Kisakuumetta

Oi oi oi oi, kyllä on ollut taasen aika mahtava viikko kaiken kaikkinensa. Loppua kohden on vain parantunut. Eikä kylläkään siitä syystä, että työviikko on takana, vaan siitä syystä, että TAMPEREEN KARSINNAT OLIVAT TÄNÄÄN (lauantaina). 

Töistä mulla ei ole mitään valitettavaa. Voisko olla kun tällaisten kanssa saa työskennellä. Voi rakkaus sentään! Joskus olen miettinyt, että olisihan sitä voinut kouluttautua korkeamminkin (rahkeita kuitenkin olisi ollut), mutta toisaalta, en mä usko, että tykkäisin mistään muusta duunista näin paljon kuin tästä.

Toisaalta, jo pienenä alle kouluikäisenä mulle oli selvää, että haluan tehdä töitä eläinten kanssa. Silloinhan se oli yhtä kuin tulla eläinlääkäriksi. No haaveeni toteutui oikeastaan mitä parhaimmalla tavalla. Sinällään kuitenkin aika kiittämätön ammatti, koska tällä alalla ei oikeastaan kukaan pääse rikastumaan. Se on ikävä tosiasia.

Kisatäpinät päällä :D

Väsähtänyt Team Solana fani <3

 Niin ja nuo Tampereen kisat. Siellä oli jälleen koko joukko meidän tiimin edustajia lauteilla. Kaikki tekivät hienon suorituksen ja tiimimme loisti jälleen. Finaalipaikkoja sateli kivasti, joten SM skaboissa olemme hyvin ja vahvasti edustettuina. Mahtavaa. Ajattelin tehdä erikseen postauksen meidän upeista tiimiläisistä. Kuvia löytyy nimittäin aika tavalla paljon, virallisia ja vähemmän virallisia. Sormet syyhyää jo, että pääsen esittelemään teille meidän upeita pakkauksia huoltajia myöden! Jokaisen panos on mielestäni arvostettava. Olit sitten kisaaja tahi huoltaja. Jokaisella on oma paikkansa ja tärkeä tehtävä. Ja nostan totta tosiaan jokaiselle jälleen kerran hattua (pipoani), jotka kisalavalle nousivat. Hienosti tehty!

Erityisesti mun silmät nauliintuivat BF puolen lyhyen ja keskipitkän sarjan finalisteihin. Jumankekka sieltä tulee kovia mimmejä SM skaboihin. Sellaista kuntoa että huhhuh.

No mutta mitä minä tein kisafiiliksissäni? No ainakin haukan lailla vahtasin koko ajan some päivityksiä. Tietty. Mutta sen lisäksi täräytin käydä salilla taasen kahteen otteeseen. Juu juu, aamupäivästä jalkatreeni ja illasta olkapäätreeni :) Nam! Voimakierto edelleen meneillään, joten pääsin jälleen haastamaan itseäni raudan parissa.

Projekti reisien kasvatus etenee :)

Jaloille duunasin seuraavaa:

- reiden ojennus (lämmittelyksi)
- levee prässi
- levee kyykky
- bulgarialainen smithissä
- reiden ojennus (+sadan toiston pudotussarjat ;) )
- takareisille pumppia reiden koukistus istuen
- poljennot leuanvetolaitteessa (aika kiva liike muuten)

Vatsat:
- rutistukset penkistä
- vastuksella
- syviä vatsoja

Ei se pakki ihan ole lapasista lähtenyt :) ja olen mä ihan tyytyväinen mun reisiprojektinkin etenemiseen, tosin koskaanhan mä en tule olemaan täysin tyytyväinen. Sehän tämän lajin idea vissiin on :D

Bongasin salin edustalta tällaisen kulkupelin. Toi on jo sen näköinen mopo, että jopa minä kehtaisin ajella moisella. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että omistan fillarin, koska hyötyliikunnan hyödyllisyyttä ei voi koskaan liikaa korostaa. En mä oikeastaan edes tajua, miten mä olen joskus kehdannut ajaa autolla himasta tuonne salille :o vähän noloa :D

Jalkatreenin jälkeen tulin kaupan kautta himaan ravitsemaan kroppaani ja ottamaan vähän lepoa. Tulihan tietty käytyä koirien kanssa pihalla ja syötettyä Pentille ruusun- sekä pihlajanmarjoja. Joo joo, meidän pikku Pentti rakastaa niitä ja se on aina lenkin kohokohta hänelle :)

Sitten taas tiukasti stalkkasin mikä oli tilanne Tampereella, enkä malttanut lähteä päivän toiselle treenille, ennenkuin varmistuin viimeisienkin tiimiläisteni kohtaloista. Ja hienostihan tyypit siellä veti. Ei voi olla kuin iloinen heidän puolestaan ja ennen kaikkea ylpeä meidän porukasta!

Iltatreeniksi mulle lankesi tosiaan olkapäät:

- viparit sivulle seisten
- pystypunnerrus kp.
- pystysoutu taljassa
- pystypunnerrus smith
- 1 käden viparit taljassa
- vipareita pumppaillen käsipainoilla
- viparit eteen ylös tangolla

- pohkeet istuen

Olkapäät on mun yks vahvuus, mutta niitäkään ei voi olla liikaa ;) Joten työtä työtä ja vielä vähän työtä.

Nää viikonloppuiset iltatreenit ovat oikeastaan hyvin paljon mun mieleen. Salilla on mukavan hiljaista ja tosiaan nuo pimenevät illat tuovat oman tunnelmansa. Ihanaa kun saa rehkiä, huhkia ja puhkia ihan rauhassa ;) ilman kenenkään pitkiä katseita :D ... aina kun ei ota selvää onko ihmisten katseet hyväntahtoisia vai paheksuvia. Toisaalta, jos totta puhutaan, muo ei oikeastaan edes kiinnosta.

Valmista tuli :)

Sitten pika pikaa taas könkelillä kotio ja koiruuksien kanssa jälleen pihalle. Nyt joutui Pentti pettymään, kun en tuolla pimeässä alkanut metsästämään hänelle marjoja. Vihjailevasti hän kuitenkin yritti kirsullaan tökkiä muo käsiin :) Voi toista. Ei ole koirankaan elämä aina niin helppoa :D Ihmiset ei vaan tajuu :D haha.

Tällaista kivaa tälle viikonlopulle. Huomenna jatkuu. Täytyypä katsoa, josko suuntaisin nokkani kohti stadia ja THE SALIA. Jos vaikka törmäisin meidän tiimiläisiin siellä ja pääsisi oikein face to face onnittelemaan kaikkia kisanneita.

Ollaanhan jälleen kuulolla.

HEI NY!

Kisahuumaa, kuumaa :)

Kevyt kisahuuma alkaa pukkaa pintaan itselläänkin jälleen :) Tänään aamusta se jo alkoi, kun meidän pikku emäntä duunasi kisakynnet (varpaisiin :) ) Einille. Niillä oli treffit aamu kahdeksalta ... joka tarkoittaa sitä, että minä nukuin. Ja nukuinkin oikein hyvin kiitos :) Ha! Hienot tuli kynsistä, mätsää oikein hyvin Einin kisabiksuihin :) Ja neitikin ehti hyvin kouluun. On jotenkin niin liikuttavaa miten innoissaan pikku emäntä on tästä kaikesta. Hänkin on niin hengessä mukana. Olen vissiin joskus maininnutkin, että hän esimerkiksi fanittaa Sami Maaniemeä isosti :) Kyllähän tuollaiset bodatut körmyt tekevät lähtemättömän vaikutuksen pieneen ihmiseen, varsinkin kun ovat pääsääntöisesti lempeitä ja huumorintajuisia kavereita.

Tämä kuva vain siksi, että tää on mun mielestä ihan loistava :) Itse en edes osaisi :D Jokin yllätys? No ei toki.

 Minähän siinä sitten herättyäni äkkäsin, että mulla ei ole yhtään hyvää eikä pätevää syytä olla lähtemättä stadiin salille. Eli THE SALILLE = Solana Fitness Centeriin :) Tulipahan lennokas lähtö ja mä taisin herätä vasta bussimatkalla kahvitermarini voimalla :) Puurotkin tuli temmottua nassuun dösän takapenkillä. That´s my life and I love it :D

Sopu sijaa antaa ... vai antaako. Meidän Pentti herra makaa itse puoliksi lattialla, jotta sintti santeri saa pehmuketta kunnolla. Talon kokoinen koira, mutta niin lempeä, että ei edes omalta patjaltaan kaveria pois aja, vaan sovittaa oman peffansa siihen kulmaan, missä on edes vähän tilaa :)

Solanassa on aina niin mukava käydä. Lähes poikkeuksetta siellä on aina tuttuja.  Vaikka mulla ei olekaan tapana salin puolella juoruilla tai edes rupatella, vaan keskityn aika pitkälti vain omaan treeniini, niin sitten kahvihuoneen puolella tulee usein istuttua aika pitkään. Niin tänäänkin :)

Ennen rupattelutuokiota oli kuitenkin vuorossaan RINTA-OJENTAJATREENI sekä lopuksi vielä vähän vatsoja. Voimakiertoa edelleen teen, joten rautaa sen mukaisesti liikuttaen :)

-ristikkäistalja
-tasapenkki kp
-rintaprässiä
-pullover kp
-alakalteva penkki

-pushdown taljassa
-ranskalainen kp
-ojentajaprässi istuen + hk curlissa (supersarjat)

Tulipahan ihan ihka ensimmäistä kertaa kokeiltua alakaltevaa penkkiä. Oikeastaan olin vain niin laiska, etten jaksanut vaihtaa penkkiä, mutta hiton hyvä homma, sillä tosta tuli kyllä ihan ehdottomasti mun uusi lemppariliike :)

Pukuhuonepose kuten asiaan kuuluu. Nuo pukukaapin ovet ovat varmasti yhdet kuuluisimmista. Ei ole varmasti yhtäkään Solanan asiakasta joka ei olisi ottanut selfietä juuri tuossa kohtaa :)

BOOM, tumppu turvoksissa :) Namii!

Treenin jälkeen tietysti pakollinen eli yksi parhaimmista hetkistä, eli rupattelua kahvihuoneessa. Muutama meidän tiimiläinen oli paikalla jotka ovat kisaamassa lauantaina Tampereella. Siinä sitten kimpassa heruteltiin ja vähän säädettiin hommia :) Loistavaa. Tytöillä on asenne kohdillaan. Niin sitä pitääkin. Ei sinne kisoihin millään anteeksi että olen olemassa tyylillä pidä mennä. Sinne mennään asenteella ja se asenne on tietysti se, että minä tulen ja näytän ja mä pärjään :)

Kyllä mun täytyy ihan rehellisesti myöntää, että hieman harmittaa, etten itse ole paikan päällä katsomassa ja kannustamassa meidän tiimiläisiä ja kaikkia muitakin upeita kilpailijoita. Tilanne nyt vain kohdallani on se, että ensinäkin a) olen autoton :D (ja mähän en millään julkisilla NIIN pitkälle lähde :D ) ja b) mun on pakko katsoa mihin rahojani tällä hetkellä törsään. Koska tähän maailmaan en ole kultalusikka suussa syntynyt (eli en omaa rikkaita sukulaisia tai muitakaan läheisiä, jotka millään tapaa rahoittaisivat elämääni :D vaan itse on kaikista menoista vastattava) niin en edes häpeä tunnustaa, että juuri tällä hetkellä on aika tiukkaa. Näin ollen, kisakatsomo rakentuu jälleen kotisohvalle ja netin välityksellä seuraan haukkana mitä Tampereella tapahtuu :) Tähän on tyydyttävä ... tavallaan ikävä kyllä, mutta toisaalta mulla on taas hyvä sauma käydä treenailee huolella :D Puolensa ja puolensa siis.

Ja mitä minä löysinkään Solanan viereisestä Alepasta. Aika muhkean ja herkullisen sämpylän. Ihan tuollaisenaan tempasin sen hiilarivajeeseeni :D Hyvää oli!

Huomenna sitten könkeli alle heti aamusta ja duuniin. Aamuvuoro odottelee muo :) Nam :D Olen muuten erittäin positiivisesti yllättynyt, että fillarikunto ei ole kadonnut, sillä työmatkat täältä Länsi-Vantaalta Helsingin Munkkivuoreen taittuu alle puolen tunnin :) Not baaaaad ! Mutta ollaanhan taasen kuulolla. Ai että, viikonloppu on taas edessämme. Toivottavasti yhtä ihanan syksyiset ja samalla niin lämpimät säät hellisivät meitä. Nauttikaa!

HEI NY!

Trallalaa

Lupasin teille kunnostautua bloginpidossa, joten en aijo syödä sanojani ... ainakaan vielä :D Kootaan tähän nyt sitten viimepäivien kuulumisia :)

Meidän pikku Pentti <3 Hänellä oli eilen vaikea ilta. Vanhuus ja sen tuomat vaivat :( mutta onneksi tänään on jo taas paljon parempi. Näillä mennään. Totuushan on se, että ehtoo puolellahan tässä ollaan. Irlanninsusikoiraksi Penttihän on jo iäkäs, 7 vuotta :o Surullista mutta totta, harva näistä pääsee edes 10 vuoden ikään :/

Oma vointini sen sijaan on onneksi kohentunut tässä koko ajan. Tarkoituksellisesti en ole kirjoittanut mitään tästä aiheesta, koska oma on asiani :D Mutta koska teitä kuitenkin kiinnostaa, mitä tässä vihjailen, niin voin sen verran verhoja raottaa ja asiaa selvittää, että mulla oli tässä jokunen viikko takaperin todella omituisia oireita. En erittele niitäkään sen tarkemmin, mutta esimerkiksi verikokeista paljastui, että mulla on tulehdusarvot koholla. Lopputuleman syykin selvisi ja sain vaivaani lääkkeet ja nyt tässä porskutellaan taas jo melkein omana itsenään :) Mutta kyllähän tämäkin episodi taas jotakin opetti. Ainakin sen, että kuuntele hyvä ihminen omaa vointiasi. Älä sivuuta mitään mitä pidät epänormaalina. Kun menet lääkäriin, muista itse vaatia tutkimuksia ;) Veikkaan nimittäin, että jos en itse olisi ollut niin jääräpää lääkärissä, niin tämä asia ei olisi selvinnyt näin nopeasti.

Tuli sitten sunnuntain kunniaksi käytyä myös THE SALILLA eli SOLANA FITNESS CENTERISSÄ. Oli kyllä todella mukava reissu kaikkinensa. Nyt kun taas jaksaa olla sosiaalisempikin, niin oli ihana nähdä kaikkia tuttuja tyyppejä ja päästä hiukka taas hypettelemään kisafiiliksissä muiden mukana.

Oli rinta-ojentaja päivä :) Siinä sitä niin hymyillään ennen tasapenkkiä painot käsissä ...

... vaan kyllä se hymy hyytyy :D

Ensimmäisiin syksyn karsintoihin ei ole enää juurikaan aikaa! Kauheasti tsemppiä toivotan ihan jokaiselle kilpailijalle. Aina on kuitenkin syytä olettaa, että jokainen joka sinne lavalle nousee, on tehnyt kovasti töitä sen hetkisen kuntonsa eteen. Jokseenkin tympäsee välillä lukea näiden muka niin kokeneiden kisailijoiden pohdintoja ja arvosteluja siitä millaista kisailijamatskuu on kisoihin menossa. Kyllähän siellä on tuomarit sitten sitä varten, että he karsivat jyvät akanoista ja onhan heillä käsittääkseni myös mahdollisuus ja oikeus laittaa kisasta pihalle sellaiset henkilöt, jotka eivät heidän mukaan täytä lajin vaatimuksia :) Aina ei tietenkään omakaan mielipide käy yksiin sitten tuomareiden kanssa, esimerkiksi finaalikuusikon koostumuksesta, mutta en mä silti lähde huutelemaan, että tuota ja tuota en päästäisi lähellekään kisalavaa :(

Ja mitä on tää ruikutus siitä, että kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut ja sitä myöden myös kisailijamäärät? Eikö se ole hyvä asia???? Hä? Onhan se varmasti totta, että esimerkiksi bikinipuolella tilanne on suorastaan räjähtänyt, mutta so what? Niistähän just saadaan hyvät karkelot aikaan, kun on porukkaa :) Ehkä se on sellaista katkeran suloista avautumista, jos itse on käynyt useamman kisan läpi saavuttamatta sitä kirkkainta mitalia ja sitten tulee keltanokka kilpailuihin ja pokkaa heti ensimmäisissä kisoissaan voiton :D Mutta hei, tällaista tää on, ei kaikki voi voittaa ;) Itse toivoisin, että naisten fysiikkapuoli saataisiin kanssa kasvuun ja kisailijoita sinne lisää. Onhan se tylsää, jos ei ole mitä katsella :)

Pumppaa pumppaa, kohti lavaa tie käy :) Hyvä Eini!

Itse keskityn tällä hetkellä kannustamaan tämän syksyn kilpailijoita ja pidän kirkkaana mielessä omat tavoitteeni tulevaisuuden suhteen. Nyt on aika kasvattaa kokoa ja korjata heikkouksia. Itse asiassa tämä vaihe tässä harrastuksessa ei ole ollenkaan pöllömpää :)

Herkkuhetki :)

Tiskipäivä :D

Ja ilmeellä eteenpäin :)

Eilen tuli treenailtua TAKAREIDET, eli niin sanotusti takalisto :D Olihan taas kovaa vääntämistä salilla. Kyllä siinä jokunen hikipisara tuli taas kylvettyä salin lattioille, mutta tänäänpä tuntee taas tehneensä. Hyvässä treeniseurassa on mukava jumpata ;)

Semmoisia ajatuksia näin viikon alkuun. Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti tulevaa. Ja jännityksellä odottamaan tulevia kisoja :) Jei!

HEI NY!

Semmosta se on

Täällä sitä edelleen vain lomaillaan. Viikko ois vielä lomaa jäljellä. Kaikki irti siitä siis. Mikä kaikki? Niin ... no vaikka sitten vain ihan chillaxointia, ihan sama... pääasia että on mukavaa.

Einin kisaprokkista tässä eteenpäin viedään. Tähän kuluneeseen puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea, että hatunnosto Einille, että edelleen vaan matka kohti kisalavoja jatkuu :) Heikkoina hetkinä tiimin tuki tulee aina myös tarpeeseen. Joskus se vaatii pienen potkun hanuriin ja motivaatiopläjäyksen, sen saa kyllä aina Team Solanalta :D

Eilen jo katteltiin hieman kisa-aikatauluja ja mietittiin ihan käytännön järjestelyjä. Tampereen karsinnat on tietty eka, eikä siihen ole enää kovin montaa viikkoa aikaa. Siitä sitten hetken päästä onkin Lahden isot karkelot. Näille molemmille päiville pitäisi pyhittää aikaansa koko päivän. Joo, helppoa, nooooot, kun on tätä pesuetta enemmänkin. Aina pitää miettiä, miten hoituu elukat jne. Nehän ne ovat mulla aina ensimmäisenä huolen aiheena.

Sitten finanssipuoli :o Rahaa, sitä menee. Nyt kun meidän pikku emäntäkin on ilmoittanut halukkuutensa osallistua jälleen kisakatsomoon, niin lippujenkin hinnaksi tulee lähemmäs parisensataa euroa. Sitten pitää hoitaa kuljetukset yms. yms. No joo... kyllä te tiiätte. Se pieni paniikki kiirii sitten niillä viimisillä päivillä :D Mutta koitetaan nyt välttää liikaa stressiä ... sitähän tässä ei juuri olekaan ollut :D :D :D  No ... osa kuuluu ihan asiaan.

Käytiin sitten tuossa koko köörillä salilla :) Pitänee ottaa pikku emäntä taas myös Solanaan mukaan. Hän on Sami Maaniemen suuri fani :)

Mitäs me sitten inspiroitiinkaan toissa päivänä (tiistaina) salilla? No tempastiin Einin kanssa aika lailla HC olkapäätreenit. Inspiraatio tuli haettua Mika Nyyssis Nyyssölältä :) Olen ennenkin saanut paljon hyviä ideoita ja kokeilemisen arvoisia vinkkejä ja treeniohjeita Mikalta (blogi). Käykääpä tsekkaa tämäkin :)

Kyllä voi sanoa, että tehtiin niin sanotusti miehen työ tuona iltana salilla :) Eikä vissiin jäänyt huomaamatta muiltakaan :D Sen verran hikee pukkasi otsaluusta ja olkapäissä oli semmoinen polte, että välillä piti melkein kiemurrella siinä tunteessa :D Hauskaa oli, itse asiassa ihan hemmetin hauskaa kaikkinensa :) Pikku emännältä tuli hieman sellaista palautetta, että aika äänekkäästi vissiin treenattiin "kun muut olivat vaan ihan hiljaa" :D No hitsiläinen ... kyllä mä edelleenkin olen sitä mieltä, että pieni ähinä ja semi kantavat karjahdukset kuuluvat punttisalille ;) Niistä saa yllättävän paljon voimaa niihin viimeisiin toistoihin. Ei kannata välittää niistä ihmisistä, jotka saattavat hieman katsoa nenänvarttaan pitkin tällaista treeninsä tosissaan ottavaa bodaria :) Hymyile vain kauniisti takaisin ;)

Tiistaina tuli myös päivitettyä ripset ajan tasalle. Taas kelpaa hetken aikaa :)

Näillä eväin viedään viikkoa loppua kohden. Tänään saattaapi olla edessä selkätreeniä Einin kanssa, eilen oli ihan virallinen lepopäivä :)  Viime yönä meitä ilahdutti aika railakas ukkonen. Kyllä nimittäin jytisi ja salamoi aika tavalla. Siistii :)

Ollaan taasen kuulolla.

HEI NY!

Rakkautta ja rautaa ja Solanaa

No niin, eli niinpä niin. Toinen lomaviikko vetelee loppusuoriaan :) Mikäs tässä on ollut lomaillessa, kun säät ovat olleet paremmat kuin hyvät. Ehkä jopa liian hyvät? Mutta en valita, sillä nyt on sentään oikea kesä :) Jei! Esimerkiksi työkaverini oli lomalla kesäkuussa ja suurin osa hänen lomastaan kului vesisateen merkeissä :( Ei kiva. Eli näin ollen voimme todeta, että mulla on käynyt kyllä hyvä munkki säiden suhteen ainakin :) Tosin mä en koskaan lomaile kuin vasta niin sanotusti loppukesästä :)

Solanassakin tuli "piipahdettua" eilen. Piipahdettua lainausmerkeissä sen vuoksi, että menin pelipaikoille puoli kahdentoista aikaa... ja taisin lähteä vasta viiden pintaan kotia kohden :D Minkäs sille mahtaa, hyvä seura, hyvä sää, hyvät jutut ja ja ja ja...  Olemme saaneet tiimiimme jälleen kerran lisävahvistusta :) Tällä pojalla on hyvät lähtökohdat syksyn miesten fysiikka kisaan ja Sami Maaniemi pitänee varmasti huolen, että paketti ei jää vajaaksi :) Team Solanalta on tulossa kyllä koko joukko kovia kisaajia syksyn mittelöihin. Rahkeet riittänee monilla ihan sinne SM lavoille asti :) Jei. Huippu syksy tulossa ! (ja jos jotakuta nyt jäi vaivaamaan että pojittelen tiimimme uutta jäsentä, niin kerrottakoot, että meidän tiimin / salin kaikki raavaimmatkin miehet ovat mulle poikia <3 )

Itse treenailin eilen Solanassa rinnan - ojentajat ja olkapäät ! Satuin samaan aikaan meidän Didin kanssa salille ja siitähän mulle aukesi hieno mahdollisuus päästä katsomaan mimmin kisakondista, kun hän päivitti tilannetta valmentajansa Sami Maaniemen kanssa :) Priva show :) Hyvältähän se näyttikin! Go Didi Go!

Meidän lomalainen saa chillata vielä viikonlopun yli ja kohtahan se koulu sitten alkaakin jälleen. Ensi tiistaina käy taas tassut koulutiellä :) Kavereita on varmasti ollutkin jo hieman ikävä.

Jos jollain sattuu jostain ihmeen syystä olemaan sellainen käsitys, että mä koreilen treenikamoilla, niin tässä totuus :D Treenitossutkin on kulutettu kirjaimellisesti puhki. Huom, tossujen pohjat ovat kevlaria :D Mähän olen myös uhitellut, että en laita suunnattomia summia treenikamoihin, eli en maksa niin sanotusti merkistä ... ehkä kuitenkin suhteellisen hyvästä laadusta olen valmis maksamaan. Tämän vuoksi multa ei myöskään löydy, edelleenkään, yhden ainutta Better Bodies kledjua! Varmasti on hyviä treenikuteita, hyvännäkösiä jne. mutta hinta on aika lailla kova, kun halvemmallakin saa kelpo materiaalia. Mihin tämä ajatukseni perustuu? Siihen, että ei ne treenikuteet tee kenestäkään sitä bodaria, vaan se työ, minkä tekee se kroppa niiden kuteiden alla :D

Työtä työtä työtä! Sitähän se vaatii. Pyyteetöntä sellaista. Näiden vuosien varrella (lähemmäs kymmenen vuotta tässä on tahkottu) ei palo tähän hommaan ole sammunut, eikä näemmä sammu, vaan yltyy entisestään.

Se että bodauksesta on tullut elämäntapa, ei tietenkään sano sitä, etteikö elämään mahtuisi mitään muuta. Kyllä toki mahtuu! Kesälläkin on mahtunut monen monta ihanaa rantalomapäivää ja niin pois päin. Tänään olisi jälleen kerran tarkoitus emännän kanssa nauttia tällaisesta päivästä :) Rakastan!

Eilen käydessäni Solanassa näin tietysti kaikkia ihanaisia, suurimman osan oikeastaan :) (no ihmekös tuo, jos paikalla notkuu reilu viisi tuntia :D). Kävi myös niin hyvin, että näin valmentajani Salla Kaurasen :) Salla onkin jo ehtinyt kaipailemaan muo, kun en ole käynyt hetkeen THE salilla :) Eipä siinä auttanut kuin riipiä kudetta niskasta ja näyttää kuntoa :) Positiivista palautetta sain siististä offikunnostani ja myös Salla pisti heti merkille, että olen saanut reiteen lisää muotoa ja pakkohan hänen oli vielä päästä nipistelemään, että onko se vain pelkkää laardia ;) mutta ei se ole :) Erottuvuuskin on kuulema (ja niin se kyllä onkin) parempi kuin mitä oli viime offilta kisadieetille lähdettäessä :) Ei mitään selittelyitä. Fakta on tietysti se, että naisena offikuntoa on mahdoton pitää "rasvattomana", se on vastoin fysiikan lakeja :D mutta kyllä se voi silti siisti olla. Enkä minä ainakaan halua joutua tilanteeseen (ja toivottavasti en joudukkaan), että mulla olisi parisenkymmentä kiloa kiristeltävää seuraavan kisadieetin kynnyksellä, ei ei ei! Sallalle myös valmentajana pisteet kotiin siitä, että hän ei unohda valmennettaviaan missään vaiheessa. Jos ei muutamiin viikkoihin kuulu mitään kanaemon <3 poikasista, niin alkaa perästä kuulumaan :D Hyvä niin ja niinhän sen on syytäkin olla. Itse olen ajatellut, että Sallallakin riittää taas hommia, kun hän saattelee kisalavoille uutta settiä, enkä minä nyt offilaisena koe olevani suuren huomion tarpeessa, mutta lämmittäähän se sydäntä, että valmentaja huomioi kuitenkin :) Tottakai!

Team Solana <3

Onneksi täällä osataan ottaa myös rennosti :D Rosi päikkäreillään :)

Kyllä sitä kisakuumetta on ilmoilla itselläkin, nyt tosin hieman eri tavalla kuin omiin kisoihin valmistautuessa. Syksyn karsintoihin on nyt viisi viikkoa aikaa ja fiilikset nousee päivä päivältä. Ihan aidosti oikeasti olen ihan hitokseen innoissani omien tiimiläisteni puolesta. Kovaa työtä on tehty pitkin kevättä ja nyt sitten syksyllä katsotaan kuinka pitkälle se hedelmää kantaa. Ja varmasti tulee kantamaan pitkälle :)

Pentti my man <3

Ja Eini my love <3 Einikin alkaa olemaan aika lailla kireessä kunnossa! Onhan tämä ollut taas ihan erilainen matka kohti kisoja, kun on saanut / voinut niin sanotusti sivusta seurata toisen dieettiä. Eihän se helppoa ole hetkittäin ollut, mutta kuka on koskaan väittänytkään, että se helppoa olisi? Toisilla se on helpompaa kuin toisilla ... toisilta se ei ehkä onnistu ikinä. Mutta mikä tässä elämässä olisi kaikille yhtä helppoa tai vaikeeta? Ei varmasti mikään. Jokainen on yksilö, niin fyysisiltä kuin psyykkisiltäkin ominaisuuksiltaan.

Ja se mun offikunto, tadaa, tässä sitä on :D

Ja offikunnosta puheenollen, on hyvä muistaa, että ei se niin kutsuttu bulkkaaminen tarkoita sitä, että napaan vedetään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja niin paljon kuin vatsa vetää. Järki on pidettävä käsissä tässäkin asiassa. Ruokailusta niin ikään puhuimme Sallan kanssa myös. Vaikka mun kroppa mitä ilmeisemmin sietää suhteellisen hyvin ylimääräisiä kaloreita koostuen myös niistä turhista ja ei niin kehittävistä hiilareista (suklaa, jäätelö! :o ) niin silti munkin on pidettävä mielessä se, mitä mun on oikeasti järkevää syödä maksimoidakseni oma lihaskasvuni ja kehitys! Ei se pullaa puputtamalla ole tämäkään kroppa rakennettu. Eikä sitä pullaa puputtamalla jatkossakaan rakenneta! Mutta niin tiukka en ole minäkään, ettenkö sallisi itselleni myös niitä nautintoja koostuen siitä jäätelöstä ja suklaasta ;) aina toisinaan, toisinaan jopa joka päivä lomalla :D

Juu ei tähän kuntoon pullaa syömällä päästä :)

Eipä mulla kaiketi tässä vaiheessa ole juuri lisättävää. Loma jatkukoon ja jatkukoon :) Nautitaan näistä päivistä. Palaillaan taasen asiaan! Eiköhän tässä ollut päivityspläjäystä taas vähäksi aikaan.

HEI NY!

Kun bodataan, niin sitten bodataan!

Jo kohta perinteeksi muodostunut Treenitreffipäivä toteutui niin ikään myös tänä tiistaina :) Mulla on tiettyjä arki-iltoja viikossa, kun voin hyvällä omallatunnolla suunnata iltasella salille. Näitä ovat muunmuassa tiistai (joka on niin kutsuttu mummi päivä meillä), keskiviikko (jolloin tyttärellä on partio) ja perjantai (jolloin tyttärellä on kuvataidekoulu). Toisinaan kuitenkin pyrin treenaamaan jo päivällä (tyttäreni ollessa koulussa) jos ei satu olemaan duunia. Eli KYLLÄ otan myös tyttäreni aikataulut huomioon treenatessani. Pyrin siihen, että oma treeniaikani veisi mahdollisimman vähän aikaa meidän yhteisestä ajasta :) Tämä on varmasti se "ongelma", jonka kanssa jokainen treenaava äiti joutuu painimaan kerta toisensa jälkeen.

Ruokalista ei ole koomin muuttunut sitten dieettiajalta. Määrät ovat ehkä himpun kasvaneet ja erityisesti varmasti hiilareita on tullut lisää. Jos nyt kuitenkin joku multa kysyy, että millä kaloreilla tällä hetkellä mennään... niin ootas, hmmm... mä mietin... EN TIEDÄ! Nyt varmaan joku siellä pudistelee päätään "Ai ai ai ai ai ai!" mutta kerrottakoot, että mä en ole juuri koskaan laskenut, kuinka paljon kaloreita tulee päivittäin syömistäni ruoka-annoksista. Mun pointti on siinä, että pyrin syömään mahdollisimman siististi, täyttämään mahani puhtaalla ruoalla, en niin sanotusti roskalla. Arkisiin herkutteluhetkiin kuuluu lähinnä tällä hetkellä pähkinät ja kuivatut karpalot (nam!). Näitäkin pyrin nauttimaan kohtuudella. Toisinaan pähkinöitä saattaa livahtaa enemmän kuin ehkä tarpeen olisi (hyi muo!), mutta niin kauan kuin se ei näy kertyvänä vararavintona vyötärölläni, niin en aijo kantaa siitä huonoa omaatuntoa ;) Tietysti olisi varmasti optimaalista hifistellä kalorilaskureilla ym. mikro, makro, prode, hiilari suhteilla. Ehkä mäkin opin sen vielä joskus. Viimeistään siinä vaiheessa JOS mut siihen pakotetaan ;) tai paisun ylenpalttisesti :o :D

Mistähän se bodari haaveilee? Ehkä tulevasta herkkupäivästä. Eli tällä hetkellä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että mulla on oikeus ehtaan herkutteluun kerran viikossa ja se päivä olkoot lauantai. Lauantaisin en aijo ottaa paineita siitä, tuleeko syötyä suklaata ja jäätelöä, vai ei. Todennäköisesti tulee syötyä kuitenkin. Pitääkseni homman jonkin sortin kontrollissa, aijon jatkossakin kieltäytyä herkuista arkena. Yksi päivä viikossa saa riittää. Näin ainakin toistaiseksi. Tulevana lauantaina aijomme viettää tyttäreni yhdistettyä nimi-sekä syntymäpäivää. Pikku emäntä on saanut kutsua ystäviään juhlimaan kanssamme. Jos säät suosivat, niin vietämme bileet pihalla :) Toivottavasti suosii, sillä mulla on jo ideoituna pikniktyyppiset tarjottavat :) Meillä tulee olemaan niin mukavaa! Myös mummi on kutsuttu bileisiin, jotta minäkin saisin aikuista seuraa. Mummi on sitä paitsi hyvin taitava lasten kanssa, joten hänen läsnäolostaan olisi enemmän kuin hyötyä :)

Jääkaapin sisältö on vakio :D

Mitäs sitä sitten treenitreffipäivänä treenailtiin? No minä vetäsin hyvän setin SELKÄÄ SEKÄ HAUIKSIA. Myös TAKAOLKAPÄÄT saivat osansa. Se mihin olen nyt kiinnittänyt huomiota, on voimien kasvu treeneissä. Koko ajan vain kevyemmin liikkuu isommat raudat, kuin mitä dieetin loppuvaiheilla. Väsymyksestä ei ole ollut tietoakaan. Palasin treenaamaan kisojen jälkeen miltein heti. Yksi kokonainen lepopäivä tuli pidettyä. Sen jälkeen olen treenannut ihan normisti noin viisi kertaa viikossa. Nyt on edessä kuitenkin kokonainen lepoviikko, valmentajan käskystä. Tästä olenkin puhunut jossain vaiheessa. Ensi viikolla aijon sen toteuttaa. Uskon että se saattaa käydä pääkopan päälle, mutta uskon sen tekevän myös hyvää. Kropan totaalinollaus ja harjoitukset jatkukoon!

Harvase päivä joudun vastaamaan kysymykseen "Kisaatko sä syksyllä?" Ja kun vastaan että en kisaa, saan kummaksuvia katseita osakseni "Aijaaaaa...". Ja kun sitten kerron, että aijon kisata seuraavan kerran näiltä näkymin 2015 syksyllä, niin ihmetys on joillain vielä kaksinkertainen. Miksi et keväällä? No miksi? No vaikka siksi, että 2015 lähden tavoittelemaan SM kisapaikkaa ja sitä myöden SM titteliä. Haluan myös kehittyä tässä välissä, enkä tahtoisi myöskään rääkätä kroppaani liikaa dieettaamalla "jatkuvasti". Onpa joku todennut, että aika pitkä tauko. Onko sittenkään? Jos asiaa tarkemmin miettii, niin ei se tauko nyt niin kauheen pitkä ole. Johan sitä ensi kevään korvilla aloitellaan jälleen kisadieetttiä ;) Ja kuten kaikki tiedämme, aika tuppaa menemään usein siivillä :o Kyllähän mulla nälkä olisi lavoille asap, mutta uskon, että maltti on valttia myös tässä lajissa ;) Onneksi ainakaan ikä ei ole este vielä pitkään pitkään aikaan, joten edessä on varmasti vielä monta hyvää kisavuotta :) Jei! Yläfemmat sille! ;)

Josko sitä joutais taas aamupalalle :)

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Tänään (keskiviikkona) olisi vuorossaan sitten ETUREISKATREENI. Uhhuh, sieluni silmin näen miten hiki jälleen lentää. Eilenhän hiki alkoi virtaamaan jo pukuhuoneessa ennenkuin ehdin tikkua ristiin laittamaan :D Potkasi laturi oikein kunnolla tällä kertaa ;) Sattuupa muuten niin hyvin, että myös Einillä on tänään etureisitreeni, että ehkä me lyömme viisaat päämme yhteen ;) ja keksimme jotain todella makoisaa ... tai sitten perinteiseen tapaamme, jurnutamme naama irvessä omia settejämme :D aika perus. Mulla on kuitenkin aina ollut se tyyli treenata, että teen sen mielelläni kaikessa rauhassa musiikin soidessa. Kunnon rähinä päälle, siitä se lähtee :) Ollaan jälleen kuulolla. Mukavaa keskiviikkoa siis kaikille :)

HEI NY!

Viikonloppu :)

Oikein ihanaa alkanutta viikonvaihdetta kaikille :) Eipähän ole nuo säät nyt oikein meitä suosineet, mutta sentäs tällä hetkellä näyttäis siltä ettei sada :) Wuhuu, yläfemmat sille sitten!

Katsokaa kevään sääennustus tästä! Pitänee paikkansa :)

Jos mulla olikin toissapäivänä hieman vaikea päivä, niin eilinen oli sitten jo ihan huippu. Näin se menee. Toisena hetkenä ottaa pannuun ja pahasti (maailman turhimmat asiat :p ) ja taas toisena aurinko paistelee mielen uumenissa. That´s life! Nykästä siis lainatakseni "Elämä on laiffii!" :D

Eini eilen Solanassa. Tärkeintähän on, että painojen värit mätsää treenikuteisiin :) Eikö? Mitä niistä kilomääristä.

Itse treenasin jo aamupäivällä TAKAREIDET JA PEFFAN sekä VATSAA Foreverillä. Olihan mulla "ansaittu" vapaapäivä :D No joo, mutta sanotaan nyt näin, että tuli hitokseen hyvään saumaan, kun edellinen päivä oli mitä oli. Ja parastahan tuossa on se, että aamulla kun emäntä lähtee kouluun, olen kotona tekemässä hänelle aamupalaa ja lähettämässä häntä koulutielle. Kun hän palaa koulusta, olen jälleen kotona tekemässä hänelle välipalaa ja kyselemässä päivän kuulumiset. Itse asiassa, jos asiaa tarkemmin ajattelee, niin varmasti aika moni pieni koululainen jää vähälle huomiolle, mikä on toki ymmärrettävää jos / kun vanhemmat paahtavat viisi päivää viikossa duunia 8 tuntia päivässä. Kotiin voidaan tulla hyvinkin vasta viidenkin aikaan illalla...tai myöhemmin. Se on pitkä päivä pienelle koululaiselle ja kuka jaksaa olla duunipäivän jälkeen kovin energinen enää kotona. Usein vielä ne hiton kotityötkin odottaa tekijäänsä, kaupassakin pitää käydä ja niin edelleen.

Eilenkin oli kovin kovin kehnohko sää osittain. Joku matkalla töihin. En minä! Mutta söpöt on kumpparit :)

Matkalla salilta kotiin, koki näemmä kastemato raukka aika ikävän kohtalon joutuessaan mun pyörän alle.Voi mato parkaa. Mullahan ei ole fillarissa etulokaria, eli tämän kaverin jäännökset olisivat teoriassa voinut löytyä mun naamasta ja / tai suusta :p yuuuuu!

Pikku emännältä tuli jo perjantaina esimakua äitienpäivästä. Voi miten kultainen hän on.

Perjantaina tarttui Solanasta matkaan tuollainen HC rulla. On muuten mahdottoman hyvä kapistus. Nyt on rullaa millä rullailla kotonakin :)

Perjantai oli muutenkin erityisen mukava Solanassa jälleen :) Mähän en siis enää illalla vetänyt mitään treeniä itse, mutta jeesailin jonkin verran Einiä ja loppuaika menikin kikkaillessa :) Tuli testattua myös sellaisia ns. vetoremmejä. Kaippa niillä jokin hieno nimikin on, en nyt vain tiedä mikä. Sellaiset kumiläpyskät, kyllä te tiiätte. Aika pätevän oloiset vehkeet. Pitäsköhän hankkia? Ehkä :)

Kyllä mä venyttelin ja rullailin Solanassa. Nyt tämä lauantai onkin ollut ihan lepopäivä :) Kävimme lounastamassa bestiksen kanssa. Oli kyllä enemmän kuin ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa ihan face to face kuulumisia :) Olen kyllä niin onnekas, että mulla on yhtä hyvä ja rakas ystävä kuin mitä Mari-Anne on. Erityisen meidän ystävyydestä tekee se, että olemme tosiaan tunteneet toisemme kolmannelta luokalta asti. Toisin sanoen, tiedämme ja tunnemme toisemme erittäin hyvin :) Kaikki ystävät ovat kuitenkin tärkeitä! Ehdottomasti!

Voi jee :) Oli tuo hieno päivä <3 Kohti uutta kisaa mennään, ehdottomasti!

Semmosia siis tänne tällä erää. Huomenna taas rauta nousee ;) todellakin. Tänään onkin tullut tankattua, katsotaan miten se vaikuttaa. Toivottavasti muutenkin kuin vain keskivartalon turvotuksena :D

HEI NY!

Wappua!

Wappuhan se on taas riemunamme, vai onko sittenkään? Mä olin lähes tulkoot unohtanut koko kansanjuhlan. Tavallaan se oli alitajuisesti tiedossa, mutta vasta kun suuntasin tänään nokkani kohti Helsinkiä, tajusin, että ai niin siis tosiaan, TÄNÄÄN on se päivä kun stadi täyttyy liikaa simaa nauttineista ihmisistä :/ Jo bussimatka tuossa kahden aikaan päivällä oli suhteellisen mielenkiintoinen, kun jouduin (sain :p) kuunnella jurristen kundien örinää selkäni takana. Siinä parannettiin varmasti koko maailma yhden matkan aikana :D ja herrat olivat kovasti menossa vielä handeliin hakemaan lisää ilolientä. Villi veikkaus, niille ei myyty ;)

No mitäs bodari tekee vappuna? No jos hän vaikka menisi kuntosalille nostelee rautaa ja tapaamaan valmentajaansa. No niin hän tekee ;) 

Oi oi oi, Eini toi meille tuliaisia :) No juu kyllä, olihan sitä maistettava, toki toki. Voin kertoa, oli hyvää ;) Kyllä mun munkkeja kuolattiin Solanassa.

Mulla oli tässä reilun vuorokauden ajan tietokone poissa pelistä. Mähän olin aluksi ihan jännityksissäni siitä, että onko jokin lasku jäänyt maksamatta. Mutta näin ei ollut. Vika oli muualla. Sitä tuli oikein Saunalahden mies kotiin asti ihmettelemään ja hänen tuomionsa oli, että vika on mun jatkojohdossa. No mistäs sitä nyt uuden puhelimen jatkojohdon saa vappuiltana? No eipä mistään. Paniikki, joo todellakin, olenko ilman konetta koko vapun???? No onneksi en ole, sillä perhepiirissä sattuu olemaan yksi erittäin pätevä IT nörtti, nimittäin tyttäreni isä ;) Häntä konsultoimalla, teimme mun puhelimesta mulle "modeemi" :D Ahhaha, keinot on monet kun vierotusoireet iskee päälle ;) Pakkohan se on blogikin päästä päivittämään. Niin friikahtanut en sentään ole, että lähtisin sitä räpeltää kännykällä, noup!

EILEN mä treenasin Foreverillä ETUREIDET JA POHKEET, SEKÄ VATSAN :) Juu kuulkaas ystäväiset, kyllä osu ja uppos. Tänään on ollut hieman jäykähköä tuo meno. Jalat otti sen verran osumaa, että kyllä tuntuu. Ei ollutkaan niin helppo kyykähtää tänään :D That´s nice :) Ja peppukin sai osansa, kun tein bulgarialaista smithissä. Ei huono!

Reiskoille runtua. Niistä tulee, huom tulee, todellakin niistä tulee vielä isot ;)

TÄMÄN PÄIVÄN focus oli KÄPÄLISSÄ. Eli tänään tuli tumputettua sitten huolella Solanassa. Meillä oli myös valmentajani Salla Kaurasen kanssa palaveri :) Käytiin kisat läpi ja suunniteltiin tulevaa. Olipa kuulkaas aika mageeta huomata, että minä ja Eini ei oltu ainoita bodypöpejä tänään salilla. Kyllähän meitä oli siellä useampikin. Hyvä hyvä! Hienoa, ettei kaikille vappu ole yhtäkuin kännit ;)

Aikasta muikeen pumpin sain tassuihin aikaiseksi. Jopa sellaisen, että oli himpun verran hankalaa ojentaa käpälää suoraksi. Hauikset kiittää. Eli työnalla oli HAUIKSET - OJENTAJAT SEKÄ OLKAPÄÄT! Kaboom, kunnon räimettä alusta loppuun asti.

Mitä me sitten Sallan kanssa palaveerattiin? Nooooh, käytiin mun kisat läpi kuvien kera. Tsiigailtiin ja mietittiin kehityskohteet, jotka ovatkin selkeet. Mun reidet, niihin lisää massaa, peppu (sen sanoin itse että sinne haluan tavaraa lisää ja Salla komppasi), vatsan seutu. Vatsassa mulla ei suinkaan ole ongelmana se, etteikö siellä olisi vatsapalat kohillaan, vaan se, että mun vatsa on hyvinkin eteenpäin työntyvää sorttimenttia. Mikä tähän voi olla syynä? No mahdollisesti myös niin sanotusti ylitreenaus (paksuuntuminen, joka yleensä kuulema kuitenkin näkyy enemmänkin lateraalisesti). Kisakuvissakin voidaan todeta, että mun core ei ihan pysynyt kasassa toivotulla tavalla. Tähän taasen todennäköisesti syynä oli se, että mähän tankkasin ihan hemmetisti ennen kisoja. Ja paino sanalla hemmetisti, todellakin, en edes liioittele, söin kuin hevonen viimeisen viikon. Eli mulla oli ihan sata varmasti tavaraa suolet täynnä :o Mutta saatiin kuitenkin muakavasti lihakset täyttymään myös. KUN lähdemme seuraavalle kisadieetille, niin siitä tulee lyhyempi, huomattavasti lyhyempi.

Kehityskohteina on myös asennot, eli poset. Rintaa enemmän auki, peffan oikeanlaista jännitystä pitää treenata... ja no se core core core! Samaten latsien avaus. Hittolainen, se joka sanoo, että tämä on muka helppo laji, niin olkoot hyvä ja tulkoot näyttämään mallia :D Kyllä se on niin monen asian summa, miten se kunnon kisakondis ja look luodaan, ettei se kyllä käy ihan tuosta noin vaan. Eli jatkossakin, tulette näkemään mut posettamassa peilin edessä ;)

Tulevaisuus. Niin, no siitä olenkin jo maininnut. Seuraava kisa toteutunee vuoden 2015 SM:ssä. Nyt joku huokaisee, että voi kuule, kun ei sinne niin vain mennä, vaan karsintojen kautta, mutta sen verran pitää olla luottoa omaan itseensä, että karsinnoista lävähtää SM paikka ;) Nythän olisin päässyt suorilta tämän vuoden SM:n (kuusi parasta pääsee), mutta keskusteltuamme Sallan kanssa aiheesta, tulimme molemmat siihen tulokseen, että on järkevämpi antaa nyt kropan palautua, tahkota lisää lihaa ja lähteä sitten kovemmassa kondiksessa tavoittelemaan SM sijoituksia ;) Näillä siis mennään. Hyvillä mielin, todellakin.

No mitä tapahtuu nyt OFFILLA? Salla jatkaa mun valmennusta. Multa kysyttiin, että mitä mieltä mä olen, haluanko vetää offin ihan omin nokkineni ja Salla astuisi kuvaan jälleen tiiviimmin kisadieetin kynnyksellä, vai haluanko, että myös offilla Salla huolehtii mun "asioista" eli ruokavaliosta ja treeniohjelmista. Minä olin enemmän kuin varma, että haluan Sallan luotsaavan muo myös offilla. Haluan, että mulla on rautainen ammattilainen puskemassa eteenpäin. En suinkaan pelkää sitä, ettäkö mun into katoaisi jonnekin, tai lipsuisin ruokavalioissa ihan väärille urille. Ehei, vaan haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja oikein MYÖS OFFILLA. Paljonhan olen oppinut, siis todella paljon, mutta niin niin niin paljon on vielä opittavaa. Toukokuun puolen välin tienoilla toteutan täydellisen levon viikon. Kyllä vain. Se on valmentajan määräys. Mihin perustuen? Siihen, että silloin kroppa saa palautua TÄYDELLISESTI. Ei jätetä kropalle mitään hampaan koloon. Nollataan niin sanotusti. Ja näinhän mä teen, kun kerran niin käsketään ;)

Eilen taituroin myös hieman herkkuja kaffepöytään. Jälleen pikkasen prodepannariani varioiden sain oikein hyvän koostumuksen siihen. Keksin myös tehdä mansikoisa, jotka olivat vain semisti sulaneet, soseen, jonka makeutin makeutusaineella. Oli kuulkaas hyvää :) Pikku emäntäkin tykkäsi ja upposi se vieraillekin :) Nam nam!

Wappumenoa Solanan pukuhuoneessa :) Juu, että näin meillä :D

Wappumenoa oli myös bussissa. Kukas se siellä kurkistaa? No Yrjöhän se oli ehtinyt jo vapun viettoon :D Nice! Ja kello oli... seitsemän? Juu niin se oli :o Että hyvää vappua vaan ;)

Hyvä äiti pisteet tuli keräiltyä eilen, kun muistin kauppaan mennessäni, että emännällä oli tänään koulussa vappupirskeet. Yllätin siis neidin iloisesti, kun toin mukanani serpentiiniä ja pienen irtokarkkipussin :) Aamusta sitten käherrettiin hiuksia ja laitettiin meikkiä. Hän oli Barbie :) Voi näitä meidän söpösiä. Iltapäivällä olivatkin tytöt sitten meillä leikkimässä. Oli Barbie, Peppi Pitkätossu ja hevostyttö :)

Loppuilta ollaan loikoiltu neidin kanssa soffalla töllöä tsiigaillen :) Mikäs tässä vappua viettäessä. Mulle passaa paremmin kuin hyvin tämä näin :) Huomenna aijomme korkata aamusta Vappumarkkinat, jotka saapuvat meidän omalle kylälle :) Siinä on meille vappua tarpeeksi. Äidille ainakin :D hih.

Bodari matkalla kotiin. Pitäsköhän tuohon kulmakarvojen väliin ajaa hieman täyteainetta? Miten ois botoxi? Hmm... laitetaan mietintämyssyyn :D hihi. Pikkasen näyttäis olevan kulmat kurtussa :p Wääää. No myönnettävähän se on, en ole enää mikään junnu :D Kyllä sitä vain voi ihailla nuoren ihon kauneutta kun tänään meikkasin aamulla tyttäreni nassua. Niin on siloinen ja kuulas. Voi että, sellaisena kuin pysyisikin, mutta ei... niin ei... :D Huom! Mulla ei ole mitään ikäkriisiä ;)

Tällaisiin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän illan :) Ollaanhan taasen kuulolla. Nauttikaa vapusta :) Jaa kyllä mä taidan vielä tsiigaa Salkkarit Katsomosta ;)

HEI NY!