Kisakuumetta

Oi oi oi oi, kyllä on ollut taasen aika mahtava viikko kaiken kaikkinensa. Loppua kohden on vain parantunut. Eikä kylläkään siitä syystä, että työviikko on takana, vaan siitä syystä, että TAMPEREEN KARSINNAT OLIVAT TÄNÄÄN (lauantaina). 

Töistä mulla ei ole mitään valitettavaa. Voisko olla kun tällaisten kanssa saa työskennellä. Voi rakkaus sentään! Joskus olen miettinyt, että olisihan sitä voinut kouluttautua korkeamminkin (rahkeita kuitenkin olisi ollut), mutta toisaalta, en mä usko, että tykkäisin mistään muusta duunista näin paljon kuin tästä.

Toisaalta, jo pienenä alle kouluikäisenä mulle oli selvää, että haluan tehdä töitä eläinten kanssa. Silloinhan se oli yhtä kuin tulla eläinlääkäriksi. No haaveeni toteutui oikeastaan mitä parhaimmalla tavalla. Sinällään kuitenkin aika kiittämätön ammatti, koska tällä alalla ei oikeastaan kukaan pääse rikastumaan. Se on ikävä tosiasia.

Kisatäpinät päällä :D

Väsähtänyt Team Solana fani <3

 Niin ja nuo Tampereen kisat. Siellä oli jälleen koko joukko meidän tiimin edustajia lauteilla. Kaikki tekivät hienon suorituksen ja tiimimme loisti jälleen. Finaalipaikkoja sateli kivasti, joten SM skaboissa olemme hyvin ja vahvasti edustettuina. Mahtavaa. Ajattelin tehdä erikseen postauksen meidän upeista tiimiläisistä. Kuvia löytyy nimittäin aika tavalla paljon, virallisia ja vähemmän virallisia. Sormet syyhyää jo, että pääsen esittelemään teille meidän upeita pakkauksia huoltajia myöden! Jokaisen panos on mielestäni arvostettava. Olit sitten kisaaja tahi huoltaja. Jokaisella on oma paikkansa ja tärkeä tehtävä. Ja nostan totta tosiaan jokaiselle jälleen kerran hattua (pipoani), jotka kisalavalle nousivat. Hienosti tehty!

Erityisesti mun silmät nauliintuivat BF puolen lyhyen ja keskipitkän sarjan finalisteihin. Jumankekka sieltä tulee kovia mimmejä SM skaboihin. Sellaista kuntoa että huhhuh.

No mutta mitä minä tein kisafiiliksissäni? No ainakin haukan lailla vahtasin koko ajan some päivityksiä. Tietty. Mutta sen lisäksi täräytin käydä salilla taasen kahteen otteeseen. Juu juu, aamupäivästä jalkatreeni ja illasta olkapäätreeni :) Nam! Voimakierto edelleen meneillään, joten pääsin jälleen haastamaan itseäni raudan parissa.

Projekti reisien kasvatus etenee :)

Jaloille duunasin seuraavaa:

- reiden ojennus (lämmittelyksi)
- levee prässi
- levee kyykky
- bulgarialainen smithissä
- reiden ojennus (+sadan toiston pudotussarjat ;) )
- takareisille pumppia reiden koukistus istuen
- poljennot leuanvetolaitteessa (aika kiva liike muuten)

Vatsat:
- rutistukset penkistä
- vastuksella
- syviä vatsoja

Ei se pakki ihan ole lapasista lähtenyt :) ja olen mä ihan tyytyväinen mun reisiprojektinkin etenemiseen, tosin koskaanhan mä en tule olemaan täysin tyytyväinen. Sehän tämän lajin idea vissiin on :D

Bongasin salin edustalta tällaisen kulkupelin. Toi on jo sen näköinen mopo, että jopa minä kehtaisin ajella moisella. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että omistan fillarin, koska hyötyliikunnan hyödyllisyyttä ei voi koskaan liikaa korostaa. En mä oikeastaan edes tajua, miten mä olen joskus kehdannut ajaa autolla himasta tuonne salille :o vähän noloa :D

Jalkatreenin jälkeen tulin kaupan kautta himaan ravitsemaan kroppaani ja ottamaan vähän lepoa. Tulihan tietty käytyä koirien kanssa pihalla ja syötettyä Pentille ruusun- sekä pihlajanmarjoja. Joo joo, meidän pikku Pentti rakastaa niitä ja se on aina lenkin kohokohta hänelle :)

Sitten taas tiukasti stalkkasin mikä oli tilanne Tampereella, enkä malttanut lähteä päivän toiselle treenille, ennenkuin varmistuin viimeisienkin tiimiläisteni kohtaloista. Ja hienostihan tyypit siellä veti. Ei voi olla kuin iloinen heidän puolestaan ja ennen kaikkea ylpeä meidän porukasta!

Iltatreeniksi mulle lankesi tosiaan olkapäät:

- viparit sivulle seisten
- pystypunnerrus kp.
- pystysoutu taljassa
- pystypunnerrus smith
- 1 käden viparit taljassa
- vipareita pumppaillen käsipainoilla
- viparit eteen ylös tangolla

- pohkeet istuen

Olkapäät on mun yks vahvuus, mutta niitäkään ei voi olla liikaa ;) Joten työtä työtä ja vielä vähän työtä.

Nää viikonloppuiset iltatreenit ovat oikeastaan hyvin paljon mun mieleen. Salilla on mukavan hiljaista ja tosiaan nuo pimenevät illat tuovat oman tunnelmansa. Ihanaa kun saa rehkiä, huhkia ja puhkia ihan rauhassa ;) ilman kenenkään pitkiä katseita :D ... aina kun ei ota selvää onko ihmisten katseet hyväntahtoisia vai paheksuvia. Toisaalta, jos totta puhutaan, muo ei oikeastaan edes kiinnosta.

Valmista tuli :)

Sitten pika pikaa taas könkelillä kotio ja koiruuksien kanssa jälleen pihalle. Nyt joutui Pentti pettymään, kun en tuolla pimeässä alkanut metsästämään hänelle marjoja. Vihjailevasti hän kuitenkin yritti kirsullaan tökkiä muo käsiin :) Voi toista. Ei ole koirankaan elämä aina niin helppoa :D Ihmiset ei vaan tajuu :D haha.

Tällaista kivaa tälle viikonlopulle. Huomenna jatkuu. Täytyypä katsoa, josko suuntaisin nokkani kohti stadia ja THE SALIA. Jos vaikka törmäisin meidän tiimiläisiin siellä ja pääsisi oikein face to face onnittelemaan kaikkia kisanneita.

Ollaanhan jälleen kuulolla.

HEI NY!

Kisahuumaa, kuumaa :)

Kevyt kisahuuma alkaa pukkaa pintaan itselläänkin jälleen :) Tänään aamusta se jo alkoi, kun meidän pikku emäntä duunasi kisakynnet (varpaisiin :) ) Einille. Niillä oli treffit aamu kahdeksalta ... joka tarkoittaa sitä, että minä nukuin. Ja nukuinkin oikein hyvin kiitos :) Ha! Hienot tuli kynsistä, mätsää oikein hyvin Einin kisabiksuihin :) Ja neitikin ehti hyvin kouluun. On jotenkin niin liikuttavaa miten innoissaan pikku emäntä on tästä kaikesta. Hänkin on niin hengessä mukana. Olen vissiin joskus maininnutkin, että hän esimerkiksi fanittaa Sami Maaniemeä isosti :) Kyllähän tuollaiset bodatut körmyt tekevät lähtemättömän vaikutuksen pieneen ihmiseen, varsinkin kun ovat pääsääntöisesti lempeitä ja huumorintajuisia kavereita.

Tämä kuva vain siksi, että tää on mun mielestä ihan loistava :) Itse en edes osaisi :D Jokin yllätys? No ei toki.

 Minähän siinä sitten herättyäni äkkäsin, että mulla ei ole yhtään hyvää eikä pätevää syytä olla lähtemättä stadiin salille. Eli THE SALILLE = Solana Fitness Centeriin :) Tulipahan lennokas lähtö ja mä taisin herätä vasta bussimatkalla kahvitermarini voimalla :) Puurotkin tuli temmottua nassuun dösän takapenkillä. That´s my life and I love it :D

Sopu sijaa antaa ... vai antaako. Meidän Pentti herra makaa itse puoliksi lattialla, jotta sintti santeri saa pehmuketta kunnolla. Talon kokoinen koira, mutta niin lempeä, että ei edes omalta patjaltaan kaveria pois aja, vaan sovittaa oman peffansa siihen kulmaan, missä on edes vähän tilaa :)

Solanassa on aina niin mukava käydä. Lähes poikkeuksetta siellä on aina tuttuja.  Vaikka mulla ei olekaan tapana salin puolella juoruilla tai edes rupatella, vaan keskityn aika pitkälti vain omaan treeniini, niin sitten kahvihuoneen puolella tulee usein istuttua aika pitkään. Niin tänäänkin :)

Ennen rupattelutuokiota oli kuitenkin vuorossaan RINTA-OJENTAJATREENI sekä lopuksi vielä vähän vatsoja. Voimakiertoa edelleen teen, joten rautaa sen mukaisesti liikuttaen :)

-ristikkäistalja
-tasapenkki kp
-rintaprässiä
-pullover kp
-alakalteva penkki

-pushdown taljassa
-ranskalainen kp
-ojentajaprässi istuen + hk curlissa (supersarjat)

Tulipahan ihan ihka ensimmäistä kertaa kokeiltua alakaltevaa penkkiä. Oikeastaan olin vain niin laiska, etten jaksanut vaihtaa penkkiä, mutta hiton hyvä homma, sillä tosta tuli kyllä ihan ehdottomasti mun uusi lemppariliike :)

Pukuhuonepose kuten asiaan kuuluu. Nuo pukukaapin ovet ovat varmasti yhdet kuuluisimmista. Ei ole varmasti yhtäkään Solanan asiakasta joka ei olisi ottanut selfietä juuri tuossa kohtaa :)

BOOM, tumppu turvoksissa :) Namii!

Treenin jälkeen tietysti pakollinen eli yksi parhaimmista hetkistä, eli rupattelua kahvihuoneessa. Muutama meidän tiimiläinen oli paikalla jotka ovat kisaamassa lauantaina Tampereella. Siinä sitten kimpassa heruteltiin ja vähän säädettiin hommia :) Loistavaa. Tytöillä on asenne kohdillaan. Niin sitä pitääkin. Ei sinne kisoihin millään anteeksi että olen olemassa tyylillä pidä mennä. Sinne mennään asenteella ja se asenne on tietysti se, että minä tulen ja näytän ja mä pärjään :)

Kyllä mun täytyy ihan rehellisesti myöntää, että hieman harmittaa, etten itse ole paikan päällä katsomassa ja kannustamassa meidän tiimiläisiä ja kaikkia muitakin upeita kilpailijoita. Tilanne nyt vain kohdallani on se, että ensinäkin a) olen autoton :D (ja mähän en millään julkisilla NIIN pitkälle lähde :D ) ja b) mun on pakko katsoa mihin rahojani tällä hetkellä törsään. Koska tähän maailmaan en ole kultalusikka suussa syntynyt (eli en omaa rikkaita sukulaisia tai muitakaan läheisiä, jotka millään tapaa rahoittaisivat elämääni :D vaan itse on kaikista menoista vastattava) niin en edes häpeä tunnustaa, että juuri tällä hetkellä on aika tiukkaa. Näin ollen, kisakatsomo rakentuu jälleen kotisohvalle ja netin välityksellä seuraan haukkana mitä Tampereella tapahtuu :) Tähän on tyydyttävä ... tavallaan ikävä kyllä, mutta toisaalta mulla on taas hyvä sauma käydä treenailee huolella :D Puolensa ja puolensa siis.

Ja mitä minä löysinkään Solanan viereisestä Alepasta. Aika muhkean ja herkullisen sämpylän. Ihan tuollaisenaan tempasin sen hiilarivajeeseeni :D Hyvää oli!

Huomenna sitten könkeli alle heti aamusta ja duuniin. Aamuvuoro odottelee muo :) Nam :D Olen muuten erittäin positiivisesti yllättynyt, että fillarikunto ei ole kadonnut, sillä työmatkat täältä Länsi-Vantaalta Helsingin Munkkivuoreen taittuu alle puolen tunnin :) Not baaaaad ! Mutta ollaanhan taasen kuulolla. Ai että, viikonloppu on taas edessämme. Toivottavasti yhtä ihanan syksyiset ja samalla niin lämpimät säät hellisivät meitä. Nauttikaa!

HEI NY!

Maanantaita

Uusi viikko vierähti sitten käyntiin. Mun aamu alkoi hammaslääkärillä. Ei onneksi mitään ikävää :) Sen jälkeen tulikin tempastua pienet päiväunet, mutta ehdin kuitenkin tekemään ruoan ennenkuin pikku emäntä saapui kotiin koulusta. Ja välipalakin tuli rustattua koululaiselle. Musta on mielettömän upeaa, että on toisinaan mahdollisuus olla kotona kun tyttö lähtee kouluun ja tulee koulusta. Nykymaailma on mennyt siihen, että vanhemmat viettävät arkena ihan liian vähän aikaa lastensa kanssa. Niin se vain on. Yhteiskunta ajaa perheet siihen tilanteeseen, että töissä on pakko käydä, tehdä pitkää viikkoa ja pitkiä päiviä. Kuka sen jälkeen jaksaa vielä olla aktiivinen kotona? Aika harva varmaankin, oletan. Siihen sitten lasten mahdolliset harrastukset ja omat päälle, jos sellaisia on. No nukutaanhan sitä sentään saman katon alla, ellei satu olemaan vielä kaiken lisäksi vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja. Niitäkin on! Jolloin lapset ovat vuoropäiväkodeissa ja viettävät öitään siellä. No joo, lähti vähän taas raiteilta, mutta tätä olen monesti pohtinut.

Kuvaa eilisestä treenistämme Einin kanssa. Onko kiree? No kyllä alkaa olemaan aikasta kireessä kunnossa :) Hyvä Eini!

Ja sitten "bulkkipullero" perään. Oikeesti, hyvä liike tämä. Sopii kyllä hyvin esimerkiksi pitkinä sarjoina tehtynä ja siihen vielä vähän huippusupistusta peliin, niin tuntuma on taattu :)

Eli jos ei kuvista ihan aukea, niin teimme ristikkäistaljassa vetoja selälle.

Ja puristus, kyllä alkaa tuntumaan :)

Teimmehän me toki muutakin. Mullehan tuo eilisen illan treeni oli jo toinen laatujaan sunnuntaille, joten mulle sopi hyvin, että teimme kevyttä pumppaavaa treeniä. Nyt kun Einilläkin on meneillään viimeistelyviikko, niin kovat treenit on jo takana. Nyt vain pumppaillen :) Teimme supersarjoja selälle ja rinnalle.

Tutustutin myös Einin Forever Variston uusiin core laitteisiin. Tänään hän onkin sitten valitellut, että on vatsapalat hellänä :D Eli toimii, niin on mullakin nimittäin :)

TÄNÄÄN mulla alkoikin sitten se VOIMA KIERTO, josta jo eilisessä postauksessa taisin mainitakin. Eli nyt laitetaan rautaa kunnolla peliin, toistot 6-8. Hiemanhan se on hakemista aluksi, että löytää ne painot millä menee just se 6-8 toistoa. Taidan vähän aliarvioida itseäni toisinaan, sillä muutama sarja menee ennenkuin löytyy ne isot painot :D Menkööt se alkulämmittelyn piikkiin sitten.

Iloisia yllätyksiä tuli esimerkiksi ylätaljassa, jossa sain laittaa 70kg painoa, sekä t-tankosoutu 45kg. Myös puolikas mave 100 kilolla ei ollut yhtään pöllömpi veto tälle päivälle. Mutta mutta, näitä painoja nyt on aika turha täällä jakaa, sillä esimerkiksi taljoissa tehtävät liikkeet eivät ole ollenkaan verrannollisia, koska laitteina ne saattavat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Hyvänä esimerkkinä nyt tämä meidän salin uusi ristikkäistalja. Mä vannon ja vakuutan, että pystyn tekemään toisessa ristikkäistaljassa 50 kilolla hauiskäännössä ihan hyväksyttävän sarjan, mutta meneppä kokeilemaan sitä samaa tässä uudessa taljassa. Ei tuu niin onnistumaan :D Eli tässä se nyt nähdään, ei ne kilot näissä laitteissa merkkaa oikeesti juuri mitään. Ainoastaan vapaita painoja voi lähteä vertailemaan, jos niin haluaa. Mulla ei ole tarvetta moiseen. Eiköhän se kroppa puhu puolestaan  ;) Itse toki kirjaan omat treenini ja painoni joka kerta ylös, mutta niin kirjaan myös millä salilla olen ollut tai mitä laitetta olen käyttänyt. Ihan vain omaa kehitystäni seuratakseni.

Murkinaa :)

Kaiken kaikkiaan voima kierto lähti ihan loistavasti käyntiin. Tästä on hyvä jatkaa tätä viikkoa. Huominen treeni tulee koostumaan aerobisesta vetäsystä, sillä töihin ja takaisin on mentävä :) Siitä tulee sellainen palttiarallaa parikytä kilsaa plakkariin huomiselle :) Sama toistunee keskiviikkona. Että aletaahan taas muistelemaan mitä se aerobinen treeni oikein olikaan :D haha. Ei siinä, fillarillahan mä pääsääntöisesti liikun paikasta toiseen muutenkin.

Meidän vanha herra ja tukka hyvin :) Me ollaan aina samaan aikaan vessassa ... eli tämä kuva on siis toiletista. Mamman poika, aina hännystelemässä mun perässä joka paikkaan :) <3

Yep, mutta tässä saattaakin tulla pieni postaustauko, ainakin pari päivää saatte pitää lomaa mun turinoista. Ollaan siis kuulolla viikon loppu puolella :)

HEI NY!

Trallalaa

Lupasin teille kunnostautua bloginpidossa, joten en aijo syödä sanojani ... ainakaan vielä :D Kootaan tähän nyt sitten viimepäivien kuulumisia :)

Meidän pikku Pentti <3 Hänellä oli eilen vaikea ilta. Vanhuus ja sen tuomat vaivat :( mutta onneksi tänään on jo taas paljon parempi. Näillä mennään. Totuushan on se, että ehtoo puolellahan tässä ollaan. Irlanninsusikoiraksi Penttihän on jo iäkäs, 7 vuotta :o Surullista mutta totta, harva näistä pääsee edes 10 vuoden ikään :/

Oma vointini sen sijaan on onneksi kohentunut tässä koko ajan. Tarkoituksellisesti en ole kirjoittanut mitään tästä aiheesta, koska oma on asiani :D Mutta koska teitä kuitenkin kiinnostaa, mitä tässä vihjailen, niin voin sen verran verhoja raottaa ja asiaa selvittää, että mulla oli tässä jokunen viikko takaperin todella omituisia oireita. En erittele niitäkään sen tarkemmin, mutta esimerkiksi verikokeista paljastui, että mulla on tulehdusarvot koholla. Lopputuleman syykin selvisi ja sain vaivaani lääkkeet ja nyt tässä porskutellaan taas jo melkein omana itsenään :) Mutta kyllähän tämäkin episodi taas jotakin opetti. Ainakin sen, että kuuntele hyvä ihminen omaa vointiasi. Älä sivuuta mitään mitä pidät epänormaalina. Kun menet lääkäriin, muista itse vaatia tutkimuksia ;) Veikkaan nimittäin, että jos en itse olisi ollut niin jääräpää lääkärissä, niin tämä asia ei olisi selvinnyt näin nopeasti.

Tuli sitten sunnuntain kunniaksi käytyä myös THE SALILLA eli SOLANA FITNESS CENTERISSÄ. Oli kyllä todella mukava reissu kaikkinensa. Nyt kun taas jaksaa olla sosiaalisempikin, niin oli ihana nähdä kaikkia tuttuja tyyppejä ja päästä hiukka taas hypettelemään kisafiiliksissä muiden mukana.

Oli rinta-ojentaja päivä :) Siinä sitä niin hymyillään ennen tasapenkkiä painot käsissä ...

... vaan kyllä se hymy hyytyy :D

Ensimmäisiin syksyn karsintoihin ei ole enää juurikaan aikaa! Kauheasti tsemppiä toivotan ihan jokaiselle kilpailijalle. Aina on kuitenkin syytä olettaa, että jokainen joka sinne lavalle nousee, on tehnyt kovasti töitä sen hetkisen kuntonsa eteen. Jokseenkin tympäsee välillä lukea näiden muka niin kokeneiden kisailijoiden pohdintoja ja arvosteluja siitä millaista kisailijamatskuu on kisoihin menossa. Kyllähän siellä on tuomarit sitten sitä varten, että he karsivat jyvät akanoista ja onhan heillä käsittääkseni myös mahdollisuus ja oikeus laittaa kisasta pihalle sellaiset henkilöt, jotka eivät heidän mukaan täytä lajin vaatimuksia :) Aina ei tietenkään omakaan mielipide käy yksiin sitten tuomareiden kanssa, esimerkiksi finaalikuusikon koostumuksesta, mutta en mä silti lähde huutelemaan, että tuota ja tuota en päästäisi lähellekään kisalavaa :(

Ja mitä on tää ruikutus siitä, että kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut ja sitä myöden myös kisailijamäärät? Eikö se ole hyvä asia???? Hä? Onhan se varmasti totta, että esimerkiksi bikinipuolella tilanne on suorastaan räjähtänyt, mutta so what? Niistähän just saadaan hyvät karkelot aikaan, kun on porukkaa :) Ehkä se on sellaista katkeran suloista avautumista, jos itse on käynyt useamman kisan läpi saavuttamatta sitä kirkkainta mitalia ja sitten tulee keltanokka kilpailuihin ja pokkaa heti ensimmäisissä kisoissaan voiton :D Mutta hei, tällaista tää on, ei kaikki voi voittaa ;) Itse toivoisin, että naisten fysiikkapuoli saataisiin kanssa kasvuun ja kisailijoita sinne lisää. Onhan se tylsää, jos ei ole mitä katsella :)

Pumppaa pumppaa, kohti lavaa tie käy :) Hyvä Eini!

Itse keskityn tällä hetkellä kannustamaan tämän syksyn kilpailijoita ja pidän kirkkaana mielessä omat tavoitteeni tulevaisuuden suhteen. Nyt on aika kasvattaa kokoa ja korjata heikkouksia. Itse asiassa tämä vaihe tässä harrastuksessa ei ole ollenkaan pöllömpää :)

Herkkuhetki :)

Tiskipäivä :D

Ja ilmeellä eteenpäin :)

Eilen tuli treenailtua TAKAREIDET, eli niin sanotusti takalisto :D Olihan taas kovaa vääntämistä salilla. Kyllä siinä jokunen hikipisara tuli taas kylvettyä salin lattioille, mutta tänäänpä tuntee taas tehneensä. Hyvässä treeniseurassa on mukava jumpata ;)

Semmoisia ajatuksia näin viikon alkuun. Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti tulevaa. Ja jännityksellä odottamaan tulevia kisoja :) Jei!

HEI NY!

Rakkautta ja rautaa ja Solanaa

No niin, eli niinpä niin. Toinen lomaviikko vetelee loppusuoriaan :) Mikäs tässä on ollut lomaillessa, kun säät ovat olleet paremmat kuin hyvät. Ehkä jopa liian hyvät? Mutta en valita, sillä nyt on sentään oikea kesä :) Jei! Esimerkiksi työkaverini oli lomalla kesäkuussa ja suurin osa hänen lomastaan kului vesisateen merkeissä :( Ei kiva. Eli näin ollen voimme todeta, että mulla on käynyt kyllä hyvä munkki säiden suhteen ainakin :) Tosin mä en koskaan lomaile kuin vasta niin sanotusti loppukesästä :)

Solanassakin tuli "piipahdettua" eilen. Piipahdettua lainausmerkeissä sen vuoksi, että menin pelipaikoille puoli kahdentoista aikaa... ja taisin lähteä vasta viiden pintaan kotia kohden :D Minkäs sille mahtaa, hyvä seura, hyvä sää, hyvät jutut ja ja ja ja...  Olemme saaneet tiimiimme jälleen kerran lisävahvistusta :) Tällä pojalla on hyvät lähtökohdat syksyn miesten fysiikka kisaan ja Sami Maaniemi pitänee varmasti huolen, että paketti ei jää vajaaksi :) Team Solanalta on tulossa kyllä koko joukko kovia kisaajia syksyn mittelöihin. Rahkeet riittänee monilla ihan sinne SM lavoille asti :) Jei. Huippu syksy tulossa ! (ja jos jotakuta nyt jäi vaivaamaan että pojittelen tiimimme uutta jäsentä, niin kerrottakoot, että meidän tiimin / salin kaikki raavaimmatkin miehet ovat mulle poikia <3 )

Itse treenailin eilen Solanassa rinnan - ojentajat ja olkapäät ! Satuin samaan aikaan meidän Didin kanssa salille ja siitähän mulle aukesi hieno mahdollisuus päästä katsomaan mimmin kisakondista, kun hän päivitti tilannetta valmentajansa Sami Maaniemen kanssa :) Priva show :) Hyvältähän se näyttikin! Go Didi Go!

Meidän lomalainen saa chillata vielä viikonlopun yli ja kohtahan se koulu sitten alkaakin jälleen. Ensi tiistaina käy taas tassut koulutiellä :) Kavereita on varmasti ollutkin jo hieman ikävä.

Jos jollain sattuu jostain ihmeen syystä olemaan sellainen käsitys, että mä koreilen treenikamoilla, niin tässä totuus :D Treenitossutkin on kulutettu kirjaimellisesti puhki. Huom, tossujen pohjat ovat kevlaria :D Mähän olen myös uhitellut, että en laita suunnattomia summia treenikamoihin, eli en maksa niin sanotusti merkistä ... ehkä kuitenkin suhteellisen hyvästä laadusta olen valmis maksamaan. Tämän vuoksi multa ei myöskään löydy, edelleenkään, yhden ainutta Better Bodies kledjua! Varmasti on hyviä treenikuteita, hyvännäkösiä jne. mutta hinta on aika lailla kova, kun halvemmallakin saa kelpo materiaalia. Mihin tämä ajatukseni perustuu? Siihen, että ei ne treenikuteet tee kenestäkään sitä bodaria, vaan se työ, minkä tekee se kroppa niiden kuteiden alla :D

Työtä työtä työtä! Sitähän se vaatii. Pyyteetöntä sellaista. Näiden vuosien varrella (lähemmäs kymmenen vuotta tässä on tahkottu) ei palo tähän hommaan ole sammunut, eikä näemmä sammu, vaan yltyy entisestään.

Se että bodauksesta on tullut elämäntapa, ei tietenkään sano sitä, etteikö elämään mahtuisi mitään muuta. Kyllä toki mahtuu! Kesälläkin on mahtunut monen monta ihanaa rantalomapäivää ja niin pois päin. Tänään olisi jälleen kerran tarkoitus emännän kanssa nauttia tällaisesta päivästä :) Rakastan!

Eilen käydessäni Solanassa näin tietysti kaikkia ihanaisia, suurimman osan oikeastaan :) (no ihmekös tuo, jos paikalla notkuu reilu viisi tuntia :D). Kävi myös niin hyvin, että näin valmentajani Salla Kaurasen :) Salla onkin jo ehtinyt kaipailemaan muo, kun en ole käynyt hetkeen THE salilla :) Eipä siinä auttanut kuin riipiä kudetta niskasta ja näyttää kuntoa :) Positiivista palautetta sain siististä offikunnostani ja myös Salla pisti heti merkille, että olen saanut reiteen lisää muotoa ja pakkohan hänen oli vielä päästä nipistelemään, että onko se vain pelkkää laardia ;) mutta ei se ole :) Erottuvuuskin on kuulema (ja niin se kyllä onkin) parempi kuin mitä oli viime offilta kisadieetille lähdettäessä :) Ei mitään selittelyitä. Fakta on tietysti se, että naisena offikuntoa on mahdoton pitää "rasvattomana", se on vastoin fysiikan lakeja :D mutta kyllä se voi silti siisti olla. Enkä minä ainakaan halua joutua tilanteeseen (ja toivottavasti en joudukkaan), että mulla olisi parisenkymmentä kiloa kiristeltävää seuraavan kisadieetin kynnyksellä, ei ei ei! Sallalle myös valmentajana pisteet kotiin siitä, että hän ei unohda valmennettaviaan missään vaiheessa. Jos ei muutamiin viikkoihin kuulu mitään kanaemon <3 poikasista, niin alkaa perästä kuulumaan :D Hyvä niin ja niinhän sen on syytäkin olla. Itse olen ajatellut, että Sallallakin riittää taas hommia, kun hän saattelee kisalavoille uutta settiä, enkä minä nyt offilaisena koe olevani suuren huomion tarpeessa, mutta lämmittäähän se sydäntä, että valmentaja huomioi kuitenkin :) Tottakai!

Team Solana <3

Onneksi täällä osataan ottaa myös rennosti :D Rosi päikkäreillään :)

Kyllä sitä kisakuumetta on ilmoilla itselläkin, nyt tosin hieman eri tavalla kuin omiin kisoihin valmistautuessa. Syksyn karsintoihin on nyt viisi viikkoa aikaa ja fiilikset nousee päivä päivältä. Ihan aidosti oikeasti olen ihan hitokseen innoissani omien tiimiläisteni puolesta. Kovaa työtä on tehty pitkin kevättä ja nyt sitten syksyllä katsotaan kuinka pitkälle se hedelmää kantaa. Ja varmasti tulee kantamaan pitkälle :)

Pentti my man <3

Ja Eini my love <3 Einikin alkaa olemaan aika lailla kireessä kunnossa! Onhan tämä ollut taas ihan erilainen matka kohti kisoja, kun on saanut / voinut niin sanotusti sivusta seurata toisen dieettiä. Eihän se helppoa ole hetkittäin ollut, mutta kuka on koskaan väittänytkään, että se helppoa olisi? Toisilla se on helpompaa kuin toisilla ... toisilta se ei ehkä onnistu ikinä. Mutta mikä tässä elämässä olisi kaikille yhtä helppoa tai vaikeeta? Ei varmasti mikään. Jokainen on yksilö, niin fyysisiltä kuin psyykkisiltäkin ominaisuuksiltaan.

Ja se mun offikunto, tadaa, tässä sitä on :D

Ja offikunnosta puheenollen, on hyvä muistaa, että ei se niin kutsuttu bulkkaaminen tarkoita sitä, että napaan vedetään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja niin paljon kuin vatsa vetää. Järki on pidettävä käsissä tässäkin asiassa. Ruokailusta niin ikään puhuimme Sallan kanssa myös. Vaikka mun kroppa mitä ilmeisemmin sietää suhteellisen hyvin ylimääräisiä kaloreita koostuen myös niistä turhista ja ei niin kehittävistä hiilareista (suklaa, jäätelö! :o ) niin silti munkin on pidettävä mielessä se, mitä mun on oikeasti järkevää syödä maksimoidakseni oma lihaskasvuni ja kehitys! Ei se pullaa puputtamalla ole tämäkään kroppa rakennettu. Eikä sitä pullaa puputtamalla jatkossakaan rakenneta! Mutta niin tiukka en ole minäkään, ettenkö sallisi itselleni myös niitä nautintoja koostuen siitä jäätelöstä ja suklaasta ;) aina toisinaan, toisinaan jopa joka päivä lomalla :D

Juu ei tähän kuntoon pullaa syömällä päästä :)

Eipä mulla kaiketi tässä vaiheessa ole juuri lisättävää. Loma jatkukoon ja jatkukoon :) Nautitaan näistä päivistä. Palaillaan taasen asiaan! Eiköhän tässä ollut päivityspläjäystä taas vähäksi aikaan.

HEI NY!

Niin lomalla!

Hola hola! Lomalla ollaan. Kunnon lomalainenhan aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin töissä :D Juu, näinkin voi tehdä. Mutta siihen olikin erittäin hyvä syy :)

Tuossa yksi päivä menneellä viikolla havaitsin nimittäin, että meidän Mauno kissalla oli suu kipeä :o Ihan tällainen rutiini "tutkinpa lemmikkini hännänpäästä nenänpäähän" tarkastelu paljasti Maunon ala oikean M1:n olevan huonossa hapessa. Eli siis kaikille vain muistutukseksi, että vaikka lemmikkini näyttäisi päällisin puolin olevan kondiksessa, tarkempi syyni voi tuoda yllätyksiä. Tässä kuvassa herra on juuri heräillyt toimenpiteestä :)

"Anestesianvalvoja" vahtii jälkihapetusta :) Tyttäreni oli erittäin innostunut ja kiinnostunut osallistumaan. Paljon oma-aloitteisempi kuin moni harjoittelija mitä on tullut näiden vuosien varrella nähtyä :D

Onneksi apu on niin sanotusti lähellä, kun sitä tarvitsen. Olkoonkin se sitten tämän työn etu. Paljon muita etuja tällä alalla ei ole tarjolla. Mutta nyt täytyy kuitenkin muistuttaa, että paranemaanpäin ovat nämäkin asiat koko ajan tällä alalla. Mä nyt olen jo niin vanha kehäkettu näissä hommissa, että olen nähnyt tätä hommaa lähes sieltä ammatin syntyajoista asti tähän päivään :D ja voin sanoa, että kehitystä on tapahtunut ... paljon!

Röntgenkuva Maunon hampaista kertoo karun totuuden. Maunon alaleuan M1 hampaasta puuttuu kruunu lähes kokonaan :( Kipeä? No ihan sata varmasti oli! Miten mä tän sitten bongasin? M1 hammas (taaimmainen alaposkihammas) kun ei ole ihan ensimmäisenä tyrkyllä kun kissan huulta nostaa. Ihmettelin, miksi Manulle oli kertynyt oikealle puolelle yläposkihampaisiin enemmän likaa, kun taas vasen puoli oli käytännössä katsottuna puhdas. Tällainen löydös yleensä kertoo, että jokin on vialla. Avasin herran kidan kunnolla ja osuin oikeaan epäilykseni suhteen. Hammas oli rikki :( eli Mauno ei ole pureskellut ruokaansa oikealla puolella ja se selittää miksi oikean puolen poskihampaat olivat törkyisemmät. Niin, että ne jotka pitävät elukan kunnon mittarina sitä, että kyllähän se syö, pissaa, kakkaa ja liikkuu, niin tunkekoot sen anamneesinsa sinne minne aurinko ei paista. Kissakin on sellainen eläin, että siinä vaiheessa kun se lopettaa syömisen, on kuolemaan enää pari askelta ;)

Ja annetaan näiden ammattilaisten hoitaa tällaiset ongelmat. Klinikkamme erittäin pedantti ja työllensä omistautunut eläinlääkäri Jutta Luomahaara työssään. Hammashoidot eivät todellakaan ole jokaisella eläinlääkärillä hanskassa, kuten ei silmä- , liikuntaelin, iho- tai sydänsairaudetkaan. Niille osa-alueille erikoistutaan ja perehdytään myös eläinlääketieteessä. Silti eläinpuoleltakin löytyy niitä niin kutsuttuja konitohtoreita, jotka luulevat osaavansa hommansa ja tekevät asiat päin mäntyä. Ikävä kyllä, aika moni luulee osaavansa hammashoidon jalon taidon :( Joku olisi todennäköisesti hoitanut Manun hampaan murskaamalla loputkin kruunusta jättämällä juuret paikoilleen :( Ei niin! Hampaiden juurten poistot vaativat oikeanlaista välineistöä sekä ammattitaitoa. Tämä vain pienenä vinkkinä teille lemmikeiden omistajille, jotka ette ehkä koskaan ole käyttäneet lemmikkiänne hammashoidoissa tai olette ehkä yleislääkärillä. Kannattaa harkita joskus käyntiä ihan hammashoitoihin perehtyneen lääkärin luona ;) Paljon on voinut jäädä huomaamatta, paljon on voitu tehdä väärin. Ikävä kyllä.

No mutta Mauno on nyt kunnossa. Täydelliseen toipumiseen menee maksimissaan parisen viikkoa ;) Eli nyt pehmeetä ruokaa viikon verran, hieman kipulääkettä ja haavakohdan putsausta :) Eli kiitos kysymän, Mauno voi erittäin hyvin jo tänään, vaikka hammas operoitiin eilen ;) Eli voimme palata blogini todelliseen aihepiiriin, eli treenaamiseen. Sitäkin on tullut tehtyä, vaikka päivityksiä on nyt tullut huomattavasti hitaammassa tahdissa. Syy on siinä, että käytän INSTAGRAMIA tällä hetkellä erittäin aktiivisesti. Kaikki tulee päivitettyä sinne kuvina :D Niin helppoa ettei tosikaan. Tyttäreni houkutteli mut sille tielle ja sillä tiellä nyt ollaan. En ole tajunnutkaan kuinka moni ystävä ja tuttukin sitä käyttää. Siellähän pysyy paremmin kartalla kuin facebookissa :D Loistavaa.

Viikonloppuna mut houkuteltiin pullistelemaan lammen rannalla :D Olihan siinä vissiin ohikulkijoilla ihmettelemistä kun kaksi bodaria poseeraa auringoinpaisteessa ;) Mutta ihan niinkuin tosissaan, ei tämä ole (pelkästään :p ) itsensä esittelyä, vaan poseeraukset on hyvä pitää mielessä myös offilla. Ne on tultava selkärangasta ja mullakin on vielä paljon petrattavaa. Joku tarkka nyt siellä vissiin kiinnittää huomiota, että miten tuplat takaa liittyy mitenkään mun lajiin, eli bodyfitnessiin... no ei liitykään ... mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä vielä liittyisi ... ;) ;) ;)

Lomalaiset :) <3

Ensimmäisen lomapäivän aamuna. Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ei ole kiire ... mihinkään ...

Kesä on vihdoinkin kanssamme ihan oikeasti. Hiki virtaa muuallakin kuin salilla. Tosin tämä kuva on kyllä treenin aikana otettu. En mä nyt ehkä ihan noin vuolaasti hikoile normisti ... paitsi ehkä töissä :D

Ja mä sain uuden kilkuttimen pyörääni. Kiitos Einille :) <3 Olen tätä himotellut jo pidempään. Juu kyllä todellakin. Mutta pihi Päivi on noussut kerta toisensa jälkeen huutelemaan olkapäälle, että hei pliis, todellako aijot laittaa rahasi tuohon. No nyt se on mulla :D ja mä olen ... iloinen :D

Eli eli. Loma on pyöräytetty käyntiin suhteellisen vauhdikkaasti ja niin sanotusti on otettu pehmeä lasku lomaan (viittaan nyt eiliseen työpaikkavierailuun Maunon kanssa :D). Pehmeästi tästä varmasti laskeudun myös tänään salille. Pikku emäntä kirmasi heti aamusta mummin matkaan, joten mulla on tässä vapaata ihan riittämiin :) Tällä viikolla taidan ottaa treenitkin suht chilllisti (yritän ainakin). Kevyttä, pumppaavaa sarjaa ;) juu näin teen.

Lopuksi vielä linkki Fitness urheilun nyyhkytarinaan. Näitä vissiin tulee joka kisojen jälkeen. Paskan määrä on vakio (sanoi tuossa taannoin Anna :D kiitos muistutuksesta :D) ja niinhän se on tässäkin lajissa. Mutta niin se on varmasti ihan jokaisessa lajissa jossa kilpaillaan tosissaan. Vammoilta, sairastumisilta ym. ei voida välttyä. Ikävää sinällään, että jostain kumman syystä aina otsikoihin pomppaa Fitness tässä valossa ja unohdetaan ne menestystarinat, joita riittää, toivottavasti jopa enemmän, kuin näitä epäonnistumisia :/ En missään nimessä vähättele urheilijan kohtaamaa onnettomuutta! En todellakaan! Mutta tämä tyyli esittää asia, että onko lajissa mitään terveellistä ja kuinka kovaa rääkkiä se on kropalle jne. Onko Formuloissa mitään järkeä? Onko? Todennäköisimmin siellä kuolee kisoihin porukkaa kuin Fitnessissä. Tai jääkiekko? Kuinka hampaattomia kavereita kentillä nähdään. Onko yhdelläkään purukalusto kunnossa. Keihäänheitto? Olkapäät ja kyynäret paukkuu :p Kuulantyöntö (samat ongelmat ja joillakin jopa huomattava ylipaino :D). Otetaan ihan mikä tahansa laji syynin alle, niin sieltä löytyy varmasti vammautumisia, elinikäisiä sellaisia, lukuisia korjausleikkauksia ym. Kyllä tässäkin valossa fitness on vielä suhteellisen terveellinen harrastus... kuitenkin ;)

Eipä mulla muuta. Jatketaan. Ollaan kuulolla.

HEI NY!