Semmosta se on

Täällä sitä edelleen vain lomaillaan. Viikko ois vielä lomaa jäljellä. Kaikki irti siitä siis. Mikä kaikki? Niin ... no vaikka sitten vain ihan chillaxointia, ihan sama... pääasia että on mukavaa.

Einin kisaprokkista tässä eteenpäin viedään. Tähän kuluneeseen puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea, että hatunnosto Einille, että edelleen vaan matka kohti kisalavoja jatkuu :) Heikkoina hetkinä tiimin tuki tulee aina myös tarpeeseen. Joskus se vaatii pienen potkun hanuriin ja motivaatiopläjäyksen, sen saa kyllä aina Team Solanalta :D

Eilen jo katteltiin hieman kisa-aikatauluja ja mietittiin ihan käytännön järjestelyjä. Tampereen karsinnat on tietty eka, eikä siihen ole enää kovin montaa viikkoa aikaa. Siitä sitten hetken päästä onkin Lahden isot karkelot. Näille molemmille päiville pitäisi pyhittää aikaansa koko päivän. Joo, helppoa, nooooot, kun on tätä pesuetta enemmänkin. Aina pitää miettiä, miten hoituu elukat jne. Nehän ne ovat mulla aina ensimmäisenä huolen aiheena.

Sitten finanssipuoli :o Rahaa, sitä menee. Nyt kun meidän pikku emäntäkin on ilmoittanut halukkuutensa osallistua jälleen kisakatsomoon, niin lippujenkin hinnaksi tulee lähemmäs parisensataa euroa. Sitten pitää hoitaa kuljetukset yms. yms. No joo... kyllä te tiiätte. Se pieni paniikki kiirii sitten niillä viimisillä päivillä :D Mutta koitetaan nyt välttää liikaa stressiä ... sitähän tässä ei juuri olekaan ollut :D :D :D  No ... osa kuuluu ihan asiaan.

Käytiin sitten tuossa koko köörillä salilla :) Pitänee ottaa pikku emäntä taas myös Solanaan mukaan. Hän on Sami Maaniemen suuri fani :)

Mitäs me sitten inspiroitiinkaan toissa päivänä (tiistaina) salilla? No tempastiin Einin kanssa aika lailla HC olkapäätreenit. Inspiraatio tuli haettua Mika Nyyssis Nyyssölältä :) Olen ennenkin saanut paljon hyviä ideoita ja kokeilemisen arvoisia vinkkejä ja treeniohjeita Mikalta (blogi). Käykääpä tsekkaa tämäkin :)

Kyllä voi sanoa, että tehtiin niin sanotusti miehen työ tuona iltana salilla :) Eikä vissiin jäänyt huomaamatta muiltakaan :D Sen verran hikee pukkasi otsaluusta ja olkapäissä oli semmoinen polte, että välillä piti melkein kiemurrella siinä tunteessa :D Hauskaa oli, itse asiassa ihan hemmetin hauskaa kaikkinensa :) Pikku emännältä tuli hieman sellaista palautetta, että aika äänekkäästi vissiin treenattiin "kun muut olivat vaan ihan hiljaa" :D No hitsiläinen ... kyllä mä edelleenkin olen sitä mieltä, että pieni ähinä ja semi kantavat karjahdukset kuuluvat punttisalille ;) Niistä saa yllättävän paljon voimaa niihin viimeisiin toistoihin. Ei kannata välittää niistä ihmisistä, jotka saattavat hieman katsoa nenänvarttaan pitkin tällaista treeninsä tosissaan ottavaa bodaria :) Hymyile vain kauniisti takaisin ;)

Tiistaina tuli myös päivitettyä ripset ajan tasalle. Taas kelpaa hetken aikaa :)

Näillä eväin viedään viikkoa loppua kohden. Tänään saattaapi olla edessä selkätreeniä Einin kanssa, eilen oli ihan virallinen lepopäivä :)  Viime yönä meitä ilahdutti aika railakas ukkonen. Kyllä nimittäin jytisi ja salamoi aika tavalla. Siistii :)

Ollaan taasen kuulolla.

HEI NY!

Rakkautta ja rautaa ja Solanaa

No niin, eli niinpä niin. Toinen lomaviikko vetelee loppusuoriaan :) Mikäs tässä on ollut lomaillessa, kun säät ovat olleet paremmat kuin hyvät. Ehkä jopa liian hyvät? Mutta en valita, sillä nyt on sentään oikea kesä :) Jei! Esimerkiksi työkaverini oli lomalla kesäkuussa ja suurin osa hänen lomastaan kului vesisateen merkeissä :( Ei kiva. Eli näin ollen voimme todeta, että mulla on käynyt kyllä hyvä munkki säiden suhteen ainakin :) Tosin mä en koskaan lomaile kuin vasta niin sanotusti loppukesästä :)

Solanassakin tuli "piipahdettua" eilen. Piipahdettua lainausmerkeissä sen vuoksi, että menin pelipaikoille puoli kahdentoista aikaa... ja taisin lähteä vasta viiden pintaan kotia kohden :D Minkäs sille mahtaa, hyvä seura, hyvä sää, hyvät jutut ja ja ja ja...  Olemme saaneet tiimiimme jälleen kerran lisävahvistusta :) Tällä pojalla on hyvät lähtökohdat syksyn miesten fysiikka kisaan ja Sami Maaniemi pitänee varmasti huolen, että paketti ei jää vajaaksi :) Team Solanalta on tulossa kyllä koko joukko kovia kisaajia syksyn mittelöihin. Rahkeet riittänee monilla ihan sinne SM lavoille asti :) Jei. Huippu syksy tulossa ! (ja jos jotakuta nyt jäi vaivaamaan että pojittelen tiimimme uutta jäsentä, niin kerrottakoot, että meidän tiimin / salin kaikki raavaimmatkin miehet ovat mulle poikia <3 )

Itse treenailin eilen Solanassa rinnan - ojentajat ja olkapäät ! Satuin samaan aikaan meidän Didin kanssa salille ja siitähän mulle aukesi hieno mahdollisuus päästä katsomaan mimmin kisakondista, kun hän päivitti tilannetta valmentajansa Sami Maaniemen kanssa :) Priva show :) Hyvältähän se näyttikin! Go Didi Go!

Meidän lomalainen saa chillata vielä viikonlopun yli ja kohtahan se koulu sitten alkaakin jälleen. Ensi tiistaina käy taas tassut koulutiellä :) Kavereita on varmasti ollutkin jo hieman ikävä.

Jos jollain sattuu jostain ihmeen syystä olemaan sellainen käsitys, että mä koreilen treenikamoilla, niin tässä totuus :D Treenitossutkin on kulutettu kirjaimellisesti puhki. Huom, tossujen pohjat ovat kevlaria :D Mähän olen myös uhitellut, että en laita suunnattomia summia treenikamoihin, eli en maksa niin sanotusti merkistä ... ehkä kuitenkin suhteellisen hyvästä laadusta olen valmis maksamaan. Tämän vuoksi multa ei myöskään löydy, edelleenkään, yhden ainutta Better Bodies kledjua! Varmasti on hyviä treenikuteita, hyvännäkösiä jne. mutta hinta on aika lailla kova, kun halvemmallakin saa kelpo materiaalia. Mihin tämä ajatukseni perustuu? Siihen, että ei ne treenikuteet tee kenestäkään sitä bodaria, vaan se työ, minkä tekee se kroppa niiden kuteiden alla :D

Työtä työtä työtä! Sitähän se vaatii. Pyyteetöntä sellaista. Näiden vuosien varrella (lähemmäs kymmenen vuotta tässä on tahkottu) ei palo tähän hommaan ole sammunut, eikä näemmä sammu, vaan yltyy entisestään.

Se että bodauksesta on tullut elämäntapa, ei tietenkään sano sitä, etteikö elämään mahtuisi mitään muuta. Kyllä toki mahtuu! Kesälläkin on mahtunut monen monta ihanaa rantalomapäivää ja niin pois päin. Tänään olisi jälleen kerran tarkoitus emännän kanssa nauttia tällaisesta päivästä :) Rakastan!

Eilen käydessäni Solanassa näin tietysti kaikkia ihanaisia, suurimman osan oikeastaan :) (no ihmekös tuo, jos paikalla notkuu reilu viisi tuntia :D). Kävi myös niin hyvin, että näin valmentajani Salla Kaurasen :) Salla onkin jo ehtinyt kaipailemaan muo, kun en ole käynyt hetkeen THE salilla :) Eipä siinä auttanut kuin riipiä kudetta niskasta ja näyttää kuntoa :) Positiivista palautetta sain siististä offikunnostani ja myös Salla pisti heti merkille, että olen saanut reiteen lisää muotoa ja pakkohan hänen oli vielä päästä nipistelemään, että onko se vain pelkkää laardia ;) mutta ei se ole :) Erottuvuuskin on kuulema (ja niin se kyllä onkin) parempi kuin mitä oli viime offilta kisadieetille lähdettäessä :) Ei mitään selittelyitä. Fakta on tietysti se, että naisena offikuntoa on mahdoton pitää "rasvattomana", se on vastoin fysiikan lakeja :D mutta kyllä se voi silti siisti olla. Enkä minä ainakaan halua joutua tilanteeseen (ja toivottavasti en joudukkaan), että mulla olisi parisenkymmentä kiloa kiristeltävää seuraavan kisadieetin kynnyksellä, ei ei ei! Sallalle myös valmentajana pisteet kotiin siitä, että hän ei unohda valmennettaviaan missään vaiheessa. Jos ei muutamiin viikkoihin kuulu mitään kanaemon <3 poikasista, niin alkaa perästä kuulumaan :D Hyvä niin ja niinhän sen on syytäkin olla. Itse olen ajatellut, että Sallallakin riittää taas hommia, kun hän saattelee kisalavoille uutta settiä, enkä minä nyt offilaisena koe olevani suuren huomion tarpeessa, mutta lämmittäähän se sydäntä, että valmentaja huomioi kuitenkin :) Tottakai!

Team Solana <3

Onneksi täällä osataan ottaa myös rennosti :D Rosi päikkäreillään :)

Kyllä sitä kisakuumetta on ilmoilla itselläkin, nyt tosin hieman eri tavalla kuin omiin kisoihin valmistautuessa. Syksyn karsintoihin on nyt viisi viikkoa aikaa ja fiilikset nousee päivä päivältä. Ihan aidosti oikeasti olen ihan hitokseen innoissani omien tiimiläisteni puolesta. Kovaa työtä on tehty pitkin kevättä ja nyt sitten syksyllä katsotaan kuinka pitkälle se hedelmää kantaa. Ja varmasti tulee kantamaan pitkälle :)

Pentti my man <3

Ja Eini my love <3 Einikin alkaa olemaan aika lailla kireessä kunnossa! Onhan tämä ollut taas ihan erilainen matka kohti kisoja, kun on saanut / voinut niin sanotusti sivusta seurata toisen dieettiä. Eihän se helppoa ole hetkittäin ollut, mutta kuka on koskaan väittänytkään, että se helppoa olisi? Toisilla se on helpompaa kuin toisilla ... toisilta se ei ehkä onnistu ikinä. Mutta mikä tässä elämässä olisi kaikille yhtä helppoa tai vaikeeta? Ei varmasti mikään. Jokainen on yksilö, niin fyysisiltä kuin psyykkisiltäkin ominaisuuksiltaan.

Ja se mun offikunto, tadaa, tässä sitä on :D

Ja offikunnosta puheenollen, on hyvä muistaa, että ei se niin kutsuttu bulkkaaminen tarkoita sitä, että napaan vedetään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja niin paljon kuin vatsa vetää. Järki on pidettävä käsissä tässäkin asiassa. Ruokailusta niin ikään puhuimme Sallan kanssa myös. Vaikka mun kroppa mitä ilmeisemmin sietää suhteellisen hyvin ylimääräisiä kaloreita koostuen myös niistä turhista ja ei niin kehittävistä hiilareista (suklaa, jäätelö! :o ) niin silti munkin on pidettävä mielessä se, mitä mun on oikeasti järkevää syödä maksimoidakseni oma lihaskasvuni ja kehitys! Ei se pullaa puputtamalla ole tämäkään kroppa rakennettu. Eikä sitä pullaa puputtamalla jatkossakaan rakenneta! Mutta niin tiukka en ole minäkään, ettenkö sallisi itselleni myös niitä nautintoja koostuen siitä jäätelöstä ja suklaasta ;) aina toisinaan, toisinaan jopa joka päivä lomalla :D

Juu ei tähän kuntoon pullaa syömällä päästä :)

Eipä mulla kaiketi tässä vaiheessa ole juuri lisättävää. Loma jatkukoon ja jatkukoon :) Nautitaan näistä päivistä. Palaillaan taasen asiaan! Eiköhän tässä ollut päivityspläjäystä taas vähäksi aikaan.

HEI NY!

Lomalla

Päivää päivää! Taasen pientä taukoa tässä kirjoittelussa, mutta se tuskin haittaa ketään :D Tuleepahan sitten enemmän kuulumisia kerralla = kukaan ei jaksa lukea loppuun asti. No ei se mitään, kirjoitan kuitenkin :)

Ensimmäistä lomaviikkoa viedään. Eilen(kin) olimme rannalla. Tuosta meidän Lammaslammesta on tehty kohtuullisen uimakelpoinen pieni lampi. Vesi on lämmintä ja tällä hetkellä jopa siedettävän puhdasta. Tuossa lammessa on tullut jokuset kerrat uitua. Jo lapsena siellä tuli käytyä kavereiden kanssa molskimassa. Nyt siellä sitten molskii jo oma jälkikasvu ... huoh. Mutta hei MINÄKIN heitin eilen talviturkin vekka ;) Wuhuuu, saavutus sinänsä, ottaen huomioon, ettei tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta rannalla tänä kesänä :D Mutta musta on tullut aika vilukissa, mitä vesistöihin tulee. Veden tulee olla lämmintä ;) muuten mä viihdyn mieluummin rannalla :D Joo musta ei ehkä ihan ensimmäisenä tule avantouimaria, paitsi jos joku tarpeeksi yllyttää :D

Tämän aamun korkkasin salilla. Heräsin jostain syystä jo puoli kuusi tänä aamuna. Omituista, nimittäin normaalisti en heräile ihan noin aikaisin ilman mitään sen suurempaa syytä (paitsi kisadieetillä heräilin :D). No mitäs sitä märehtimään. Pakkasin treenikassin ja suuntasin jalkatalkoisiin. Viime viikko meni vähän kevyemmällä kierrolla, joten tällä viikolla sitten paukutellaan rautaa vähän kovemmin ottein. Kyllä on ihan mukavasti irronnutkin. Mitä tulee kondikseen, niin hmmm... sitä on tullut kauheen kauheen kauheen kriittiseksi oman kuntonsa suhteen. Sitä tulee nähtyä itsensä aika rehevänä (ja sitähän toki olenkin versus kisakondis :D) mutta toisaalta, välillä on ihan hyvä todeta, että ehkä sitä nyt ei olekaan ihan huonolla mallilla. Myös se, että Eini alkaa olemaan aika lailla kireessä kondiksessa tällä hetkellä, hämää kummasti oman kunnon suhteen :o mutta sitten tosiaan, kun näkee noita tavallisia eläväisiä, normi kondiksessa olevia tyyppejä tuolla salilla, niin voihan sitä todeta, ettei sitä nyt ihan huonossa kunnossa ole itsekään :D Tosin kun tähän lajiin on jo sotkeentunut :D niin eipä sitä omaa kuntoa kuulu verrata myöskään omaksi iloksi jumppaileviin kanssakavereihin, koska JOS ja KUN tässä vielä kisalavoille mielitään, niin pakkohan tässä on tahkota kondista kovemmaksi :)

Kuten todettua tulikin, viime kierto oli hieman kevyempi ja nyt aloitettiin sitten taas vähän voimapainotteisempaa treenikiertoa. Testosteronit liikenteeseen ;) todellakin!

Vetokankaasta on tehty todella mallikas ranta. Siellähän viettää aikaansa ihan mielellään. Tuossa viime viikonloppuna ajelimme neidin kanssa fillarilla sinne. Olen aika ylpeä tytöstä, koska hän niin reippaasti fillaroi mun kanssa, eikä narissut yhtään matkasta :) Asiaa! Olisihan se nyt aika häpeällistä ajella autolla (jos sellainen vielä olisi :D) näillä helteillä rantsuun, jonne kuitenkin on ihan siedettävä matka fillarillakin. Ihan sama kuin että ajaisin salille autolla :o Noooooot! Hitto tän matkan tästä vaikka kävelee ja jos fillari on käytössä, niin sillä sitten :) Edelleenkään en ole päivääkään katunut päätöstäni luopua autosta.

Erehdyin muuten tuossa Facebookin puolella kommentoimaan tuon rantareissun jälkeen, kuinka paljon tukevia / ylipainoisia lapsia ja nuoria tuolla rannalla näki. No tämähän otettiin tietysti heti niin, että arvostelen tyyliin ihmisten ulkonäköä, vaikka nimenomaan korostin siinä näkökantaani terveyden kannalta! Ja mikä jännintä, niin aikuiset itse innostuivat asiasta avautumaan oman ylipainonsa vuoksi, vaikka minä puhuin lapsista ja nuorista :o Mutta kyllä se nyt vain kuulkaas on niin, että jos lapsi ja / tai nuori on perusterve, niin kyllä sen ylipainon syyt löytyy varmasti sieltä kotiolosuhteista. Koska karu totuus on yleensä aina se, että perheessä useampikin on sitten ylipainoinen... yleensä vanhempia myöden, joten jokinhan siinä vinoon menee. Eikö? Ja juu, mulle on ihan sama miltä ihmiset näyttävät, laihoina, lihavina, hoikkina, normaaleina, kunnossa tai vähemmän kunnossa.

Minä ja emäntä <3

Niin no, joo ... tässä nyt sitten lopputulos rantareissusta. Hiukka tuli tuota väriä pintaan. Vähän olisi voinut tietty suojautuakkin auringolta.

Ja taas meidän lammella.

Kahvit on mukana tietty :) On se jännä miten kahvi maistuu aina ... mulle :D

Lintsillekin ehdittiin jo heti ensimmäisenä virallisena yhteisenä lomapäivänä :) Siellähän sitten mennä viuhdottiin. Oli kyllä aivan jumalattoman kuuma päivä ja jossain vaiheessa se hieman meinasi verottaa pikku neidin jaksamista. Päätä alkoi hänellä särkemään, mutta onneksi se meni pienellä levähdyksellä, juomisella ja evästyksellä ohitte. Pitkät olivat jonot joka laitteeseen, mutta sitkeesti jonotettiin. Minä jonotin jopa Lintsin uutuuteen Kingiin ja voin kyllä kertoa, että olihan kokemus. Hittolainen, magee fiilis :) Siinä huomaa mitä adrenaliiniryöppy tekee kropalle. Pientä tärinää ja vapinaa sekä jalkojen velttoutta oli havaittavissa heti laitteesta nousun jälkeen. Suosittelen, jos extreme kokemukset ovat mieleen.

Ja maailmanpyörässä ... tai mikä lie Rinkeli se nykypäivänä on. Mutta aina se on yhtä hauska, ihan kuten vanha kunnon vuoristorata viiskytäluvulta :)

Hiuksetkin lähti taas vaihteeksi. Nyt on kevyempi lookki jälleen ja eipähän se näillä säillä haittaa lainkaan ;)

Loppukevennykseksi vielä kuva, jonka räppäsin tänään salilla. Kyllähän tuo etumuksen pullotus epäilyttävästi viittaisi vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kerrottakoot, että kuva hämää :D Muo vaan alkoi hieman huvittaa kun itse tajusin, miten kornilta tää kuva tosiaan näyttää :D :D :D

Että semmosta siis tänne. Ja nyt voin taas vetäytyä blogipimentoon. Meitsin menojahan voi siis seurata siellä instagraminkin puolella :D Nauttikaahan nyt tästä kesästä, kun sitä kerrankin on tarjolla isosti ;) Me taidetaan painella jälleen lammen rantaan pulikoimaan :)

HEI NY!

Mikä sinusta tulee isona?

Niin, siinäpä kysymys :) No bodari tietty :) Onko muita vaihtoehtoja? Bodarit ovat isoja, joten isona olet bodari... eikö? No EI! :D

Hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina :)

Edelleen monilla, varsinkin naisilla, tuntuu olevan se harhaluulo, että jos käy salilla, niin kasvaa "isoksi" eli siis ilmeisesti tarkoitetaan lihaksikkaaksi. Karu totuus lienee kuitenkin se, että todennäköisempää on, että kasvat isoksi syömällä kuin bodaamalla :D Lihaskasvu ei tosiaankaan tapahdu vahingossa, huomaamatta, kun vähän käy salilla rautaa nostelemassa. Ei se vaatii kyllä työtä, paljon työtä. Se että kropassa on laardia lihasten päällä, ei todellakaan kerro totuutta siitä mitä sieltä alta paljastuu.

Kyllä näidenkin rimpulareisien eteen on tehty paljon työtä ja vielä paljon työtä on edessä. Ei pääse reidet vahingossa kasvamaan ... muuta kuin syömällä ;)

Toki pitää myös syödä, kasvattaakseen lihasta, mutta paljon on kiinni siitä, että mitä sitä syö ja kuinka paljon ja milloin :)

Älkööt siis naiset peljästykö kuntosalitreenaamista. Jos tällä hetkellä peilikuvassa näkyy skrode kroppa, niin hieman kuntoa kiristellen ja punttia nostellen saatte paljon slimmimmän ja naisellisemman nätin kropan. Ei pelkoa siitä, että näyttäisitte bodarilta, ihan vain vahingossa :D Mutta jos kuitenkin koette olevanne tällainen luonnonoikku, jolle näin on tapahtunut, niin haluaisin mielelläni nähdä kuvan. Olisi huutava vääryys, että joku olisi onnistunut puoli huolimattomasti kasvattamaan itselleen "ylilihaksikkaan" vartalon vahingossa :o

Aina ei kaikki mene putkeen :p Uuden uutukaiset työhousut, rikki :o Däääm, tämäkin vielä :D

Mutta rikkinäiset työhousutkaan eivät enää kaihertaneet mieltä tämän naaman nähdessään :) Juu, tämä oli taas yksi niistä hetkistä kun joutui toteamaan, että mä kyllä tykkään työstäni :)

Tällä viikolla on ainakin tullut jumpattua ja fillaroitua kohtuu paljon :) Mitäs sitä muuta, jos tykkää. Pääasia kait, että diggailee siitä mitä tekee. Minkään asian tekemisestä ei pitäisi muodostua pakkopullaa. Jos niin käy, niin silloin lienee syytä pysähtyä miettimään, että olisiko syytä tehdä jotain muutoksia. Toistaiseksi ainakaan, en keksi mitään hyvää syytä muuttaa elämässäni juuri mitään. Itse asiassa, tällä hetkellä paketti on aika kivasti kasassa :) Aika askeettistahan tämä on, mutta kelpaa ;)

Tosin näitä ruokia, millä muo on hemmoteltu tässä viime päivinä, ei voi kutsua askeettisiksi. Vaikka annokset koostuu täysin niin kutsutusta bodyraaka-aineista, niin ei sen tarvitse olla tylsää. Oih nämä leivät, nam!

Väsynyt aamucardion jäljiltä. Kahvia ja lehtiä... pyörä alle ja kotiin tekemään ruokaa ym. askareita :)

Jumppaa pumppaa...

... jaksaa jaksaa :)

Mulla kesäloma lähenee. Sitä hieman odotellessa. Mitään suunnitelmia ei ole. Kotosalla olen. Ehkä aijon nauttia enemmän auringosta, kuin mitä tällä hetkellä on ollut mahdollisuutta ... tai jaksamista. Mahdollisuuksia varmasti olisi ollut, mutta kummasti sitä tuo sohva vetää puoleensa kun on kaiken askartelun saanut aikaiseksi. No sitten kun on loma, niin toivon, että aurinko paistelee yhtä nasevasti ja lämpimästi kuin mitä se on tänäkin viikonloppuna paistellut. Meitsi kasaa piknik kamppeet ja suuntaan jonnekin nurtsille makoilemaan... ihan sama, vaikka tohon talon taakse, se riittää :D

Pikku neiti lomailee mummin mökillä ja oli ikuistanut iloisen täysikuun. Aika magee etten sanoisi.

Näillä eväillä siis uuteen viikkoon. Ollaan kuulolla.

HEI NY!

Pentin päivä

Viikko se vierii eteenpäin. Jostain syystä elin eilen jo ihan tiistaissa, mutta tänäänhän on vasta tiistai. En tiedä miksi aika edisti mielessäni :D mutta väliäkö siitä. Pääasia että ollaan kartalla :D

Vaikka päivät oli hieman sekaisin, niin silti en unohtanut erittäin tärkeää päivää, nimittäin PENTIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ :) <3 Meidän herra herranen täytti eilen siis seitsemän vuotta. Voi mun "pieni". Sitä sitten juhlittiin :)

Tänään, eli siis tiistaina, kävimme treenaamassa. Kuinka yllättävää sinänsä :) Einillä on hieman ongelmia oikean kätensä kanssa, kuten kuvasta voi päätellä. Kisadieetillä ongelmat eivät ainakaan helpota, nimin. kokemusta on :D Onneksi itse sain olla kuitenkin urheiluvammoitta koko dieetin ajan :) Kiitos siitä ... jollekin ... ylemmälle taholle tai voimalle :) Hyvät treenit tempastiin silti. Mukavasti hiki pintaan, oikeaa asennetta ja homma kulki. Eini duunasi takareidet ja mulla oli selkä-rinta-olkapää prokkis.

Aamupäivästä fillaroittin Pikku-Huopalahteen. Mulla oli aika ripsien asennukseen. Juu... no okei, myönnän, olen ehkä hieman koukuttunut. Annoin kuitenkin tässä välissä edellisten ripsien "kuihtua" pois, koska olen ymmärtänyt, että välillä niin on hyvä tehdä :) Menin siis niin sanotusti natuna ripsienlaittoon. Olin tienannut rahat tähän hommaan trimmaamalla äidin ja isän koiran :) Pientä sponsorointia siis sieltä suunnalta. Mutta tiedoksi sinne vanhuksille, rahaa jäi kyllä vielä säästöönkin :) Voin kuvitella, että monet voivat pitää tällaista ripsien laittamista ihan humpuukina ja turhana rahanmenona. No joo, jos sitä asiaa ajattelee... niin no onhan se vähän sitäkin. Ilmankin voisi elää. Mutta montaa muutakin asiaa ilman voisi elää. Se että silloin tällöin panostaa hieman omaan ulkonäköönsä, voi tehdä oikeinkin hyvää mielelle ja hyvinvoinnille :) Oletteko samaa mieltä? Uskoisin :)

Ripsien laiton jälkeen menin vielä lunchille yhteen meidän toimipisteistämme, joka sijaitsee juurikin Pikku-Huopalahdessa. Oli mukava käydä taas moikkailemassa duunikavereita, jotka pitävät muo ilmeisen omituisena, kun viihdyn työpaikallani niin sanotusti vapaapäivänäkin. Mutta kyllä tässä oli rehellisesti oma lehmä ojassa, sillä tuo ripsistudio sijaitsee aivan kivenheiton päässä tuosta työpaikastani, joten jätin fillarin parkkiin duunin takapihalle ja eväät jääkaappiin, ettei ne hautunut paria tuntia lämpimässä repussa. Sitä paitsi pääsin vessaan :) hihi. Toivottavasti kutienkin onnistuin edes himpun piristämään työkamuja viemällä heille hieman kahvikeksejä :) ja keittämällä sumpit meille.

Meidän väsynyt bilettäjä :)

Jaksan aina hehkuttaa yhä uudelleen ja uudelleen kuinka kätevä ja hyvä väline on ananaspora :) Aivan loistava kapine. Niin helppoa ja yksinkertaista. Nopeasti tuoretta ananasta paloiksi, nam!

Meidän ukon synttärikakku :) Kyllä ihan pikkasen pisti naurattamaan kun kannoimme tämän kakun hyvin teatraalisesti olohuoneen puolelle samalla laulaen Paljon onnea vaan. Herralla oli kyllä hyvin keskittynyt ilme kun hän odotti pääsevänsä käsiksi tähän ihanuuteen. No ei makeata mahan täydeltä, vaan tästä pilkottiin sekä Pentille että Rosinalle omat siivut, mutta sanotaanko nyt näin, että itse ruokailu kesti ehkä nanosekunnin :D

Oma evästauko, osaan ehkä nautiskella hieman enemmän kuin karvaiset kaverukseni :D

Synttärisankari lenkkeilee. On hän kyllä niin harmaaksi tullut jo. Voi sentään. Meillä oli kyllä hurjan mukava päivä / ilta eilen, kun hieman biletettiin. Pentti oli todellakin päivän sankari :) ja keskipiste.

Aamukin aloitettiin heti naaman kampauksella ja kuvauksella :)

Kummasti sitä tämäkin päivä täyttyi tekemisestä ja menosta. Ei tarvinnut peukaloita pyöritellä tänäänkään. No kyllä sitä hommaa yllättävän paljon riittää, kun pyörittää tätä rumbaa joka päivä. Ei ne pyykit peseydy, astiatkaan ellei niitä pese... ei katoa karvat lattioilta, ellei niitä imuroi, ei puhdistu vessakaan itsestään, eikä karvaiset kaveritkaan ulkoile yksinään :) Ruokakin on tehtävä ... ja niin, kukas muukaan ne tekisi kuin minä itse :) Onhan se toisinaan hauska leikitellä ajatuksella, että JOS olisi rahaa kuin roskaa, niin hankkisin taloudenhoitajan ja sitä sun tätä. Mutta hyvänä muistutuksena jälleen kerran eilen katsoessani dokkaria Anna Nicole Smithistä, sain todeta, että ei se mammonakaan sitä onnea tuo :/ Niin, lähtisiköhän sitä itelläänkin homma lapasista, jos tosiaan ei tarvitsisi kuin iskeä rahaa tiskiin ja hommat hoituisi. Voi olla. Helppo aina sanoa, että JOS voittaisin lotossa, niin jatkaisin elämää kuten ennenkin... niin ehkä... tai sitten en... mutta joo, tokihan raha helpottaa elämää, mutta ei se loppupeleissä ketään varmasti onnelliseksi tee... pelkkä raha siis. Kyllä se onnellisuus koostuu ihan jostain muusta. Itse näkisin asian niin, että silloin kun ihminen voi hyvin henkisesti ja fyysisesti, hän voi olla onnellinen. Jos näin ei ole, niin ei sitä puutetta korvaa edes se määrätön omaisuus. Onko joku eri mieltä? Itse ainakin teen kovasti töitä sen eteen, että olisin fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kantapään kautta asioita oppineena voin todeta, ettei nämäkään asiat ole itsestään selvyyksiä. Sitä voi jopa kuvitella voivansa hyvin, kunnes silmät aukeaa ja karu totuus iskee päin kasvoja. Niin se vain on. Mutta toisaalta, ei tästä elämästä kukaan hengissä selviä, miten lohduttavaa ... mutta ainakin sen ajan kun täällä eletään, olisi mukavaa, että se elo olisi edes siedettävää. Eikö?

Eipä mulla siis tällä erää tämän kummosempia. Ollaan kuulolla. Jakselkaa ja nauttikaa näistä kesäisistä päivistä :)

HEI NY!

Kootaan kootaan

Ehkä on nyt aika taas vähän koota kuulumisia pienen postauksen muotoon. No mitäpä tänne kuuluu? No valehtelisin jos väittäisin, että elo on yhtä ruusuilla tanssimista, koska eihän se ole, ei kenenkään elämä aina ole!!!! Sitä muuten olen miettinytkin tässä, kun on tämä sosiaalinen media, missä ihmiset jakavat jos jonkinmoista kuvaa elämästään, niinkuin minäkin teen, että kuinka todellisen kuvan some meistä ihmisistä antaa? Onko kukaan muu miettinyt tätä samaa?

Tänään salilla vähän kinkyn näköistä touhua. Kyseessä on vatsaliike taljassa. Ne tietää, jotka tietää :D

Suurin osa meistä bloggaajista, ainakin ne, jotka esiintyvät omalla nimellään, kertovat elämästään "nätisti". Okei, joskus käydään läpi, miten ikävää ja rankkaa arki joskus on tai muuta vastaavaa. Mutta meneekö kukaan juuri pintaa syvemmälle. Eipä juuri. Eikä tarvitsekaan. Esimerkiksi minä keskityn blogissani lähinnä vain treenielämääni, mutta se ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö mulla olisi mitään muuta elämää sen ulkopuolella. Mä en vain halua kertoa ihan kaikkea. Hyvä niin, koska ei kenenkään henkilökohtaiset asiat kuulu jaettavaksi (ellei itse niin halua) kaiken kansan korville ja silmille. Mutta se pointti, mitä tässä yritän esittää, on se, että kuinka vääränlaisen kuvan moni voi saada muiden ihmisten elämästä seuraamalla heitä somessa? On kuvia ihanista kesäpäivistä, ravintolailloista, pusukuvia rakkaiden kanssa, matkakuvia, treenikuvissakin pääsääntöisesti näytetään hyvälle ja kaikki tuntuu olevan niin ihanaa, että hyvä ettei hunaja valu suupielistä. Mutta onko se koko totuus? Uskallan väittää että ei ole!

On se elämä kuitenkin pääsääntöisesti ihanaa. Arjen pieniä ihania asioita, mitä tehdään rakkaudella, kuten esimerkiksi hyvä ruoka rakkaan ihmisen toimesta :)

Miksi haluan kirjoittaa tästä? No ihan vain siksi, että haluan ihmisten miettivän tätä asiaa, varsinkin niiden, jotka ehkä tuskailevat kotonaan sitä, kuinka hitokseen rankkaa elämä toisinaan on ja katselee samalla muiden kuvia niin ihanaisesta arjesta. Tämä varmasti vääristää monen ajatusmaailmaa. Kuka julkaisee itsestään kuvan kun on itkenyt silmät päästään jonkin ikävän tapahtuman johdosta? Välittyykö juuri koskaan kenenkään some julkaisuissa niinkin arkiset asiat kuin ongelmat parisuhteissa, riidat, paha mieli tai sotkuinen koti? No eipä juuri, mutta ne asiat kuuluvat varmasti lähes poikkeuksetta ihan jokaisen elämään. Eikö?

Prideilla :)

Me somen suurkuluttajat otamme tavallaan riskin siinä, että saamme myös katkeruutta osaksemme. Joku voi kuvitella, että me vain ratsastamme aallon harjalla nauttien elämästä, täydellisestä elämästä, tekemättä juuri mitään sen eteen. Se voi kismittää joita kuita aika tavalla. Tämä on mielestäni  tulevaisuudessa varmasti kasvava ongelma. Ihmiset luulevat tuntevansa sinut, mutta todellisuudessa he eivät tiedä sinusta juuri hittoakaan. Itse olen saanut hieman maistaa tätäkin puolta. Kaikkea en kerro, eikä ole mitään tarvettakaan, mutta minusta on esimerkiksi tehty täysin perätön rikosilmoitus blogikirjoitukseni pohjalta. No se nyt oli tosissaan niin typerä juttu, että siitä ei sen enempää. Mutta tällaiselle kaikelle voimme altistua. Kukapa sitä tulee ajatelleeksi? No ei se ainakaan ihan ensimmäisenä mieleen tule, vai tuleeko? Ja vastahan tässä oli tämäkin tapaus, jossa oli tehty perätön lastensuojeluilmoitus blogikirjoittajasta. Ajatelkaa nyt, näin ihmiset voivat mielissään vääristellä asioita tai sitten se on puhdasta kateutta tai katkeruutta.

Niin on hymy herkässä tässäkin kuvassa. Kyllä se on niin ihanaa. Bullshit, kuka oikeasti tekee hauiskääntöä tällainen hymy naamalla? Pelkkää poseerausta. Käykää tsekkaa instagramista totuus tuosta treenistä :D

Ja niin on taas naama näkkärillä. Mutta moniko tietää, että minä olen oikeasti myös itkenyt salilla? No nyt tiedätte, olen olen, ei se aina ole helppoa sekään :D niinkuin ei elämässä mikään ... aina ...

Mutta eiköhän mun pointti tullut nyt selväksi. Älkää siis hyvät ihmiset antako somen vääristää käsitystänne oikeasta elämästä. Koska elämäähän tämä vain on. Jokainen tyylillään ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kuin ne ovat harmittomia :) Eikö?

Viikot tuntuvat täällä ainakin vierivän siivillä. Kesäloma ei ole vielä korvillakaan, mutta ainakin se alkaa tässä kuussa :D Hetken aikaa vielä joudun odottelemaan, mutta haitanneeko tuo. Toivon silloin olevan kesän parhaimmillaan :)

Aika perussettiä :)

Eli täällä ainakin arki pyörii edelleen hyvin samalla kaavalla ja samaan tahtiin kuin ennenkin. Pyhä kolminaisuus, koti, duuni ja treeni :D Niillä mennään. Siinähän sitä glamouria riittää, eikö? ;)

Karvanaamat <3

Onhan sekin tietysti kyky nauttia arjesta, siitä mitä se elämä pääasiallisesti on. Mun kaltaiselle hieman kaavoihin kangistuneelle ihmiselle, muutokset voivat jopa tuottaa tuskaa.

Ja koska muutokset voivat tosiaan tuottaa tuskaa, niin taas on kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti kuntosalia. Toinen vaihtoehto, kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti työmaata :D Niin simppeliä ;)

Treeneistä mainittakoon tässäkin postauksessa sen verran, että nyt tuntuu kulkevan ihan kivasti. Jotenkin tuntuu, että voimaa on tullut peliin taas lisää. Liekö muutamasta uudesta lisäravinteesta ollut hyötyä, tai sitten mä vain olen kehittynyt :D Ja koska olen peruspessimisti, niin ainahan mä ensin mietin, että kuvittelen vain :D Mutta tulokset puhukoon puolestaan. Kyllä mä näitä lihatalkoita jatkan silmällä pitäen sitä, että seuraavaksi kisalavalle nousee entistä tykimpi Päivi :)

Ei sen kummoista tarvitse olla. Toinen laittaa ruokaa ja apukokki Antero norkoilee taustalla. Silloin irtoaa hymy tältäkin naiselta :)

Semmosia tällä erää. Ja koska tästä somesta olen nyt niin kauheesti tästä jauhanut, niin mainittakoot vielä kerran, että olen siirtynyt taas astetta pidemmälle ja mut löytää nykyisin myös sieltä niin monen suosimasta instagramista. Sen takia on postauksetkin jäänyt vähän taka-alalle, kun olen niin hurmoksessa jakanut itseäni instassa :D Repikää siitä ;) Palaillaan.

HEI NY!