyt tältä päivältä nauttimatta, ruokavalio olisi ollut terveellinen. Aamunkin aloitin kaurapuurolla jossa oli sokeroimatonta omenasosetta ja kyytipojaksi kupillinen kahvia. Tietysti iso lasi vettä, Omega3 kapseli, C-vitamiinia ja D-vitamiinia. Illalla ennen nukkumaanmenoa otan aina Magnesiumia, B-vitamiinia ja Calsiumia. Kyllä lähtee... Hyvä kunto nääs ;) Jeps, mutta öitä.

Upeeta, mahtavaa :D

Nyt on pyörälenkki tehty. Aivan loistava fiilis. Ajeltiin Pitkäjärvi ympäri, pällisteltiin paikkoja :) Aurinko paisteli koko matkan. Oikein oivasti valittu ajankohta. Puolisko on ostanut fillariinsa ajotietokoneen, josta se tarkkaili nopeutta ja matkaa ;) jei. No tulihan siinä matkaa taitettua ja aikaa meni lähemmäs toista tuntia. Koko ajan ei oltu vauhdissa, pysähdyttiin mm. sellaiseen näköalatorniin Kehän varrella. Sieltä oli kiva pälyillä Pitkäjärvelle ja siellähän taisi mennä polskia joutsen. Sen lisäksi törmäsimme kolmeen peuraan matkan varrella. Sieltä ne pellon laidalta katseli meitä ja me niitä :) Suloisia otuksia. Ihanaa, että meillä on yhteinen harrastus josta kumpikin pitää, pyöräily :) Ja nyt tietenkin myös juoksu. Puolisko väläyttikin, että kehtaisko tuon saman matkan juosta joku kerta. No todellakin!!! Nyt vois vähän venytellä...lisää sitten päivällisen venyttelytunnin.

Aijomme jälleen viettää elokuvailtaa :) kivaa. Myönnän, että olemme herkutelleet elokuvailtojen aikana, myönnän todellakin! Mutta toisaalta en pidä sitä ollenkaan pahana asiana, kun meillä ei kuitenkaan kuluteta alkoholia tms. josta saa kauheesti kaloreita. Tietysti kaikenlaisen herkuttelun voisi jättää pois kokonaan, mutta välillä on annettava itselleen mahdollisuus myös siihen :) Se tekee psyykkeelle hyvää :D kohtuudella tietysti!

Tänään kun avauduin näistä leveperäsistä naisista, niin tuolla matkalla tuli taas hyvä esimerkki vastaan. Hän oli juoksulenkillä ja siis näki, että varmasti harrastaa liikuntaa, mutta oli aivan törkeen levee lantio :O Eihän sille tietenkään mitään voi... mutta... onneksi en omaa sellaista. Ei tosiaan juoksutrikoot oikein anna oikeutta sellaisessa vartalossa. Tänään itse asiassa vetäsin jalkaani pyörälenkkiä varten ikivanhat Puman tuulihousut ja jösses ne tuntui mielettömiltä pussihousuilta :D aaaaaw, aina ne ovat isot olleet, todellakin, mutta nyt ne tuntui varsinaiselta teltalta :D mutta hyvin ne asiansa ajoivat, käänsin vähän vyötärönauhaa, ettei peffa pussittanut ihan törkeesti :D heh.


Trimmistäni tuli muuten hieno. Omistajakin oli jälleen kerran tosi tyytyväinen. Poika käyttäytyi mallikkaasti koko trimmauksen ajan. Ne tietää, ettei pokkurointi auta, että minä olen tiukka täti ;) Seuraavaa odotellessa siis.

Nyt taidan mennä katsomaan elokuvaa puoliskon kanssa. Ai juu, eilen tsiigattiin semmonen leffa kuin Kick Ass! Se oli aivan loistava, siis törkeen hyvä pitkästä aikaa, viihdyttävä. Suosittelen. Tänään lähtee Sherlock Holmes (meniköhän se tällä kertaa oikein :D). No niin, kaffia kuppiin ja soffalle. Autuasta. Tänään on tullut liikuttua lähemmäs neljä tuntia, joten ansaitsen pienen breikin, ju.

Jumpatijumpati :)

Huoaah, kello soi aamulla, ilmoittaen, että on aika nousta ja pakata treenikassi. Eilinen elokuvailta venähti vissiin yli puolen yön, joten pikkasen ois tehnyt mieli vetää vain peittoa korviin. Mut ei siinä, kun pääsee ylös, niin kyllä se siitä lähtee. Tänään oli basic crossing, kuten joka lauantai ja päälle venyttelytunti. Teki taasen niin hyvää. Siihen päälle vielä suihkut ja sauna, ah! Mä en oikein voi ymmärtää niitä salilla kävijöitä, jotka lähtevät käymättä suihkussa himaan?!?!?!?!?!?!? Niin no, jos nyt osallistuu pelkälle venyttelytunnille tms. jossa ei _välttämättä_ tule hiki, niin sit kait se on ihan ok, mut ei hyi helvettiläinen sellaisen jumpan jälkeen missä hiki valuu. Yöks, mul ainakin itelläni on niin nihku olo aina jumpan jälkeen, etten voi kuvitellakaan lähteväni himaan, käymättä pesulla. Vaikka sieltä kotoontakin se suihku löytyy, niin silti! No what ever, kaikki tyylillään... tämä oli taasen miun mielipide :D Niin, no voihan olla, että jotkut ihmiset eivät vain halua / kehtaa näyttäytyä ilkosillaan muiden seurassa, että jos on sen kaltaisia ongelmia, niin sittenhän se on jokseenkin ymmärrettävää, mutta... No niin... Tai jos ois jokin vakaumus, uskonto tms. joka kieltäisi moisen "viuhahtelun" niin sittenhän se on ymmärrettävää. Ok, se siitä.

Tuli myöskin jälleen todettua, että suomalainen naismateriaali on suht persevää. Olen tätä kyllä ennenkin katsellut ja miettinyt, että aika leveitä hanureita näkee tuolla liikenteessä. Se on se kuuluis päärynä vartalo, mitä näkee aika paljon. Voi olla muuten suht ok kroppanen, hoikat jalat kaponen ylävartalo, pienet rinnat jne. mut sit hanuri on levee kuin leivinuuni. Kait se kulkee geeneissä. Onneksi itelleni ei ole periytynyt mistään sellaisia geenejä, luojan kiitos. Olen oikeestaan aika tyytyväinen, että olen kapee lantioinen, vaikka joskus ehkä teini-iässä toivoin hieman enemmän muotoja, mutta toisaalta, nyt olen sitä mieltä, että ei kiitos. Eikä tietenkään siinäkään, vaikka oiskin semmonen latinopylly, niin sen pitää olla kuitenkin kiinteä, eikä semmonen roikkuva ja hyllyvä ;) Saa peppu olla pyöreä ja muodokas, kuhan se on trimmattu malli! Sitten jos ei ole liioin pituuttakaan luoja suonut, niin siitä tulee kyllä aika läntä vaikutelma kun on levee hanukka ja lyhyet jalat...jotka nekin ovat usein sitten suht paksuhkot, ei oikein pohje erotu reidestä ja sitä rataa. Mun mielestä naisella pitää (soisin, että olisi kaikilla) kauniit pitkät sääret, jäntevät ja lihaksikkaat, sitten kehtaa niitä minimekkojakin vetää ylleen... kun näkee näitä, joilla pöllöttää ne pulleat reidet ja pohkeet...ja minimekko! OMG! Sama pätee käsivarsiin, itse ihannoin ja luulen, että muidenkin silmiä hivelee ennemmin suht hyvin treenatut käsivarret, kun sellaiset veltot, mistä ei lihasta pysty erottamaan kirveelläkään! Silloin ainakin kannattaa harkita, sopiiko hihaton paita päälle pantavaksi vai ei...vaikka paita olisikin nättiäkin nätimpi, niin ei se näytä hyvältä kenen tahansa päällä! No oikeestaan kuntosalilla en nyt vaadi mitään pukeutumiskoodia, ei mulla itelläkään mitkään vimosen päälle vetimet siellä yllä ole, mutta tuolla liikenteessä kandee vähän miettiä mitä voi näyttää itsestään, näyttämättä pöllöltä. Voihan perseväkin olla seksy, kun osaa pukeutua oikein, huom _oikein_! Siis mä korostan, että mulla ei ole mitään vastaan pyyleviä / lihavia / lihavia-laihoja kohtaa, ei todellakaan, mutta silloin pitää ymmärtää miten sitä kroppaa on hyvä kantaa. Joo... mutta siis tuli vain tämäkin mieleen siitä kun katsoin tämän päivän crossitunnin matskua... niin, no... kovin kiinteetä ei ollut. Mutta hyvä silti, että ihmiset tulevat salille kuntoilemaan, sehän on hienoa, oikeesti. Itse asiassa tulen aina hyvälle tuulelle, kun näen, että joku reilumminkin ylipainoinen on tullut jumppaan! Se on hienoa! On hienoa, että ylipäätään viitsii yrittää, eikä jätä puhumisen tasolla sitä hommaa... että pitäis ja pitäis, pitäs sitä ja tätä...aloitan kohta, ensi viikolla...tai no viimeistään ensi kesänä... :D Näitäkin on. Tiedän jo yhden heti kaveripiiristäni, joka maksaa kiltisti kuukausimaksua salille, ja no, en muista koska viimeksi olisin hänet siellä nähnyt... ja tuota, hän ei ole ihan trimmissä, näin kauniisti sanottuna... Ei se kunto kasva pelkästään kuukausimaksua maksamalla :D

Pööh, ulkona sataa vettä. Meidän piti mennä, tai ehkä menemme sateesta huolimattakin, pyörälenkille puoliskon kanssa :) Ajattelimme mennä ajamaan Pitkäjärven ympäri :) Jei. Katsotaan nyt. Pieni säävaraus on kyllä olemassa, sillä jos alkaa tulemaan ns. tiskirättejä taivaalta, niin sitten on jätettävä väliin. Eilen oltiin juoksulenkillä. Mentiin läheisen lampemme maisemiin juoksemaan. Yritin opettaa puoliskolle säästävää ja hyvää juoksutekniikkaa. Pienen mutinan siivittämänä hän yritti kuitenkin ohjeitani noudattaakin ja oikeesti, kyllähän siinä lenkin aikana eron huomasikin. Hän olisi mielellään, kuten niin moni muukin, juossut kovempaa, minä toppuuttelin ja kyllä hän itsekin sen sitten huomasi, että ihan silläkin vauhdilla mitä minä kehottelin pitämään yllä, hän hengästyi ja alkoi tuntumaan. Että vieläkin hitaammin olisimme voineet mennä. Mutta joka tapauksessa, olen hänestä tosi ylpeä, että on ylipäätään innostunut tästä hommasta. Se luo mullekin lisää motivaatiota, kun hänkin osoittaa kiinnostusta kuntoilua kohtaan :) Jei! Tupakkalakko on hänellä kestänyt :) hienoa, mutta välillä huomaa, että se ottaa pikkasen koville. Tuntuu toisinaan, että hän käyttäytyy kuin teini-ikäinen. Näsäilee ja vähän soittelee poskeaan asiasta kuin asiasta. Tänään vähän kurmuutin häntä aiheesta ja pyysin pientä ryhdistäytymistä... No katotaan. Eiköhän se siitä. Yritän ymmärtää...mutta rajansa kaikella. Jos vaadin pikkuemännältäkin hyvää käytöstä ja äidin kunnioitusta, niin en tietenkään päästäisi puolisoani yhtään vähemmällä!

Kohtapa kohta saapuu miun trimmi. Jei. Kiva nähdä poikaa taas pitkästä aikaa. Tuolla kyseisellä koiralla on atopia, yllättäen, kun ottaa rodun huomioon, niin on aina kiva nähdä, että missä kunnossa se on tällä hetkellä. Nyt se onkin ollut pitkään hyvässä kunnossa, mutta kaiketi koko ajan lääkityksellä. On tiettyjä rotuja, joitan en valitsisi ja tämä on ehkä yksi niistä, koska niin usein, niiiiiiiin usein näkee että ne todella ovat atooppisia, siis oikeesti. Sanokoot kasvattajat mitä tahansa, niin se on niin yleisesssä tiedossa, että kenenkään on sitä turha kieltää. No mutta pääasia että koira voi hyvin... Mutta on niitäkin jotka eivät sitten hoida jne. kun maksaa ja on niin vaikeeta kun ei siitä tule mitään jne.

Jasso, johan mulla on taas avautumisen paikka :D Jestas sentään. Välillä tietysti on hyvä tuulettaa vähän pääkoppaa :D Heh. Tekee hyvää. No mutta. Nyt menen virittelemään trimmauskamat ja kohta pääsen halimaan ja pusimaan sitä pientä poikahauvaa :) Jei!

torstai 27. toukokuuta 2010

Koirajuttuja

Meidän pikkukoira oli tosiaan edellisyönä voinut pahoin ja kakkinutkin petiinsä. Tein sille eilen sitten pikatrimmin duunin jälkeen töissä. Meillä on siellä niin hyvät puitteet, että vien vastaisuudessakin tuon mukanani duuniin ja käytän siellä pöytää hyväksi. Siinä saa hyvin kylvetettyä koiran ja myös trimmattua. Korkeus on sopiva, joten työskentely on aikasta ergonomista.

Nyt on taas myös se aika vuodesta, kun trimmaamani koirat ottavat yhteyttä :) Niin, trimmaan siis koiriakin. Tämä harrastus juontaa juurensa siitä, että olin töissä yhdessä paikassa missä vastasin trimmauspalvelusta. Se oli hyvä koulu se. Tuli tutuksi kaikenkarvaiset koiruudet ja niiden trimmaus. Nyt minulle on jäänyt kaksi vakkariasiakasta (karsin ihan tietoisesti trimmit minimiin, sillä mulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa palvella vapaa-ajallani kaikkia halukkaita, harmi sinänsä, mutta on otettava huomioon myös oma hyvinvointi!). Kummatkin edustaa samaa rotua ja minä olen koulinut ne pennusta asti salonkikelpoisiksi trimmikoiriksi :) Niitä on mukava työstää! Kävi mulla muutaman kerran kolmaskin saman rodun edustaja, vauvasta sekin ja sitäkin olisi ollut kiva jatkaa, mutta ilmeisesti omistaja on alkanut itse trimmaamaan koiransa. On se oikeestaan ihan hyvä opetella se taito itsekin, silloin saa pidettyä koiran hyvässä ja nätissä lookissa läpi vuoden. No mutta vakkariasiakkaille on nyt varattu ajat kalenteriin taas :) Kiva nähdä niitäkin muutaman kuukauden tauon jälkeen :)

Perjantai, perjantai, perjantai!

Se olisi viikonlopun alku jälleen. Iltavuoro edessä, ihq :) Siis tuo ei ollut mikään sarkastinen heitto, vaan ihan oikeesti tykkään mennä iltavuoroon aina silloin tällöin. Usein iltavuorosta saattaa päästä vilistää kotia kohden jo puoli tuntia aikaisemmin ;)

Tämän aamupäivän suunnitelmat ovat sen kaltaiset, että yritän innostaa tuota puoliskoa kanssani lenkille :) Uskoisin, ettei häntä ole nyt vaikeakaan motivoida, sillä hän on itse innostunut tästä juoksuharrastuksesta, mikä on siis aivan fantastinen juttu. Nyt vain yritän saada hänet uskomaan, että ei kannata lähteä pururadalle juoksemaan verenmaku suussa, vaan tärkeintä on löytää se hillitty tahti, oikeat sykkeet ja se flow, mistä puhutaan ;) eli sitä jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa vaikka kuinka ja kauan. Se nostattaa kuntoa ja polttaa rasvaa. Näin se vain on. Tuossa puoliskossakin istuu tämä uskomus, että vain verenmaku suussa liikunta on tehokasta... kuten varmaan niin monella muullakin...mutta näinhän se ei ole! Ajattelin että voisimme tehdä pienen lenkin tuonne meidän lammen vehreään maastoon. Se on tullut meille molemmille tutuksi, sillä olemme niin sanottuja alkuasukkaita tällä kylällä, molemmat ;)

Jaha puolisko innostui laittamaan mulle käyttöön entistä puhelintaan <3 Vaihtelu virkistää :) Kivaa päästä pelleilemään taas uuden puhelimen kanssa. Tuossa on vain pieni vika :D se nimittäin saattaa sulkea itsensä ihan isseksein...eli... no ei kiva vika, mutta kuulema se voi tehdä sitä tooooodella harvoin ja joskus kuulema sitten vaikka useamman kerran päivässä. No katsotaan, jos tuo puhelin käy kaheesti kettuilee mulle, niin sitten se vaihdetaan taas.

Meillä oli kuin olikin eilen vielä leffailta kun tulin treenaamasta. Oli muuten ihana treeni jälleen. Tommonen yhdistelmätunti on todella kivaa vaihtelua! Ja taasen oli yksi mun lemppariohjaajista vetämässä. No, ei mulla kyllä ole yhtään poikkipuolista sanaa sanottavana kenestäkään meidän salin ohjaajasta tai ylipäätään henkilökunnasta, kaikki ovat tosi mukavia :) Viihdyn tuolla tosi hyvin! Ai niin, elokuva oli Wolfman ;) Oli oikeestaan aikasta hyvä, vaikka pikkasen alko luomet luppaamaan loppuakohden, mutta se ei johtunut siitä, että elokuva olisi ollut tylsä, olin vain väsynyt :D

Oih, mun aamupalapuuro oli räjähtänyt mikroon, ou nou! No mutta nyt syömään siis :)

Töitä,treeniä,kotitöitä ja lököömistä

Tänään oli taas kerran erittäinkin viihtyisä päivä töissä. Sain olla jälleen "jokapaikanhöylä". Tykkään siitä toimenkuvasta. Silloin yleensä pääsee tekemään vähän kaikkea ja mä haluan tehdä vähän kaikkea. Tuo mukavaa vaihtelua työpäiviin. No mutta tänään oli suht löysä duunipäivä. Meillä oli erittäinkin hauskaa yhden duunikaverini kanssa :D Luulen että aluksi kun menin tuonne töihin, niin muhun ehkä suhtauduttiin pienellä varauksella...tietyt henkilöt ainakin vaikuttivat siltä... tavallaan... mutta nekin ovat tässä ajan saatossa lämmenneet :) Ainakin luulen niin ;) No tietysti, varmaan taas tämä sama juttu, ulkonäköni, joka saattaa olla hieman harhaanjohtava. Sitten kun muhun tutustuu, huomaa, että olenkin oikeestaan aika jees tyyppi :) No mut anyway, siis kivaa oli. Sen lisäksi meillä oli luento ja ruoat talon puolesta. Mikäs siinä sitten. Työpäivän päätteeksi pesin ja föönasin yhden koiristani, koska se oli voinut yöllä pahoin ja kakkinutkin :( ja tietysti koiramaiseen tapaan, nukkunut siinä pedillä ja no, sen tietää sitten...turkki oli sen näköinen!

Jestas että olin taas niin iloisesti yllättynyt puoliskostani. En nyt muista tarkkaa kellonaikaa monelta tuli viesti, mutta aamua se oli! (puoliskolla on vapaapäivä tänään!) Viestissä hän sanoi, että pyykit on laitettu, astiakone tyhjennetty ja kahden kilsan juoksulenkki tehty! Siis wow! Olin kyllä...aika yllättynyt, iloisesti yllättynyt. Sen lisäksi tuli vielä muistutus siitä, että hän rakastaa minua. Niin minäkin häntä :) voi tota... on se tuommonen... oma rakas, niin sehän se on! Ehdotinkin, että kun menen itse huomenna iltavuoroon, voisimme käydä yhdessä lenkillä ;) katsotaan ottaako hän "haasteen" vastaan. No ei todellakaan ole tarkoitus laittaa mitään kisaa pystyyn, siinä ei ole mitään järkeä. Haluaisin vain mennä hänen kanssaan ja tarvittaessa opastaa hänelle juoksemisen jaloa taitoa :) Jei!

Kohta sali jälleen kutsuu. Yhdistetty crossing- / pyöräilytunti! Aivan mahtavaa. Nyt on fiiliksiä todellakin lähteä taas. Eilen en ollut, kun oltiin saunomassa ja grillaamassa. Toi yhdistelmätunti on tosi hyvä idea, ei tule ainakaan tylsää, kun vaihtuu tekeminen välillä :) Oih, palan halusta päästä sinne :) ja sitten saunanlauteille. (ei pidä unohtaa Gaenomaxia, siitä on tullut jo tapa). Illan päätteeksi suunnittelimme, että voisimme puoliskon kanssa pitää elokuvailtaa, sillä mun ei tartte nousta huomenna kukonlaulun aikaan :)

Tänään söimme salaattia, kanankoipia, pastaa (minä en syönyt!). Kanankoivet oli myös pikkuemännän mielestä tosi hitti :)

Jaha, treenikassi on pakattu... ja kohta on aika lähteä. Ihanaa. Pikkuneiti on luvannut käydä sillä välin suihkussa, kun puolisko kertoo vain ajankohdan. Kyllä ne hyvin täällä selviävät keskenään, ovat selvinneet aina. Tänään puolisko jopa haki neidin hoidosta, kun mun työpäivä venähti sen luennon ja koiran pesun vuoksi :O

Töiden jälkeen luin pätkiä taas sieltä täältä Glam With M:n blogista. Jaa-a, totuus taitaa olla kuitenkin se, ettei hänellä ole paljoa sanottavaa :D Aikamoista shittiä kyllä. Mutta ei kait tuo ihme, tyttö on 20 vuotias, eli ihan lapsi vielä. 10 vuotta lisää, niin ehkä hänen blogissaan alkaa olemaan jotain järkeäkin...tai sitten ei...jos hänestä tulee Tuksu kakkonen, jota siellä joku ennusteli ;) Onhan meillä täällä Suomessa tietysti sananvapaus, mutta jonkin sortin arvostelukykyä olisi hyvä käyttää ennenkuin kommentoi ihan surutta. Toisaalta, onhan se niinkin, ettei sitä tarvitse lukea, jos ei tykkää :D Ihan kuin telkkaristakin voi aina kääntää kanavaa jos ei miellytä, ei tarvitse mennä yleisöpalstoille marisemaan, mitä shittii teeveestä syydetään, _kun ei ole pakko katsoa_ hyvät ihmiset niin se vain on. Joten, en minäkään ala sen enempää arvostelemaan tätä Miss M:ää, tehkööt muut sen puolestani ja hei, jokainen jota kiinnostaa, menkööt lukasee ja tehkööt omat arvionsa tämän ihmisen henkisen tason ja hyvinvoinnin määrästä ;) No ongelmansa meillä kaikilla, kukaan ei ole täydellinen, ei millään!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Huhhuijaa :)

No säät ei tänään oikein suosinut ulkoilmaihmistä, mutta ei haittaa mitään. Sauna lämpeni siinä missä se lämpenee aurinkoisena päivänäkin, samaten grilli toimi ihan moitteettomasti. Anoppilassa on kuitenkin grillikatos, joten ei tarvitse sateessa värjötellä. Tällä kertaa en päässyt riippumattoon lököömään, mutta tuleehan noita muitakin kertoja. Ai että teki taas hyvää, niin hyvää. Pikkuneiti oli innosta soikeena. Anopin koira sai paljon huomiota. "Pientä" vetoleikkiä oli ilmoilla. Kiva oli huomata että tuo koira otti pikkuihmisen ihan hyvin vastaan, on se tietysti tuota neitiä ennenkin nähnyt, mutta nyt ne painivat keskenään. Kyseinen koira ei kuitenkaan ole tottunut pikkuihmisiin ja kyseinen rotu tunnetaan vähän huonossa valossa... Harmi sinänsä, koska kyseisestä rodusta saapi ihan kivan palveluskoiran, kun se vain on oikeissa käsissä. Saa siitä "kivan tappajankin", jos se myydään ihan väärälle omistajalle. Huoh, niitä tapauksia näkee turhankin usein...mutta ne eivät kylläkään rajoitu vain tähän rotuun. Voi sentään, työssäni näen kaikenlaista. Ihan mistä tahansa koirasta saa kilipään, jos sitä ei osata oikein kohdella ja kouluttaa! No mutta kuitenkin. Nämä koirat ovat hyviä rotunsa edustajia :)

Puoliskon velikin oli kotosalla. Oli vaihteeksi ollut yliopiston pääsykokeissa. Vielä siis jännitetään miten tällä kertaa käy. Toivottavasti hyvin :)

Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin aikoihin. Toisen onni saattaapi olla jonkun toisen epäonni. Näinhän se menee. Mutta tässä tapauksessa en sitä oikein ymmärrä. No niin, no... jos joku tahtoo olla "kateellinen" ja / tai "katkera" niin sehän on vallankin hänen oma häpeensä. Niin, tietysti voisi kuvitella, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä järkevästi, luulisi, että olisi selkärankaa. Itse olen ainakin sellainen ihminen, että jos vaikka olisinkin kade tai katkera, niin en ainakaan näyttäisi sitä! En menettäisi kasvojani käyttäytymällä kuin mikäkin pelle. Nielisin karvaasti katkeruuteni. Niin, kaikki eivät siihen ikävä kyllä kykene ja, no minä en aijo siitä stressiä ottaa. Niin kauan kun tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää, niin en viitsi välittää jonkun ulkopuolisen ihmisen kiukuttelusta. Ei terve. No mutta tällaista tämä elämä tietysti on. Sitä kannattaisi keskittyä vaikka omaan elämään joskus ;) tai vaikka hankkia sellainen, jos ei ole parempaa tekemistä :D Mutta kyllähän näitä aikuisia ihmisiä näkee aina välillä, jotka osaavat olla toooodella lapsellisia ja käyttäytyä aivan kuin keskenkasvuiset. Että kiukuti kiukuti vain. (Tosin aikuisilla ihmisillä moinen käytös voi tietysti johtua psyykkisistä ongelmista ja / tai itsetunto-ongelmista, eli voihan sen luokitella sairaudeksikin!)

En seuraa kenenkään blogeja, enkä tosiaan oleta, että kukaan seuraisi minunkaan blogiani :D heh, ei tässä juurikaan ole asiasisältökään sitä luokkaa, että joku tätä varmaankaan jaksaisi lukeakaan. No what ever. Menin tänään lukemaan "julkkisbloggarin" Glam With M:n blogia. En ehtinyt kuin vilkaista sitä aamulla (siitä mainittiin jotain Radio Rockin aamussa, joten oli pakko mennä kattoo mistä on kyse). No on jollain muullakin aika pinnallista elämää vissiin, mutta mikäs siinä. Heh... tyylinsä kullakin. Mutta tosielämän käänteistä siellä ei vissiin juurikaan puhuta, se on vaan sitä Glam Glam Bling Bling osastoa. Niin, en nyt halua tässä viitata että kyseinen ihminen olisi jotenkin pinnallinen...en ole tutustunut häneen sen paremmin, mutta ihmettelen kyllä suuresti niitä ihmisiä, joille tällaiset vaate, kenka, tekstiili, materia, korut, killuttimet, kassit, pelit ja vehkeet ovat elämääkin tärkeämpiä. Kenellä on aikaa seistä peilin edessä päivittäin, pyöritellen kuteita ja pelleillä omalla ulkonäöllään. Hmmm... No, olen tietysti sitä mieltä, että on asiallista näyttää hyvältä, nähdä aina vähän vaivaa oman ulkonäkönsä eteen. Teenhän itsekin niin. Ramppaan salilla tiheään tahtiin, katsastan kroppaani (ilkosillani kyllä yleensä :D) peilin edessä säännöllisesti. Meikkaan aina aamulla ennen töihin lähtöä ja laitan hiukset siististi. Minullekaan ei ole ihan sama mitä päälleni vedän, mutta en kyllä käytä siihen liioin aikaa, miettien millaisen kerraston tänään panisin ja mitä huomenna, saatika että vaihtaisin vaatteita useita kertoja päivän mittaan. Hmmm... luulen, että tällaisilla fanaattisilla itsensä pynttääjillä on myös jokin ongelma...itsensä kanssa. Kait sitä on yritettävä pönkittää huonoa itsetuntoa korostamalla omaa ulkonäköään överisti. En tiedä. Tietysti on ihmisiä, jotka työnsä puolesta joutuvat pynttäämään...mutta se nyt on asia erikseen. Jaa-a... No, mutta, kuten sanottua, tyylinsä kullakin. Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta puleerata itseäni...tai no fyysisesti joo, mutta fyysistä hyvää ulkonäköä ei vaatteilla aikaiseksi saakkaan. Tietysti vaatteilla voi piilotella kroppaansa taitavasti, jos sen osaa, että hyvähän sitäkin on harjoitella, jos on mitä pitää piilotella ;) heh.

Jeps, mutta nyt mä menen iltapalalle. Anoppi lähetteli meille kotiin karjalanpiirakoita, ruisleipää ja jogurttia. Jotain niistä siis. Huoh. Vähän aikaa vielä laatuaikaa pupun kanssa ja sitten nukkumaan...käsi kädessä :) <3

tiistai 25. toukokuuta 2010

Jestas sentään!

Tulin just Crossing tunnilta kotiin. Kyllä teki taas hyvää. Pikkasen aluksi eilinen pro pyöräilytunti tuntui jaloissa, mutta kyllä se siitä lähti. Menin tänään Cardio tunnille, ju, olisi pitänyt valita vähän vähemmän rankka tunti, mutta kun ei oikein sopinut aikatauluihin muut. No huomenna pidän lepopäivän, menemme puoliskon kanssa saunomaan taas anoppilaan, ainakin nämä on suunnitelmat. Grillataan taas...ja pikkuneiti pääsee keräilemään hämähäkinverkkoja ja kimalaisia :D Hih. Oih, sitä odotellessa. Voi kun olisi tällaiset säät kuin tänään, tai vaikka astetta paremmat. Voin köllötellä taas riippumatossa...tai aurinkotuolissa, vähän kuopsutella pihaa jne. Fantsuu. :) Ai että! :D

No niin, kuulkaas nyt kuulkaas. Mun murmelini eli siis puoliskoni ;) on päättänyt tosiaan vakaasti lopettaa tupakanpolton. Suuri hatunnosto ja iso käsi hänelle siitä. Olen mielettömän ylpeä hänestä. Ja nyt hän on ollut polttamatta, kokonaan polttamatta siis jo pari päivää :) hienoa hienoa! Ja mitäs muuta ihmettä on tapahtunutkaan. Tänään kun sanoin, että olen menossa Crossailee hän sanoi, että no, hän voisi mennä pyöräilemään sillä aikaa :O Hmmmm... tämähän alkaa kuulostamaan vähän liiankin hyvältä jo ;) Mutta siis olen kyllä ihan täysillä mukana hänen "elämäntapamuutoksessaan". Onpa hän joskus jopa väläyttänyt, että jättää alkoholinkin, jos se on meidän suhteen jatkumisen ehto (tämä keskustelu on käyty aikoina, jolloin meillä on ollut hiukan vaikeeta). No kuten sanottua, minä en kuitenkaan vaadi mitään absolutismia, mutta kohtuus ja järki kaikessa! Itsekään en ole absolutisti, mutta juon kyllä tosi harvoin tänä päivänä! Dogaaminen kun ei tee ihmistä onnelliseksi, se on vissi. Niin, mutta joskus, hyvässä seurassa, kohtuudella, se on ihan hauskaa... Pitää vain osata käyttää sitä!

Pikkuneiti kylpee taasen posket loimottaen tuolla kylppärissä. Hmmm... Se on niin, niin, niin, niin yber ihana! Tänään revettiin puoliskoni kanssa ruokapöydässä nauramaan, kun neidin huoneesta kuului epämääräinen karjaisu (jokin asia ei oikein tainnut onnistua :D) Siihen puoliskoni vain totesi, että äitiinsä tullu :D ja kylläpä taas nauratti :D heh. Voi sentään.

Tänään myös palasin jälleen hautomaan sitä ajatusta, että osallistuisin ryhmäliikuntaohjaajakoulutukseen :) En välttämättä sen takia, että alkaisin tekemään sitä työkseni (tosin olisi kyllä kiva vetää joitain tunteja, mutta en luopuisi nykyisestä työstäni, tykkään siitä niin paljon) vaan ehkä ennemminkin sen takia, että haluaisin oppia liikunnasta, sen eri muodoista jne. enemmän. Ravitsemuksesta ym. Niin...kun innostun jostain, ei tiedonjanoni lopu ihan hetkessä. Haluan kehittyä koko ajan. Asetan itselleni tavoitteita, nostan rimaa koko ajan korkeammalle. Miksi tyytyä olemaan hyvä, kun voi olla paras ;) (sarkasmia!) Mutta juu, siis olen tätä vakavissani ajatellut. Ei siitä haittaa ainakaan olisi, se on vissi!

Jaha, missähän se miun puolisko oikein mennä polkee. Sinne se lähti reppu selässä, voi toista. Sitä ennen hän halaili ja suukotteli muo oikein olan takaa... hmmm... Jaaha... jassoo... Alkaa tulemaan jo ikävä. Ei kun otan nyt kännykän ja otan tarkastus puhelun, missä sitä mennään... ja nyt alkaa myös Salkkarit. Joten pakko mennä...

maanantai 24. toukokuuta 2010

PYÖRÄILYÄ

Voi jee, pro pyöräilytunti oli juuri sitä mitä odotinkin...mitä ehkä vähän pelkäsinkin. Helvata sentään, tuo kyseinen vetäjä ei päästä helpolla. Se on niin kova tsemppaa, ettei siellä kerta kaikkiaan voi lusmuilla. Se pitää huolen, että jokainen tekee parhaansa... ja jos ei tee, niin hän tulee tyyliin viereen huutamaan :D Mainio tyyppi, minä tykkään. Mutta että kyllä teki taas hyvää. Pakko mennä pikinmiten katsomaan palaute tunnista, joka siis tulee sähköpostiini...miten niin fanaattinen, minäkö...no en kai :D

Voi jee, olen niin ylpeä tuosta puoliskostani. Hän on ottanut nyt niin vakavissaan tupakanpolton lopettamisen. Nyt on oltu yli vuorokausi ilman...hieman se näkyy pinnan kiristymisenä, mutta mä koitan ymmärtää. Olen kuitenkin tosi ylpeä, että edes yrittää ja olen tosi tosi tosi iloinen ja onnellinen jos hän siinä onnistuu :) Yritän olla hengessä mukana kaikella mahdollisella tavalla, miten nyt sitten osaan. Voi toista. Ja bonuksena päälle, hän alkoi puhumaan, että pitäs hankkia juoksulenkkarit :O ???? Joo-o, hän meinasi, että voisi alkaa lenkkeilemään. Aivan mahtavaa. Ehkä meidät nähdään kohta yhdessä lenkillä, jei. <3

Mutta kohtapa alkaa Salkkarit. Minä aijon linnottautua soffalle. Annan puoliskolleni rauhan touhustaa omiaan. Hän oli kuitenkin imuroinut täällä *suukko* ja saatiin vaihdettua lamppukin :) Jos nyt vaikka soisin hänelle hetken omaa aikaa... jos vaikka pinnakin vähän hölläis ;) Mutta voin kuvitella, että ottaa jokseenkin koville.

Pikkuneiti suihkii suihkussa :) Hän oli vähän maalaillut vesiväreillä lasten leikkihuoneessa,tai yksi poika oli vähän räväkämmine vissiin heilutellut pensseliä, sillä neiti oli ihan mustan maalin roskeissa :D No pääasia että on ollut kivaa. Nyt mä kyllä menen ansaitulle Salkkaritauolle :) Jei!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Ihq

Reissu Loimaalle meni oikeinkin hyvin. Oli oikeesti taas mukavaa käydä siellä tervehtimässä tuttuja ja sukulaisia. Muksuilla oli hauskaa... :) Se on aina kaikkein liikuttavinta, kun lapset ovat innoissaan! Tarjoilut olivat viimeisen päälle, joten tuli tänään vähän herkuteltua, myönnetään.

Huomenna on taas tarkoitus mennä pyöräily pro tunnille. Huh, tiedän jo etukäteen, että se on kova tunti, tiedän sen siitä, kun katsoin kuka sitä vetää ;) jei. Tiedossa siis hikeä, hikeä ja hikeä. Ehkä jopa kyyneleitä, jos oikein vedän maitohapoille. Katsotaan. Sitä odotellessa. Siellä palaa voileipäkakut!

Meneillään on thrillerimäinen MM-jääkiekko finaali. Siis jei, vaikka Suomi ei pelaa, niin silti se on jännä. Mikäs siinä. Ois kyllä syytä mennä jo goisaamaan, kun aamulla klo soi armollisesti 5.45, huoaaah.


Nyt ei auta. On mentävä nukkumaan, vaikka vihellyskonsertti on kova telkkarissa. Hmm... onkohan sitä mentävä katsomaan

Kapeeta :D

Ihanaa tuntea itsensä jälleen hoikaksi, kun menkoista johtuva turvotus on kadonnut... :) Yllättävää miten litteältä vatsani näyttääkään :) Jumpasta on ollut hyötyä, jei! Ihana kesä ja bikinikausi, täältä tullaan! Ja ennenkaikkea, tämä on puoliskoani varten ;)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Voihan murheenkryyni

Olen asunut tässä yli vuoden jo ja edelleen paikoitellen asunto on vaiheessa :D heh. No tiedän, että en ole ainut, joka on taipuvainen siihen, että muuton jälkeen ainakin se yksi muuttolaatikko ja pari taulua jää asentamatta paikoilleen. No mutta, huoh, ei se, vaan se, että haluaisin tehdä tuosta parvekkeestani sellaisen...no niinkuin yhden huoneen. Tätä olen siis miettinyt viime kesästä asti, eli...en kauaakaan :D hah. No mutta talvellahan tuo projekti meni tietysti jäihin. Nyt kun on taas lämmennyt ja kesä, niin olen uudestaan alkanut pohtimaan miten sen saisi kivaksi. Hmph. No jos olisi ylimääräistä rahaa, se laitettaisiin alta aikayksikön nätiksi, palkkaisin vaikka jonkun sisustussuunnittelijan laittamaan sen. (samoin tein koko kämpän sit kans). Olisi ihanaa jos voisi laittaa kukkia sinne tänne, vaan ei voi, kun meidän kissaherra aterioi ne saman tein. Siis kyseeseen tulee vain amppelit tässä perheessä. No nyt on petunia amppelit asennettu...ja mitä sitten. Lattialle laatat, vai matot? Niin... No laatat olisi aivan ihana ratkaisu, puolisko ottikin selvää, että jostain saisi tuohon tilaan vähän yli satasella laatat (puulaatat siis). Se on jo suhteellisen halpa, sillä mitä itse olen kartoittanut tilannetta, se on semmonen yli 300 euron pieti ollut vähän joka paikassa :O Niin...no ne kestäisi sitten kyllä. Matot ois kodikkaat, juh, voisihan niitäkin laittaa niiden laattojen päälle, jos tahtoisi... suoraan lattialle laitettaessa ne ei kyllä välty kastumiselta, sillä kunnon rankkasateella parvekkeen kaiteiden alareunasta valuu vettä kyllä parvekkeelle asti, murh. Sitten haluaisin jotain puista materiaalia, tuoleja tai penkki... toisaalta haluaisin jonkun, missä voisi löhötä oikein ihanasti :) Huoh. Joo... että suunnitelmia on, mistä sitä lähtis sit toteuttaa. Jotain sisustuksellisia elementtejä voisi myös hankkia, jonkun kivan patsaan tms. jota kissa ei voi syödä :D Kun nämä helteet toivottavasti palaa, niin parvekehan on myös kilpikonniemme temmellyskenttää. Mitään tilpehööriä sinne ei voi ajatellakaan, sillä ensinäkin kissamme tiputtelisi ne...ja toisinakin kun meidän hevosen kokoinen koiramme kävisi siellä kääntymässä...niin...no sen tietää sitten niin. No mutta jos tänä kesänä saisi edes jotain aikaiseksi. Kysyin juuri ideoita bestikseltäni. Niitä odotellessa.

Tänään taas tuli semmoinen ajatus päähän, että puoliskoni on ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut sitten vuoden 2004 jälkeen :) Kaikenlaista on toki tapahtunut, mutta kyllä väittäisin, että suhteeni puoliskooni, ylä- ja alamäistä huolimatta, on parasta, lukeutuu ainakin sinne parhaimpien asioiden joukkoon ehdottomasti. Uskon, että hän on itsekin kokenut asian niin... toivottavasti ;) ainakin hän on käsittääkseni tehnyt aika suurenkin muutoksen elämäänsä sen jälkeen kun on minuun tutustunut. Silloin kun tutustuimme, hän vietti aika villiä poikamieselämää ;) Samoihin aikoihin minä vietin myös aika villiä sinkkuelämää. Villiä siinä määrin, että se oli aikaa kun kasasin palasia elämässäni, yritin saada itseni kasaan ja kaiken muunkin elämässäni soljumaan normaalisti. Raskauden jälkeinen masennus ja ero lapsen isästä oli erittäin lamauttava kokemus, josta toipuminen on vienyt valehtelematta vuosia. Tällä hetkellä voisin väittää olevani sinut sen asian kanssa, vihdoinkin! No joka tapauksessa, tuon masennuksen ja eron jälkeinen aika oli mulle aika... villiä paikka paikoin. Yritin bilettämällä saada iloa elämään, no eihän se toimi. Mutta näillä bilereissullani tapasin puoliskonikin. Siitä se sitten lähti. Erinäisten käänteiden jälkeen olemme tässä nyt.

Puolisko juuri soitteli ja kysyi, olenko ylpeä hänestä? :) No tietysti vastasin kysymättä, että olen. No sitten hän kertoi, ettei ole polttanut kuin yhden tupakan tänään. Mielettömän hienoa kyllä :) Ju, eli olen erittäin ylpeä hänestä. Tähänkin projektiin hän lähti ihan omasta tahdosta (ei se muuten onnistuisikaan). Tietysti pentä painostusta on ollut ilmoilla... mutta en ole vaatinut mitään. Olen kyllä erittäin ylpeä hänestä! Minulla on hyvä olla hänen kanssaan (vaikka välillä hänkin on aikamoinen härkäpää ;) ). Olo on turvallinen. Ihan fyysisestikin hän on turvallinen, sillä hän on kuitenkin miehen kokoinen mies. (Itse olen pitkä eli "iso" 180cm, mutta hän ei onneksi kalpene rinnallani!). Vaikka välillä saarnaan hänelle hänen ruokailutottumuksistaan ja siitä kuinka hän tehokkaasti saa sillä tavalla kerrytettyä vuosirenkaita keskivartaloonsa, niin mieluummin pitelen jalkojeni välissä ;) miestä, joka tuntuu mieheltä :D. Välillä havahdun itse kun tuijottelen häntä puoli vahingossa, katselen hänen profiiliaan ja mietin, että hän on hyvännäköinen, söpökin kun mutristelee suutaan miettiessään miten kännykkä oikein toimii :D Niin...mitenkäs tämä lähtikään näille urille. Hmmm... no kiteytettynä, rakastan häntä sellaisena kuin hän on! Ja vaikka itse olen välillä aikamoinen diktaattori täällä kotona, niin uskon, ettei kaikki mitä olen häneltä vaatinut ole ollut ollenkaan huono asia hänen elämässään. Luulen, että hänen elämänlaatunsa on kummasti parantunut meidän yhteisen matkan varrella... vaikka olenkin pirttihirmu ja myönnän sen. Onneksi pystyn tiedostamaan tuon piirteen itsessäni, joten pystynen myös kontrolloimaan itseäni siinä suhteessa... yritän ainakin parhaani.

Jaha, nyt sitä pitäisi alkaa tekemään jotain yleishyödyllistä jälleen. Puolen päivän aikaan suuntaamme nokan kohti Loimaata. Uu jee. Onneksi on suht sateinen päivä, niin automatkakaan ei ole tuskainen auringonpaisteessa. No onhan mulla kyllä ilmastointi...ettei kuuma tule, mutta ei oo kiva, kun aurinko paistaa täydeltä terältä suoraan öögaan koko matkan :D Mulle sopii pieni sadekelikin tälle päivälle. Jos vaikka ehtisin hieman venyttelemäänkin ennen reissua. Olen innostunut noista venyttelytunneista mitä meillä on salilla. Hitsi että muuten tekee hyvää!

Uuuu...

Jännittävää, ukkonen jyristelee ulkosalla. Vielä ei näyt vesisadetta, mutta tummat pilvet ovat maalanneet taivaanrannan :O jännittävää. Ei muo nyt niinkään haittaisi pieni ukkosmyräkkä, itse asiassa se olisi aika hauskaa :D

Täällä vain köllötellään sängyssä. Puoliskokin näyttäisi olevan aika väsyksissä. Pikkuneiti ihastelee Barbababa videotaan. Mummin kanssa ulkona oli ollut niin riemukasta, että sillä aikaa kun me kävimme puoliskon kanssa lähikaupassa, neiti oli nukahtanut sohvalle. Voi pientä. Siinä on semmonen aarre, että ei voisi parempaa tai kalliimpaa olla. Iltasin en malttaisi lähteä hänen makuuhuoneen ovelta pois, kun katson sitä nukkuvaa pikkuihmistä. Hän on niiiiiiin rakas <3

Tänään söimme perinteiseen tapaan kanaa, riisi-ohraa, salaattia raejuuston kera. Täytyy myöntää, että nämä helteet ovat saaneet minut lankeamaan jäätelön herkutteluun, mutta muuten olen kyllä pysynyt lujana. Esimerkiksi leipää en ole vieläkään syönyt, vaan edelleen leivätön kausi jatkuu. Hei, ja arvatkaahan vain mitä, myös puoliskoni on alkanut innostumaan terveellisemmistä elämäntavoista. Olen niiiiin iloinen ja innoissani, että hän yrittää ottaa Nicotiinipurukumit käyttöön ja vähentää näin tupakanpolttoa! Hienoa. Tänään hän valitsi illan leffaherkuiksi sokerittomia salmiakkeja... voi jestas :) Myös hedelmäcocktail mehussa veti häntä puoleensa. Niin, ajatella miten hienoa, jos olen tartuttanut "terveysintoiluni"häneenkin. En siis todellakaan peräänkuuluta yhtä suurta fanaattisuutta kuin mitä itse pidän toisinaan yllä, mutta pienikin liike parempaan suuntaan on hyvä asia!

Jokohan sitä vettä tulee tuolla...ainakin ikkunasta puhaltaa ihana kesäinen tuoksu, sateen tuoksu... vähän multaa ja ruohoa...hei siellä sataa! WAU!

Tänään varmaan katsomme loppuun eilen aloittamamme elokuvan Zombieland. Olin hieman epäileväinen sen elokuvan suhteen, mutta itse asiassa se vaikutti erittäin hauskalta. Nimenomaan hauskalta! Jos hyvin käy, katsomme ehkä toisenkin elokuvan. Listalla olisi mm. Cherlock Holmes (kestää kyllä yli kaksi tuntia). Katsotaan. Puoliskolla on nimittäin huomenna jälleen aikainen herätys töihin ja meidänkin pitäisi lähteä (minä, pikkuneiti, mutsi ja faija) ajelemaan broidin perheen luokse aina Loimaalle saakka. Siellä vietetään heidän poikansa synttäreitä :) Huoh, sehän tietää siis...kahvia ja pullaa, ou jee, hyvällä omallatunnolla ;)

Ihan tuo sateenropina :) pikkuneiti on pukenut karvahatunkin päähänsä... ja talvisaappaat, ihastelee parvekkeella sadetta ja ukkosta. Voi toista.

Meillä on erittäin seesteinen vaihe meneillään. Kaikki vain tuntuu olevan suhteellisen täydellistä. No mikään ei koskaan ole täydellistä... aina löytyy jotain valittamisen aihetta ;) mutta käytännössä katsottuna kaikki on täydellistä. Me vain olemme... Äskenkin köllittiin sängyllä. Laskin pääni puoliskoni vatsan päälle ja hän silitteli muo. Tuuletin puhalteli mukavasti viileää ilmaa ikkunasta iholle... ihana hetki. Iltaisin käymme lähes poikkeuksetta käsi kädessä nukkumaan. Pieniä hienoja hetkiä. Toinen nipistelee varpaista, minä puristelen pakaroista ;) Suukottelua kaupan hyllyjen välissä <3 Semmosta pientä kivaa... tekee päivistä arvokkaita. Käytämme paljon hellittelysanoja toisistamme, usein aika hassuja, mutta kuitenkin. Olemme jotenkin niin samanlaisia, vaikka tietyissä asioissa ehkä myös hyvin erilaisia. Pari päivää sitten oli hieman kipinöitä ilmassa. Taisin itse olla taas kerran hieman herkällä tuulella, otin jostain asiasta...jota en edes just nyt muista, hirveesti itseeni ja olin aivan myrtsi ja murheen murtama koko illan. Olen kuitenkin iloinen, että se ilta ei päättynyt mihinkään yltiöpäiseen kiukutteluun... vaan jo seuraavana päivänä tilanne alkoi olla oli. Saimme kerrankin hillittyä itsemme... Jäimme toistemme viereen :) Me emme nimittäin tappele kovaan ääneen, olemme sellaisia hiljaisia sodankävijöitä. Usein lähdemme eri suuntiin kun alkaa nyppimään... Se on niin helppoa kun on omat asunnot, se on vähän liiankin helppoa, mutta tuona iltana niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka oli lähellä... :) Edistystä siinäkin mielessä. Sormukset on ja pysyy käpälissä...toivottavasti forever! Elämästähän ei koskaan tiedä.

Jokohan sitä olisi taas tullut mietittyä elämää tarpeeksi. Pikkuneiti istuu kuulema pulkassa parvekkeella peiton alla :D Voi toista! Pieni rakas!

Kesä jatkuu

No eipä ne säät viilenneet ainakaan vielä. Aurinko mollottaa pilvettömältä taivaalta. No mikäs siinä, sopii mulle / meille :)

Aamulla havahduin kun puoliskon herätyskello alkoi soimaan. Pian sen jälkeen olen kyllä nukahtanut aivan tyytyväisesti uudelleen, sillä seuraavaksi havahduin siihen, että apua, onko puolisko herännyt ollenkaan töihin kun viimein tajusin että no sehän on lähtenyt ajat sitten :D Vieressä makasikin vain pikku whipukkani :) <3

Pikkuneiti nousi joskus puoli kasin maissa katsomaan lastenohjelmia. Siitä on tullut niin iso tyttö, ettei se enää herätä äitiä. Osaa itse laittaa telkun ja pelit ja vehkeet päälle :) voi pientä. Se on niin ihana pikku touhustelija. Ysin jälkeen lähdimme yhdessä kuntosalille. Kävin crossailee ja venyttelemässä. Teki niiiiiin hyvää taas :) Ai että!

Nyt mummi on ulkoiluttamassa neitiä :) ja minä teen kotitöitä ja ruokaa. Puoliskon pitäisi ihan näillämain tulla kotiin. Jei! Petuniatkin jaksavat vallan mainiosti parvekkeella. Loistavaa.

Puolisko esitteli muuten jälleen kerran mustasukkaisuuttaan. Hmph... yritän aina asettua tietysti hänen asemaansa...ehkä itse toimisin ihan samoin. Noooh, jos hän nyt vaikka uskoisi (uskoo hän) että mulla ja pikkuneidin isällä ei ole mitään juttuja :D Semmosta... pientä... Ei siinä, onhan se ihan terveellistä, että on mustasukkainen, jossain määrin, sehän kertoo vain siitä, että välittää oikeesti. Minä ainakin välitän!

Nyt töllön ääreen, helvata, sieltähän on alkanut Salkkarien uusinnat ajat sitten...siis apua!

perjantai 21. toukokuuta 2010

Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa :)

Aurinkoa, ainakin vielä tämän päivän. Sitten uhkasivat, että alkaa viilenemään. Voih, toivottavasti ei kovin paljoa, sillä sain juuri eilen istutettua petunia-amppelini, niisk, jos niille käy köpelösti.

Huoh, aika raukea olo. Kävin töiden jälkeen pyöräilemässä ja Core tunnilla. Sieltä suuntasin suoraan kaupan kautta (kävin ostaa jäätelöä koko porukalle) anoppilan maille. Puoliskoni ja pikkuneiti olivat menneet jo edeltä. Puolisko oli tehnyt kovasti puutöitä ja pikkuneiti oli touhustanut pitkin tonttia. Hän on erittäin tykästynyt puoliskoni äitiin :) Ilmeisesti tämä on molemminpuolista, sillä puoliskon äiti oli nimenomaan pyytänyt, että puolisko menee jo edeltä sinne pikkuneidin kanssa :D Oli kyllä ihana ilta. Makailin riippumatossa, huoh, syötiin ja saunottiin. Nyt ollaan kotosalla ja kohta alkaa elokuvailta :) Mahtavaa! Huomenna tosin puolisko joutuu heräämään aikaisin töihin ja mekin lähdemme neidin kanssa jumppaan. Ei auta siis kukkua yötä myöden.

Nonnih, jos sitä vaikka lähtisi laittamaan neitiä nukkumaan. Sitten soffalle, aaaah.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Huhhuijakkaa

Hikihän täällä tulee, vaikka aurinko ei edes paista :) No se on kesä nyt sit vissiin vihdoinkin taas.

Sain imuroitua, aaah, tulihan tehtyä jotain yleishyödyllistä. Puolisko käynee kaupassa tänään, joten siitä ei nyt tartte hirmuisesti huolehtia. Pikkuneiti menee mummollaan illaksi, haen hänet sieltä heti töiden jälkeen. Illalla tulee Suomen peli, katsotaan varmaankin se yhdessä puoliskon kanssa :) jei.

Imuroidessani mietin taas, että mitenhän tätä asuntoa laittelisi jos muuttaisimme yhteen. Niin, sitä ajatusta pyöritellessä on mennyt jokunen hetki ;) Taloudellisesti se olisi järkevää, jopa oikeinkin kannattavaa iskeä hynttyyt yhteen. Hei, meillä menee... yli tuhat euroa, ehkä jopa noin 1300 euroa kuukaudessa asumismenoihin tällä hetkellä! Sillä hinnalla me asuttais jo jossain lukaalissa :D No joo, tuo oli karkea vertauskuva. Mutta oikeesti, aika turhauttavaahan se on laittaa tuplasti rahaa kaikkeen. On kaksi asuntoa, kaksi nettiliittymää, tuplasti sähkölaskuja jne. Meille se olisi iso säästö, jos iskisimme hynttyyt yhteen. No, se on tietysti iso liike... tavallaan se on iso liike, se sinetöisi meidän parisuhteen siinä määrin, että silloin olisimme ... niin olisimme _oikeesti_ yhdessä kun jakaisimme saman asunnonkin. Mutta toisaalta teemme sen koko ajan muutenkin... eipä se juuri muuksi muuttuisi. Tosin, onhan se tavallaan sellainen psykologinen juttu, nyt kun kummallakin on _oma_ asunto, niin se on niinkuin... no _oma_! Semmonen turvasatama kait kummallekin. Jos jotain tulisi, niin sinne on aina helppo mennä murisemaan :D No en tiedä, kuinka kauan aijomme jatkaa näin, eihän tässä kiire ole mihinkään... Mutta joskus sitä vain miettii, miten turhaa on syytää rahaa tällä tavalla kahteen asuntoon ja asumismenoihin... ja sitten samalla vähän kuristaa lompakon nyörejä joka kuukausi. Katsellaan... eihän sitä koskaan tiedä. Niin mihinkäs se videotykin kangas sovittiinkaan asetettavaksi ;) ja miten ne sohvat tulikaan tuohon olkkariin...hmmm :D

Tällä hetkellä mulla on muutenkin sellainen olo, kuin olisin rakastunut juurikin... Jotenkin vain asiat ovat loksahdelleet tässä paikoilleen. No niinhän sitä vihkivalassakin kysytään että "Niin myötä kuin vastamäessäkin" tai jotain sinnepäin. Sitähän se ihmisen elämä on. Joskus se on ruusuilla tanssimista...joskus ne ruusut ovat hiukan verran piikikkäämpiä. Kuitenkin kait se rakkaus on kantava voima. Joskus se laitetaan koetukselle, ihan kaikilla. En ainakaan itse tiedä lähipiiristänikään ketään, jonka rakkautta ei olisi koeteltu, mutta toisaalta, niistä koitoksista kun yli pääsee, ne varmasti jollain tapaa vain vahvistaa suhdetta. Meillä on kuitenkin niin paljon yhteistä, nautimme paljon samoista asioista. Toki on myös asioita, joita teemme ihan yksikseen, mistä toinen ei ole niin kiinnostunut. No... niitä pitääkin olla. Mutta on ihanaa:
- katsoa lätkää yhdessä
- katsoa dokumentteja yhdessä
- pyöräillä
- käydä elokuvissa
- tehdä ruokaa ja nauttia siitä
- käydä koiralenkeillä
- siivota yhdessä
- vuokrata elokuvia, pitää leffailtoja
- käydä suihkussa yhdessä ;)
- nukkua käsi kädessä
- keittää toiselle kahvia :) <3
- hieroa ja / tai silittää toista
- grillata
- saunoa
- ajella autolla, katsella paikkoja
- jakaa arjen askareet
- jne. jne.

Teemme kuitenkin yhdessä ollessamme paljon kaikenlaista yhdessä. Aika vähän olemme erillämme... sitäkin aikaa tietysti tarvitaan. Minä käyn viikottain useita kertoja salilla jumppaamassa, se on mun omaa aikaa. Sillä välin puolisko esim. surffaa netissä, pelaa jotain...tms. Harvoin kuitenkaan silloin kun minä olen kotona. Joskus... mutta aika hyvin hän on ottanut mut asiassa huomioon, ei tarvitse huomautella asiasta juurikaan ;) Tämä taival on ollut toisistamme oppimista. Nyt jo melkein tiedämme mitä toinen mistäkin tykkää tai ei tykkää. Joskus vain tuntuu, että miehille pitää asiat vääntää rautalangasta...ja no miehet ei paljon naisilta taas odota, tai eivät ainakaan tee sitä niin selväksi :D Lähtökohtaisesti me jaamme kaikki asiat yhdessä... mutta, no minä hoidan aika pitkälle pyykinpesun, tosin puolestaan puolisko hoitaa järjestäin koirien lenkityksen kahdesti päivässä... ellemme käy sitten yhdessä. Minä teen ruokaa usein, puoliskokin pitää ruoanlaitosta, mutta minä olen ottanut keittiön pitkälti haltuun ;) mutta hän yleensä auttaa kattauksissa ja siivoamisessa. Pieniä asioita, mutta tärkeitä. Niistä koostuu se symbioosi, mitä yhdessä elo kuitenkin on. No mutta...jos nyt kuitenkin lopettelen tämän pohdinnan nyt tähän, sillä en halua sentään myöhästyä töistä. Olisipa noloa myöhästyä iltavuorosta :D

maanantai 17. toukokuuta 2010

Tiistai

Päivä ei ole alkanut auringonpaisteella, ulkona on kostean painostava ilma. Kuitenkin aika mukavan raikas. Koirien kanssa kävellessä keräilin kilpikonnille aamupalaa. Nyt luonto kukoistaa, kaikki on niin tuoretta. Kilpikonnat kiittävät :) Ne ovat ihania. Uskokoon ken tahtoo, mutta myös kilpikonna voi olla liikuttava ja tunteisiin vetoava eläin. Itse en ottaisi tuollaista lemmikkiä, välttämättä, koska mun mielestä on turha vangita noita matelija parkoja, joille ei voida suoda sellaista elämänlaatua mikä tyydyttäisi niitä oikeesti. Ei täällä Suomen pimeydessä koskaan riitä luonnonvaloa ja lämpöä niin, että nuo olisivat täysin tyytyväisiä. Niin, no miksi mulla niitä on, no siksi, että ne otettu kodeista, joissa niillä ei ollut olot edes sinnepäinkään! Eli ovat rescue tapauksia molemmat raukat. Että näin.

Saattelin tytön päiväkotiin. Siellä kaverit jo istuksivat päiväkodin portailla. Kaikki olivat tohkeissaan lähdössä Mörri metsään :D Ne ovat niin liikuttavia. Siinä vaiheessa viimeistään hymy kiirii huulille, kun katsoo niiden vilpitöntä innostusta! "Päästään metsään, eväät repussa! Jei ja jihaa!". Pikkuneiti on niin maailman suloisin. Eilenkin kun unohdin juomapulloni salin aulaan ja oltiin jo autossa tekemässä lähtöä, niin neiti juoksi ihan tohkeissaan hakemaan sitä. Siinä se juosta liihotti pitsihörhelö mekossaan, keijun siivet selässä. Voi että, en voinut kuin hymyillä katsoessani sitä menoa. Voi pientä.

Eilen oli semmoinen yöh, olen turvoksissa, olo. Murh. Naisten vaivoja... ärh. Eikä se ole vitsi, että naiset ovat näihin aikoihin jotenkin kiukkusempia, itse ainakin huomaan, että olen :D Jostain kumpuaa myös se tyytymättömyys omaan itseensä, omaan ulkonäköön. Ehkä se on se turvonnut vatsa. Ärrpurr. No mutta, vaikka järki sanoo, että olen ihan hyvässä kunnossa, enkä mikään fatass, niin silti sitä katsoo kovin kriittisin silmin itseään. Hormonit? Ehkä. Voi tätä naisen elämän helppoutta.

Tänään tuli TAAAS viesti siltä...niin siltä. Juh, en tiedä. En vastaa edelleenkään. Olenko ikävä ihminen? Ehkä... mutta toivoisin tämän jo loppuvan. Hänelle tulee kuulema muistoja mieleen. Niiiiin? Muistoja ne tosiaan ovatkin ja sellaisina pysyy. Ohhoijaa. Syksyllä hänellä on sitten varmaan muut muistot mielessä, heh. No joo... anti olla. En jaksa vaivata päätäni. Ehkä vaihdan sen numeron kohta.

Aamupalaksi kaurapuuroa, pellavansiemeniä, marjasosetta ja mustikkakeittoa. Nami nami! Ja monta kuppia kahvia :) (lankean kahvitteluun edelleen, o-ou). Lankeamisesta tuli mieleen, puoliskoni on vakaasti yrittänyt vähentää tupakanpolttoa ja mahdollisesti lopettaa sen joskus. Hienoa!

Maanantai :)

Aih, ihana aurinko jaksaa ilahduttaa meitä tänäänkin :) Lämmintä on ollut. Siitä huolimatta, vaikka hetken kyllä mietin, lähdin pyöräilemään salille ja vielä pro tunnille, jotta hikikin oli siis taattu. Ihan kuin ei hikeä olisi pukannut muutenkin pintaan :D No mutta päätetty mikä päätetty, joten salille suuntasin siitäkin huolimatta, että päivä oli mitä kaunein ja telkasta tuli Suomen peli, joka muuten voitettiin ihan kivasti. Hieno homma. Pikkuneiti viihtyi leikkihuoneessa, hyvä, sillä päiväkodissa oli ollut hieman vaikea päivä. No uskon sen johtuneen siitä, että takana oli rankka viikonloppu maalla, erossa äidistä torstaista asti ja koska maalla oli myös isin kaveri ja heidän muksut, niin menoa on piisannut ihan riittämiin. Voin kuvitella, että neiti on ollut todella väsynyt. Ainakin eilen hän nukahti hetkessä omaan sänkyynsä. Nyt näyttäisi sitten virtaa olevan :O No onneksi huomenna ei ole pakko herätä kukon laulun aikaan, sillä itsekin menen iltavuoroon. Sen sijaan on muistettava, että yhdeksältä on oltava päiväkodilla, sillä muksut lähtevät Mörri kouluun, josta tulikin mieleeni, että pitää muistaa tehdä eväät neidille. Oih... arki on taas alkanut :)

Kuuma on. Huh. Meidän asuntokin lämpeää aika mukavasti päivän mittaan. Makuuhuoneessa pidämme nyt tuuletinta yötäpäivää päällä. Eihän se huoneilmaa viilennä, mutta tuntuu mukavalta kun se puhaltelee paljaalle iholle :) jei. Laitoin myös pikkuneidin huoneeseen tuulettimen ja olohuoneeseen. Partsin ovi saa olla yönkin auki, koirat pääsevät sinne nukkumaan jos niin haluavat. Yöllä siellä on kuitenkin mukavan viileetä. Ei pitäisi valittaa, kun nyt on näin hienot säät, enkä valitakaan. Mutta vakavasti olemme harkinneet, että josko sitä hankkisi jonkin sortin ilmastointilaitteen. Hmmm... täytyy miettiä.

Tänään syötiin, yllätys yllätys salaattia ;) ja sen kera riisiä (riisi-ohra) ja tein wärssiä, joka on saanut suuren suosion täällä kotona :) Puoliskokin makustelee sitä oikein suurella ruokahalulla. Mä kuulema osaan sitten aina tehdä ruokaa ;) ja mikä parhainta, jopa terveellistä maistuvaa ruokaa :D Olen guru... No pääasia että maistuu. En kyllä ole kieltänyt puoliskoltani meetwurstia tms., vaikka itse en niitä suuhuni laittaisikaan. Antaa toisen nautiskella ;) Pikkuneidillä ja hänellä onkin välillä kunnon leipäbileet, tekevät oikein herkkuleipiä kaksistaan, nih, ja äiree jää ilman. Oma valinta...joten en valita ;) edelleenkään.

Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä jatkamaan vielä pihatöitä. Anoppilasta oli tullut kiitosta pihatöiden mittavuudesta. Kiva, että olen voinut olla avuksi ;) tai olemme voineet olla avuksi. Onhan siinä sitä lääniä, joten ei varmasti haittaa, että autamme. Mielelläni minä ainakin autan, mikä sen mukavampaa. Keskiviikkona olisi myös tytön koululla vanhempainilta, hmmm, täytyy käydä siellä kääntymässä ja sitten palata pihahommiin. Tarkoitus on myös lämmittää sauna ja grilli, joten en aijo jäädä osattomaksi. Puolisko ja neiti saapi touhuta siellä sillä aikaa kun minä käyn näyttäytymässä koululla. Jännittävää, koulu on sama minkä minä olen aikoinani käynyt. Ympyrä sulkeutuu :) näin se aika rientää. Onneksi on jo noin iso likka... aivan ihanaa, iso tyttö ja itse on vielä kuitenkin nuori... Päätin aikoinani, että jos ei lasta ole tullut ennenkuin täytän kolkyt, niin sitten saa jäädä... ja no, kuten olen sanonut, jos jotain päätän, sen myös teen ;) hih.

Jasso, nyt puolisko katselee vierestä sen oloisena, että pitäisi kaiketi käydä iltapesulla ja kömpiä sänkyyn. Neitikin odottelee, että käyn ihastelemassa hänen huonettaan, siellä on siivottu. Kerrankin... :) On se muru, hän haluaa ilahduttaa äitiä. Rakastan tuota pientä ihmistä, se on maailman rakkain. Kun häntä katsoo, tiedän, mitä rakkaus on, mitä on todellinen puhdas pyyteetön rakkaus. Tällaista ei voi kerta kaikkiaan kokea, jos ei ole omaa lasta... olen siitä aika vakuuttunut.

No mutta ennenkuin menee liian syvälliseksi, niin jatkan iltatoimia. Mitähän sitä huomenna pistäis päälle. Jos on yhtä lämmin, niin aika hintsussa kerrastossa aijon lähteä liikkeelle. Nyt on nautittava.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Illalla :)

Aivan ihana sunnuntai päivä takana. Aurinko on jaksanut taas ilahduttaa meitä oikein urakalla ja sääennustuksen mukaan sama jatkuu ainakin ensi viikon. Jes.

Lähdimme vielä iltapäivästä anoppilaan. Kun tyttö palasi takaisin mökkireissulta, lähdettiin niiltä istuimilta kaupan kautta pihatöihin :) Käytiin ostaa jäätelöt ja vähän grillattavaa. Minä söin maisseja, nam. Tytölle ja puoliskolle maistui makkara... ja söimme tytön kanssa myös omenaa. Pikkuneiti leikki innoissaan anoppilan tiluksilla. Minä jälleen haravoin ja puolisko pesi autoa jne. Kun puoliskon äitimuori saapui kotiin, hän alkoi istuttelemaan kukkasia ja meidän pikkuneiti osallistui innoissaan. Eipä olisi malttanut kotiin lähteäkään. Niin mukava iltapäivä oli takana, että päätimme ottaa keskiviikkona uusiksi. Silloin lämpee myös sauna...ehkä grillikin jälleen :) Jei.

Nyt ilta on ehtinyt jo sen verran pitkälle, että pitää pikkuhiljaa harkita nukkumaan menoa. Pakko käydä suihkussa hinkkaa jalat kunnolla. Tepastin siellä anoppilan pihalla paljain jaloin ja nyt on jalkapohjat sen näköiset, vaikka olen jo kertaalleen ne yrittänyt hinkata :O Ajeltiin puoliskon hiukset ja kun suihku vapautuu, taidan hyökätä sinne. Sieltä tulisi Ruotsi-Canada matsi...hmmm... jaksaiskohan syynää. Vai pitäsköhän tsiigaa mitä tulee Faktalta ;) Tällaista. Hyvä fiilis.

Sunnuntai

Taas aivan mahtava sää. Eilen meni kukkumiseksi, me menimme nukkumaan vasta klo 01.30. Jestas, koskahan viimeksi olen valvonut noin myöhään. Meidän leffailta venähti...

Tosiaan kävin jälleen aamupäivästä Core tunnilla. Tämä on jo traditio. Käyn säännöllisesti tietyillä tunneilla. Se tuo hyvän rytmin arkeen. Ja koska haluan mahdollisimman monipuolisesti treenata, niin en käy pelkästään aerobisen kunnon kohottavilla tunneilla, vaan käyn myös näillä lihaksia ja tasapainoa kehittävillä tunneilla, kuten Core ja Pilates (mun lemppareita), vähemmän on tullut käytyä Pumppi tunneilla, ne pitäisi ottaa takaisin ohjelmaan, saisi treenattua raakaa lihasvoimaakin ;) mutta niitä tunteja ei mene oikein hyvin nyt tämän hetkisessä salin jumppa-aikataulussa. Hmmm... No mutta, tiedossa on, että sitäkin voisi treenata enemmän ;) Venyttelyä en myöskään unohda, sillä mitä teen jäykillä lihaksilla? Olen ollut aina notkea ja aijon vastaisuudessakin olla. Musta on ihanaa kun taipuu joka suuntaan ;) Siitä on hyötyä myös tietyssä elämänosa-alueessa ;), hih, olen joskus saanut puoliskoltani positiivista palautetta siitä. No joo, mutta siis muistakin syistä on hyvä pitää lihakset vetreinä. Pitäisi kyllä muistaa venytellä enemmän myös kotona, se jos joku on helppoa kotioloissakin! No mutta taasen summasummarum, päivä lähti ihanasti käyntiin kunnon Core tunnilla! Jei.

Nyt on ruoanlaitto meneillään. Tänään syödään ainakin kanankoipia ja tietysti salaattia ;) lisukkeeksi taitaa tulla riisiä, näin uskoisin, kana ja riisi sopivat aina hyvin yhteen.

Pikkuneiti tulee kotiin joskus kolmen maissa, sitä ennen meidän olisi tarkoitus tehdä pikkuruinen pyörälenkki, palauttaa elokuvat ja käydä anoppilan mailla katsastamassa onko matto jo kuiva. Tosin puoliskon pitäisi hoitaa työauto ajoon myös ennen sitä...joten voi olla että jossain kohtaan tulee pieni aikataulumättö, mutta so what, sillä tänäänhän on sunnuntai :) lepopäivä ja otetaan rennosti. I love it!

Olen miettinyt suhdettani puoliskooni ja kuten tässä viime aikoina on tullut varmasti aika tavalla selkeesti ilmi, olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen suhteemme tilaan. Homma toimii, olemme alkaneet löytämään paikkamme tässä suhteessa. Hakemista se on ollut. Minä varsinkin kun olen aika ehdoton tietyissä asioissa, tietyillä elämänalueilla, niin puoliskollani on ollut kyllä sopeutumista. Hatun nosto hänelle, sillä hän on todella tehnyt itsensä kanssa aika ison työn. Se on suuri rakkauden osoitus muo kohtaan, arvostan sitä suuresti. Ja vaikka itse olenkin aika kontrollifriikki (johtunee jokseenkin paljon suhteellisen turvattomasta lapsuudestani, jossa on ollut aika alko painotteista menoa kotona, väkivaltaa jne.) pyrin kuitenkin näyttämään rakkauteni puoliskoani kohtaan esim. pienillä teoilla. Jos joskus olenkin todella ehdoton tietyissä asioissa (esim. meillä ei nautita edes sitä kisaolutta, tiedän, olen oikeesti aika tiukka tässä suhteessa... voisin olla vähemmän tiukka, mutta... no en voi itselleni mitään) niin pyrin selittämään puoliskolleni, mistä tällainen johtuu. Hän on ottanut sen hyvin ja pyrkii ymmärtämään muo ja varmaan ymmärtääkin ja siinä määrin kunnioittaakin, että sitten se kisaolutkin jää ottamatta ;) No mutta, hei, en mä nyt ihan mikään täydellinen diktaattori ole, sillä ottihan hän eilisen pyörälenkin aikana oluen terassilla :) katsoin, ettei siitä nyt suurta haittaa voi olla :D itse tosin join limua. Mitähän mä olin alun perin tässä oikein sanomassa. No asiaa tulee taas. Jeps, mutta siis, tilanne on meidän välillä vakaa, onnellinen... ja rakkauttakin riittää. Näillä mennään. Tänään viimeksi hahmottelimme, miten sisustamme tätä asuntoa, kun muutamme yhteen ;) Suunnittelu on aina kivaa.

Tällaista tänään. Eiköhän ole aika jatkaa taas puuhastelua. Nauttia tästä kesäisestä sunnuntaista täysin rinnoin.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Fantastico

Siis niin yber yli ihana päivä :) sää on kuin morsian ja päivä on ollut täynnä aivan ihanaa tekkaa. Olen siis niin äitelän iloinen ja onnellinen, että tekisi mieli mennä kuuluttaa se kaikelle kansalle tuonne parvekkeelle, mutta ehkä maltan mieleni :D

Aamulla olisi nukuttanut vähän pidempään kuin oli tarkoitus. Kello soi kasin aikaan, mutta minä pääsin ylös vasta puoli ysiltä. Crossitunti alkoi 9.45. No ehdin mukavasti kuitenkin syödä aamupalan (kaurapuuroa mustikkakeiton kera, pellavansiemenillä ja marjasoseella, nam!). Join kupin kahvia, pakkasin treenikassin ja puoliskokin heräsi suukottelemaan :) Salilla kävin Crossaa ja sen perään kävin vielä venyttelytunnilla. Näin mummiakin salilla, jei. Saunoin isolla kädellä ja tulin kotiin. Ydessä siivoiltiin, söin vähän salaattia (lisään nyt joka paikkaan isosti raejuustoa, hyvä proteiinin lähde ;) ). Lähdimme koirien kanssa lenkille, nauttimaan auringosta. Sen jälkeen rullasimme olkkarin maton ja puolisko laitto pyörämme siihen malliin, että pääsimme anoppilaan asti. Minä aloin pesee anoppilan terdella mattoa, puolisko pesi meidän pyörät, ja laitteli ne muutenkin kuntoon. Minä haravoin pihaa isosti ja yhdessä kantelimme lehtikasoja saunan taakse maatumaan. Anoppi laitteli taloa kuntoon sisällä ja teki meille grilliruokaa. Nami nami. Oli tietysti makkaraa, jota minä maistoin pienen pienen palan, maissia, kalkkunaa ja ofcourse salaattia! Aurino paisteli tietysti kokoajan. Siis täydellistä. Tämän session jälkeen lähdimme juuri rassatuilla pyörillä kohti leffavuokraamoa, josta tarttui kaksi kauhuleffaa mukaan. Ajelimme vielä Myrtsiin, käytiin siellä terassilla (minä join Light Cokiksen, huom huom huom!). Puoliskon uusi puhelin on ihan äly magee, joten mä en kestä, mun on saatava sellainen. Se on niiiin näppärä, en ole ennen tajunnutkaan, miten siistiä on voida surffailla netissä ihan missä vain. Tietysti kävin päivittämässä terassilla istuessamme mun profiilin naamakirjassa. No tietysti hei, miten olisinkaan voinut tulla toimeen ilman sitä yli mageeta puhelinta ;) Sieltä suuntasimme kohti kotia. Nappasimme taas koirat mukaan ja kävelimme peruslenkin, nauttien taaaaas auringosta. Meidän iso koira on niin ihmisten mieleen, tälläkään lenkillä emme onnistuneet kulkemaan koko matkaa niin,ettei meitä olisi pysäytetty. Tämä käy siis lähes joka kerta. Ihmisillä on kauhea hinku päästä silittää, lähestyä meidän jättiä, rapsuttaa vaikka vauhdissa ohi mennen. Onneksi toi on lauhkea kuin lammas :D Ei muo haittaa, musta on kiva olla kylän kuuluisuus...tai en minä, vaan mun koira :DDDDD


Nyt alkaa meidän illan leffamaratoni. Huoh, ihanaa käpertyä soffalle aivan liki ja nauttia vain. Tämä on sitä, mitä elämältäni tahdon, tästä minä nautin, tämä on sitä :) <3 Onneksi on vihdoin kesä :)

torstai 13. toukokuuta 2010

Ihanaa huomenta!

Eilinen oli aika lailla täydellinen päivä kaikin puolin. Tuollaisia vapaapäiviä voisi olla useamminkin ;) Nyt voi sanoa että kesä on alkanut. Eilen innostuin pienestä sateestakin huolimatta haravoimaan "anoppini" pihaa oikein isolla kädellä. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa rupeamaa.Pojat pesivät ikkunoita ja anoppi laittoi ruokaa. Tuon session jälkeen oli aivan ihanaa rentoutua puulämmitteisen saunan löylyissä! Kävimme vielä illan päätteeksi lainaamassa elokuvan 9! Se oli iloinen yllätys. Vaihteeksi vähän erilainen pätkä :)

Eilen jälleen nostimme kissaa pöydälle aiheesta yhteenmuutto! Ju, kyllä vain tästä on puhuttu aijemminkin! Olemme käytännössä viimeiset kohta lähemmäs kolme vuotta olleet saman katon alla, eli teoriassa asumme yhdessä mutta käytännössä emme. Meillä molemmilla on omistusasunnot. Toisin sanoen meillä menee hirveä summa rahaa kuussa asumiskustannuksiin,vaikka toinen asunto seisoo lähes kkonaan tyhjillään. Olemme kelanneet, että puoliskoni asunnon voisi laittaa vuokralle.Tämä meidän hetkittäin hektinen suhde ;) on vain hidastanut tätä projektia. Nyt vain tuntuu itsenikin kohdalla palaset loksahtaneen paikoilleen ja uskon että tämä meidän juttu on se juttu! Ei mitään tietenkään koskaan saakkaan jos ei uskalla edes yrittää! Oman elämän epäonnistuneet suhteet vain ovat tainneet tehdä musta aika skeptisen. no mutta jos puoliskoni asunto menisi vuokralle, mitään peruuttamatonta ei olisi tapahtunut sittenkään Katsotaan! Rakastan kuitenkin tuota ihmistä niin,että en näe sitä mahdottomana, että asuisimme vihdoin virallisestikin yhdessä!

Tahtoo tällaisen N900 puhelimen! Olen nyt netannut puoliskoni uudella luurilla ja tää on aika kiva! Tahtoo!

Nonnih!

Tänään oikeestaan päätin, että menen juoksemaan puolikkaan Forssan Suvi-iltaan. Vaikka viime vuonna oli aivan törkee helle ja kuumuus, painostava kuumuus, mikä aiheutti sen, että tuo matka tuntui loputtoman pitkältä... ja vannoin, ettei enää koskaan, niin nyt olen sitten menossa kuitenkin. Jei! Palauttelin siis mieleeni jälleen kerran juoksemisen saloja, kun juoksin aamupäivästä kuntosalille, vedin tunnin cardio crossing tunnin ja juoksin sen jälkeen kotiin :) Mahtava fiilis. Kyllä tää tästä lähtee. Nyt vain lenkkitossuja useammin jalkaan. Sitä paitsi, sovin tuossa juurikin, että menemme samalla mökille sinä vkonloppuna, mulla sattuu vielä olee pitkä vapaa silloin ja niin sattuu olemaan puoliskollakin, joten mikäs siinä. Jaha, sitä sitten pitäs vissiin maksaa ilmottautumismaksu sitten. Jei.

Tänään on tämä vauhdikas päivä tosiaan. Aamupäivä meni kuntoillessa, sitten lähdettiinkin oopperaan ja nyt olemme käymässä kotosalla. Kohta lähdemme puoliskon äireen luokse grillaa ja saunoo. Itse asiassa näin jo "äireetä" aamupäivällä kun juoksin takaisin kotiinpäin salilta. Katsoin, että onpa tutun näkönen auto valoissa ja hei, tutunnäkönen on kuskikin. Sitten siinä vilkuteltiin :D heh, pieni kylä tämä meidän kylä...aina melkis törmää johonkin tuttuun kun on liikenteessä. Mitähän sitä illalla sitten vielä keksisi, kun on laatuaikaa kaksin. Tyttö kun lähti isomummon ja -papan kanssa mökille :) Hmmm... voihan tietysti olla mahdollista, että sitä on niin väsynyt tämän päivän riennoista, että käymme taas nukkumaan klo 21 :D ei ois ihme. No mulla on huomenna töitä, tosin iltavuoro, mutta töitä kuiteskii, joten ei sitä nyt auta aamutunneille kukkua. Vkonloppu onkin pyhitetty liikunnalle, mutta jää toki aikaa muuhunkin.

Meillä on löytynyt nähtävästi uusi ulottuvuus tähän meidän suhteeseen. Nyt kun puolisko hankki tuon valtavan hienon ja mageen kännykkänsä, niin nyt voimme tässä chattailla keskenämme, vaikka siis makaamme samalla sängyllä :D tämä on nykyaikaa! Heh.

No mutta nyt pientä lepuutusta, ennen "grillibileitä". Munkin ruokavalio on otettu huomioon, ihanaa, on maissia kuulema ja salaattia, jee jee. No niin, siis passaa mulle. Mutta enhän ois kieltäytynyt pienestä palasta makkaraakaan jos se olisi ollut ainoa vaihtoehto. Kuinkahan moni on muuten eilen illalla läsönnyt oluen ja snacksien parissa katsoen suomi-jenkki matsia? Veikkaan että aikas moni. Olen aika tyytyväinen itseeni, etten langennut, heh, no snacksit ois ollut ehkä se vaikein kohta, olut ei, sillä en aijo nauttia alkoholia (kauheesti kaloreita) nyt lainkaan, jos ja kun aijon juosta sen puolikkaankin. Sitten ehkä jussina voi relata taasen, meidän vuotuisissa poolpartyissa, tää on sit jo vol 3 :D uuu jee. No mutta, nyt tosiaan valmistatutumaan saunailtaan :)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Keskiviikko

Nyt on taas ehditty tekemään suurin osa päivän askareista, eli töissä on oltu, kotihommia tehty, syöty ja no, nyt odotellaan vain, että pääsen lähtemään kuntosalille crossailee. Mikäs tässä, aurinko paistaa... ei voi valittaa. Kesä tulee :) Aivan ihanaa.

Olen pysynyt mielestäni tooooosi hyvin dieetissäni. Ei nyt mitään järkkyä muutosta ole tosiaan tapahtunut, mutta olen onnistunut kieltäytymään kaikista herkuista. Ei kauheasti ole ollut tyrkylläkään, mutta ne vähäisetkin olen onnistunut bloggaamaan. Hyvä minä! Tänään duunissa kaverit yrittivät saada mukaan tilaamaan pizzaa, mutta itse asiassa ei tehnyt edes mieli! Sitten kun söin eväitäni; salaattia ja uunilohta (nam!) ja muut söivät samassa pöydässä pizzaa, niin ei todellakaan tehnyt mieli, oikeesti ei yhtään, ennemminkin teki pahaa. Samalla luin Sport lehtiä ja sain taas hyviä vinkkejä siihen, miten kotona voi helposti kiinteyttää jalkojen lihaksia :) Eilen opiskelin muutaman hyvän vinkin käsilihasten kotitreeniin. Ei pöllömpää. Jos vaikka ajattelee, että kesällä lähtee mökille, niin ei tarvitse raahata mitään jumppavehkeitä mukaan tms. ja voi silti tehdä ihan tehokkaita sarjoja :) Helppoa ja kätevää. Jos esim. löytyy tuoli, mikä löytyy lähes joka paikasta, niin voi tehdä vaikka mitä, jei!

Jaha, toinen puolisko sai vihdoinkin uuden puhelimen, jota on niiiiin haaveillut tuossa. Tuskin malttoi yötä odottaa, että sai sen :D Nyt näyttää menevänkin loppupäivä sitä tutkiskellessa, tosin hän lupasi kyllä vaihtaa petivaatteet... ainakin siihen mennessä kun mennään nukkumaan. Noooh, tänään voi tietty vähän venähtää, sillä tulee Suomi-Jenkki matsi :D uuuu jeeee! Sitä odotellessa. Tänään jää, niisk, Salkkari väliin, sillä en ehdi millään salilta kotiin siihen mennessä, voi kökkö.

Huomenna ois sitten vapaapäivä, jes! Ohjelmaa sen sijaan on tiedossa enemmän kuin tarpeeksi. Aamupäivästä käyn Crossailee, sen jälkeen tuo toinen heittää meidät (minut ja tytön) stadiin, olemme menossa katsomaan isomummon kanssa Oopperaan Pappa Bachia. Ihanaa! Sen jälkeen käymme ehkä isomummon kanssa syömässä jossain ja sitten hän ja pikkuneiti lähtee bussilla kohti landea. Minut haetaan kotiin... tai menemme toisen puoliskoni äidin luokse grillailee ja saunoo. No niin, eli siis täyteen buukattu päivä tiedossa :) Mutta aivan ihanaa ohjelmaa, en missään nimessä voi valittaa yhtään! Aivan fantastinen päivä tulossa, odotan sitä innolla.

Jaha, mutta nyt täytyy mennä pakkaamaan treenikassia. Vitsi kun tekis mieli mennä kehonkoostumusmittaukseen... mutta maltan vielä. Siitä ei nyt ihan hirveen kauan ole aikaa kun viimeksi olen. Se on tehty mulle kaksi kertaa. Tulokset ovat olleett ihan hyviä, tai siis nehän ovat olleet aivan loistavia jonkun mittapuun mukaan, mutta mun katsontakannalta on vielä paljon parannettavaa ;) heh. Koskaan ei voi olla täysin tyytyväinen, tyytyväinen kylläkin. Jeps. Mutta auringonpaisteista päivää ihan joka puolelle :)

maanantai 10. toukokuuta 2010

Aivan ihanaa :D

Tänään jo meinasin vaipua "masennukseen" :D kun tajusin, että en pääsekään pyöräilytunnille, niiiiisk. No ajattelin, että mitäpä tuosta, olenhan asunut salilla taasen koko viikonvaihteenkin... ainakin melkein...joka päivä... ja silleen. No mutta sitten kävikin niiiiin hienosti, että miun ukkoin saapuikin odotettua aikaisemmin kotiin ja vienosti kysäisin häneltä, että mitä jos menisin 18.45 alkavalle pyöräilytunnille ;) No ehkä pientä kakistelua oli ilmoilla, mutta kyllä hän sitten suostui. Hän jäi pikkuneidin kanssa kotiin. Kummatkin olivat olleet tosi reippaina täällä sillä aikaa kun minä hikoilin salilla :) käyneet suihkussa ja silleen. Voi noita! Itsellenikin tuli oikein mahtava fiilis taas, kun pääsin hikoilemaan. Olen myös pysynyt tiukkana ruokavalioni suhteen. Voi miten olenkaan ylpeä itsestäni, kun en maistanut yhtään pullaa duunissa tänään. Ei edes tehnyt mieli. Sen sijaan join vettä puoltoista litraa ja vähän päälle. Hyvä minä. Nyt kyllä tosissani laitan rasvan palamaan. Käyttäen Jutan ilmaisua, en halua todellakaan olla laiha lihava... joten samalla on pakko myös treenaa lihaksia. Itse asiassa tänään kotimatkalla ajattelin, että mun on lisättävä punttipuolta treeniini nyt ihan huomattavasti. Mukavasti olen päässyt alkuun. Usein jonkun ryhmäliikuntatunnin jälkeen jään vielä salille. Kyllä tämä tästä. Kun päätän jotain, sen myös toteutan ;)

Kaikin puolin muutenkin ihan loistofiilis. Toinen puoliskoni jaksaa hehkuttaa, että huomenna äitienpäivälahjani on noudettavissa postista. Hmmm... jännittävää. Onkohan se niin mullistava kuin sitä mainostetaan????? Jaa-a, jää nähtäväksi. Onhan sitä varmaan testattava :D Kumpikohan meistä odottaa sitä enemmän????? Jaa-a...

No, ju, täytyy myöntää, että tänään tunsin pienen piston sydämessäni, kun tuo toinen meistä sanoi jotain siihen suuntaan, että aina mä olen salilla. Hmmm... niin no, niin olen aika usein kyllä, myönnetään. Olen keskimäärin 5 kertaa viikossa treenaamassa, ihan vähintään kolme kertaa, sanotaan että 3-6 kertaa viikossa on ollut tahti viimeiset kaksi vuotta. No, joo... ymmärrän hänenkin pointin, että harmittaahan kait häntä, jos hän toivoisi että meillä ois jotain kivaa yhteistä aikaa... ja mä lähden aina salille. Mutta, no... en tiiä. Hän pääsee kuitenkin nauttimaan työni hedelmistä ;) ja toivon, uskon, että hän on ylpeä minusta. Tuskin häntä hävettää esitellä muo kylillä ;) eli ajattelen myös häntä kun pidän itseni hyvässä kunnossa. Tietysti joskus voisin vähän hellittää... ja no saatiin me tehtyä jonkinmoista kompromissia meidän suunnitelmiin tälle viikolle. Ei hän täysin huomiotta joudu olemaan :) Niin ja hei, ehkä kuitenkin mieluummin niin, että tyttöystävä jumppaa salilla kuin makaa soffalla juoden limuu ja mussuttaen sipsiä... tai istuen tietokoneella läsöömässä... tai istumassa lähibaarissa bissellä, hyi saatana!Kyllä mä luulen, että hän on ylpeä musta kuitenkii. Kuhan vähän nurisee. Mutta... no ehkä minäkin nurisisin jos olisin hän, mutta toisaalta, voisihan hän tulla joskus mukaankin ;)

Jepulis, mut nyt protskutankkausta yötä vasten ja rasva palaa. Öitä!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kevennys :D

Sain juuri kuulla taas, että mulla on maailman parhaimmat pakarat. Hän voisi muuttaa kuulema niihin asumaan :D ja hänellä olisi kaikki mitä tarvitsisi. Jaa-a. Vaikka hän pitääkin Juttaa hieman "miehekkäänä" niin taitaa kelvata kuitenkin tällainen tavallista tiukempi kroppa (kun olen nyt niin innostunut tuosta Jutan treenatusta kropasta ja pyrin itsekin entistä parempaan trimmiin)...kuin hieman löysähkö pehmeä :D Tällainen äitienpäiväillan kevennys.

Nukkumaan

Tänään oli äitienpäivä, päivä on todella ollut onnistunut, minulle riittävä, olen saanut puuhastella omia juttuja, nauttia olostani. Minulle pienet jutut ovat niitä tärkeimpiä. Joskus on tietysti ihanaa saada vähän ekstra glamouria elämään, on ihanaa kun toinen vie välillä ulos syömään, tuo kukkia jne. mutta tällainen ihan kotona oleminen omieni kanssa, nauttien vain siitä mitä on, kelpaa minulle oikein hyvin. Muo on kyllä otettu tänään erittäin hyvin ja paljon huomioon. Sehän se äitienpäivän idea kaiketi on.

Nyt onkin sitten aika käydä jo nukkumaan. Vaikka kello käy vasta puolta kymmentä, niin meillä kaikilla on aikainen herätys edessä, joten tirsamaa kutsuu jo kovaa. Otimme kaikki tänään myös päikkärit, joten pikkasen voi olla uni hakusessa... mutta eiköhän se sieltä tule.

Jeps, mutta kiitos jälleen tästä päivästä. Nyt on mentävä. Toinen bukkaa päälle :D heh. Hyvää yötä!

Tohkeissani

Olen niin tohkeissani nyt Jutasta, hänen kurinalaisesta treenaamisestaan ja siitä kuinka valtavan näyttävän lopputuloksen hän sai aikaiseksi. Olen puheissani ollut niin samoilla linjoilla hänen kanssaan, huomasin sen lukiessani hänen blogiaan. Tässä suora lainaus Jutan blogista:

"Laihduttaminen itsessään on helppoa; syö vain vähemmän mitä kuluttaa. Mutta lopputulos ei ole hyvä, jos liikuntaa ei harrasta aktiivisesti. Puhun usein “lihavista-laihoista”. Tällä tarkoitan ihmisiä, jotka näyttävät vaatteet päältä hoikalta. Kun vaatteet riisutaan totuus vasta paljastuu: kroppa saattaakin olla löysä, kuoppainen ja roikkuva. En ole vielä koskaan tavannut sellaista ihmistä, jonka vartalo minun mittapuuni mukaan olisi täydellinen, joka ei harrastaisi liikuntaa. Vain ja ainoastaan liikumalla vartalosta saadaan kiinteä ja lihaksikas.

Olen seurannut useat missi- ja mallikisat takahuoneesta käsin ja voin kertoa, että sielläkin näkyy selluliittia. Tytöt ovat langanlaihoja, mutta silti liian monen takapuolessa ja reisissä näkyy appelsiini-ihoa. Jollekin missivartalo on se ihanne vartalo, minulle jotain muuta. Toki täytyy sanoa, että tämän vuoden Miss Suomi Essi Pöystin vartalo on erinomaisessa kunnossa. Ennen Miss Universum-kilpailuja hän treenasi salilla ja söi oikeaoppisesti, ja se myös näkyy vartalossa. Mutta ei ole pelkoa, että Essin vartalo olisi lihaksikas. Se siis on ihan höpön höpöä, että kuntosalilla käynti automaattisesti kasvattaisi massiiviset lihakset. Olen käynyt vuosikausia aktiivisesti kuntosalilla ja nimenomaan yrittänyt hankkia lihaksia. Eivät ne lihakset sieltä pullahda vahingossa, joten rohkeasti vaan kuntosalille. Siellä se kaunis vartalo muovautuu!"

Kumppanini kysyikin, kun fiilistelin Jutan blogissa, että aijotko tähdätä fitness kisoihin, no ju en... ei mun oma osaaminen riitä sen tasoiseen treeniin, mutta jos olisi aikaa ja rahaa (rahaa lähinnä palkata PT joka katsoisi joka kerta miten hommat etenee, sanelisi ja psyykkaisi treeneissä) niin mikä jotten lähtisikin kokeilemaan. En usko, että se sillä tavalla olisi mahdoton tehtävä, sillä peruskunto ja lähtökohta olisi kuitenkin aika hyvä, ellei jopa hyvä. Ruokavalionikin on aika lailla urillaan, joten sekään ei ihan järkyttävästi tulisi muuttumaan. Hmmm... eihän sitä koskaan tiedä. Voi jesta, jos voittaisi lotossa (ensin pitäisi tietysti lotota) niin tietäisin mihin rahaa laittaisin. Hankkisin todellakin oman PT:n joka näyttäisi kädestä pitäen, miten muovata kaunis, lihaksikas ja rasvaton kroppa. Aih, se olisi elämää. Aina voi haaveilla. Jos olisi niiiiiin paljon rahaa, että töissä voisi käydä vain huvin ja urheilun vuoksi, voisi suurimman ajan kuluttaa kuntoilemalla. Oih, se olisi aika fantastista. Onneksi oma työni on aika fyysistä, musta ei olisi istumatyöhön, ehei, en kestäisi paikoilla istumista, tulisi aika läsö fiilis sellaiseta. Tuijotella jotain monitoria päivät pitkät... ei kiitos. Mä tykkään olla liikkeellä, se on hyötyliikuntaa parhaimmillaan, kun töissäkin joutuu päivittäin suorittamaan jokseenkin fyysisesti rankkoja toimintoja. "Ai lavit" jei! Mutta gojuttago menkää lukemaan. Siinä on nainen, isolla N:llä!

Huippuhyväolo

Oih, kävimme jumpassa tytön kanssa. Hän löysi uuden kaverin jumppatunnilta, olivat oikein innoissaan molemmat :) Oma Core tunti oli jälleen toiveiden täyttymys. Tämän päivän vetäjä on yksi ehdottomista suosikeistani. Hänellä on yleensä aina hyvin suunnitellut ja toimivat tunnit. Aivan ihanaa. Mä rakastan vatsalihastreenejä. Mulla ne on hyvässä kunnossa (ollut aina), joten vatsalihasliikkeet eivät tuota suurtakaan tuskaa. Samaten selkälihakset ovat hyvässä jamassa olleet aina. Jalkalihaksissa oli aloittaessani heikkoutta, se oli ehkä heikoin lenkkini, mutta jestas, että yllätyin tänään itsekin, miten syvään pystyin kyykkäämään, todella kepeästi ja nousemaan siitä ylös tuskatta suoraan ojentautuen varpaille ja tätä toistettiin kuitenkin useita useita kertoja, eikä tehnyt heikkookaan. Huoh. Kyllä sen huomaa, että on treenaamisesta hyötyä ollut. Meinasin tippua jalustaltani, kun menin tunnin jälkeen käymään vaa´assa (käyn erittäin erittäin erittäin harvoin) ja se näytti noin viisi kiloa vähemmän kuin aikaisemmin. Aloin kyllä epäilemään kyseisen vaa´an toimivuutta, eihän se nyt voi olla totta :O No what ever, ei muo kiinnosta paljon mä painan, muo kiinnostaa miltä mä näytän peilistä katsoessani. Ja kaikki fiksut ihmisethän tietävät tämän faktan, että lihas painaa enemmän kuin läski, joten ihan turha tuijotella niitä vaakojen lukemia. Jos jotain haluaa seurata, kandee kaiketi kattella sen rasvaprosentin kehitystä suuntaan tai toiseen. Siinäkin vielä sitä pointtia, että paljonko sitä rasvaa on sisäelinten ympärillä, joka on siis huono homma ja paljonko sitä on ns. lihasten päällä. Mulla ei ole juurikaan rasvaa sisäelinten ympärillä (mittauksien perusteella), joten siitä olen ollut todella positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen. Mitenkäs tämä juttu lähti taas näille urille. No varmaan siitä, kun tuli niin hyvä fiilis Core tunnilta. Se on aika hieno tunne, kun näkee peileistä (salissa on monella seinällä isot peilit) itsensä ja näkee, että lihaksetkin näkyy. Olen toiveikkain mielin siitä, että olen saanut nipistettyä vähän rasvaprosentista taas, mutta en aijo käydä mittauttamassa sitä vielä... jatkan treenaamista varmaan kesän yli ja sitten voisi tsekata tilanteen. Tunnilla oli myös mukana toinenkin nainen, joka on pitänyt itsensä hyvällä mallilla. Ensin en tunnistanutkaan häntä, ihailin vain, että hienosti on pitänyt itsensä kuosissa, jäntevä lihaksikas runko. Tajusin tunnin jälkeen, että hittolainen, ollaan oltu ennenkin samoilla tunneilla, tosin toisella salilla... ja ei ihme että on kuosissa, tiedän hänen juoksevan maratoneja :) Noooh, ei ihme että se näkyy päällekinpäin. Tunnin jälkeen menimme pikkuneidin kanssa saunomaan. Oli oikein mukava reissu. Lähtiessä oli vielä äitienpäiväkahvit äideille ja marmeladisydänsuklaat :) Kaikin puolin siis onnistunut reissu. Ja tämän reissun aikana ja jälkeen sain taas omalta rakkaudeltani monet rakkauden tunnustukset... <3 Huoh, meillä on tällä hetkellä menossa jokin rakastamisen ylitsetursuava vaihe :) mutta kyllähän se passaa, minulle ja hänelle. Ja minun vanhemmilleni, äiti varsinkin on niin jännittänyt näitä meidän käänteitä, että hän on aivan haltioissaan, että olemme edelleen yhdessä. Eilenkin hän vielä erikseen sanoi tuolle toiselle puoliskolleni lähtiessään, että oli tosi kiva nähdä :) Hih, no rakkauteni onkin saanut äidiltä ylitsevuotavat tervetuloa sukuun avautumiset :D voi jestas sentään :) Uskoisin myös, että kumppanini äiti pitää minusta... mmmm... ainakin olen näin ymmärtänyt... ja itse asiassa olen kuullutkin näin puhuttavan. Yksillä sukujuhlilla käytiin mm. sen suuntaista keskustelua (shampanjaa oli kyllä tarjolla) että minä olen juuri sellainen tyttöystävä joka sopii tuolle minun miehelleni :) No kyllähän se lämmitti kummasti sydäntä. Vaikkakin näitä meidän ylä- ja alamäkiä on ollut tässä jokseenkin monta, niin ne ehkä tekevät vain suhteestamme vahvemman. Tiedämme, että olemme olemassa toisiamme vaten elämän myötä- ja vastamäissä. Meidän ei tarvitse kuuluttaa sitä kirkossa ;) se on sydämissämme. Hmmm... mites tämä juttu nyt tähän kääntyi. Ai miten niin rönsyilen, Core tunnista sukulaisten hyväksyntään :D No mikäs siinä.

Jaha, pikku neiti taisi nukahtaa päiväunille. Uuuu jee. Taidan minäkin käydä hieman köllöttää. Ja koska tänään on äitienpäivä, on minulle luvattu rauhalliset päikkärit. Kumppanini vie koiruudet kun tulee töistä :) Jei.