Jännitystä oli tietysti ilmoilla. Tottahan toki muutamana viime päivänä on päässä risteillyt ajatuksia siitä, että ENTÄ JOS Sallalta ei tule hyvää palautetta. Entä jos mun kehitys ei ole ollut tyydyttävää. Kyllähän mä itse tiedän, että mä olen tehnyt ihan helvetisti työtä, ihan oikeesti olen. Aina voi tietysti tehdä vielä vähän enemmän. Ja kuten olen todennut, mä en tod nouse yhdellekään kisalavalle, jos mulla ei ole mitään mitä esitellä. Tämän mä sanoin tänään Sallallekin. Että ihan kunnon mukaan mennään. Ja mikä tästä tekee vielä vähän jännittävämmän on se, että tulokas ryhmät poistuvat nyt kokonaan. Niinpä niin, sinne mennään sitten samaan riviin jo vähän kokeneimpienkin kisailijoiden kanssa, joten jo lähtöasetelma on altavastaaja :o Tänään siitä Sallan kanssa puhuttiinkin, että onhan se vähän kenkku. Jos ei vaikka fysiikassa häviäisikään paljoa kokeneemmalle, niin tottahan toki se näkyy lavaesiintymisessä. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että ensikertalainen lavalla jännittää ihan varmasti enemmän, kuin sellainen henkilö joka on jo käynyt siellä kääntymässä. Eli siis, suoraan sitten SM karsintaan, hienoa hienoa. Huhhuh, ei ainakaan vähentänyt paineita ollenkaan, wuhuu.
 |
| Menin muuten sitten autolla tänään Hakaniemeen. Hyvä mä. Vähän jännitti tuo autoilu, muo ei nimittäin ihan kauheesti hotsita toi stadissa suhaaminen. Mutta ylpeä voin olla itsestäni. Hyvien neuvojen kautta löysin suoraan perille. En edes ajanut harhaan, kerran vain moottoriajoneuvolla kielletylle kadun pätkälle, mutta mitä pienistä ;) Parkkipaikka löytyi suorastaan suoraan oven edestä :) Jei! |
 |
| Vitsi mä niin haluaisin muuttaa ytimeen. Tossa vaan on sitä jotakin. Huoh. Jos ois fyrkkaa, niin ostaisin asunnon stadista. Okei, kyl mä varmaan jonkun kolhon yksiön tai kaksion sieltä saisin ostettua, mutta mutta... ei ehkä ihan sit meidän juttu tällä hetkellä. Joskus... ehkä joskus :) |
Tänään pumpattiin olkapäät. Aloiteltiin kiertäjien lämppäämisellä. Aika kivan poltteen sain siitä jo aikaiseksi. Siitä suoraan sitten pystypunnerrukseen smithissä. Vähän taas otettiin uutta tekniikkaa siihen mukaan. Sitten viparit istuen. Se oli tuttua kauraa ja meni hyvin. Viparit taljassa, vähän korjattiin taas tekniikkaa. Siitä sitten vielä pystypunnerrukset käsipainoilla. Voin sanoa että ihan viimeisessä toistossa lipsahti jo "vittu" suusta :o Kyllä laitto taas Salla meikän koville :) Hyvä treeni, parempi mieli ;)
Treenin lomassa keskusteltiin miten on mennyt ja sen sellaista. Salla on kyllä tosi huippu tyyppi. Aina niin iloisella mielellä ja tsemppaa kovasti. Kehuu myös sopivassa suhteessa, mutta ei oo kuitenkaan lepsu, vaan laittaa ihan oikeesti naama irvessä pumppaamaan.
Varsinaisen treenin jälkeen mentiin harjoittelemaan poseerausta :) Jei. Tänään kerta kaikkiaan konkretisoitui se tosiasia, että mä IHAN OIKEASTI OLEN OSALLISTUMASSA BODY FITNESS KISOIHIN :) Aivan huippufiilis. Todennäköisesti, jos ja kun treeni kulkee ja kehitystä tulee, niin kisat olisivat sitten ensi syksynä edessä. Dietille lähtisin siinä maaliskuun korvilla. Seuraavan kerran nähdään Sallan kanssa tammikuussa ja silloin varmaan sitten kelataan tää homma, että lähdenkö syksyn kisoihin vai not. Mä voin sanoa sen, että en ala itkemään jos kisat vielä siirtyy siitä, en todellakaan. Onhan se tietysti, totta helvetissä se on, pettymys, jos kunto, fysiikka... terveys ei salli osallistumista, mutta paskat siitä sitten. Ei jäädä tuleen makaamaan. Sitten pumpataan rautaa kahta kauheemmin. Mutta ainakin tänään Sallan mielipide oli se, että kyllä kisoihin mennään. Sain erityisesti kehuja selästä ja olkapäistä. Selkä levii kuulema todella hyvin. Asennot oli ihan ok, pieniä korjauksia Salla joutui tekemään. Olen siis tehnyt kotitehtäväni. Nyt mun pitää hankkia ne hemmetin korkokengät, joiden koron korkeus on oltava minimissään 8cm, oi kamala. Hitto mä oon oikeesti ihan hirveen hirveen hirveen pitkä kun isken ne kymmensenttiset korot jalkaan. No mut sit olen.
Kyllä nyt tuli taas ihan hirveesti motivaatiota taas lisää. Ei siinä että puutetta olisi ollutkaan, mutta kyllähän se motivoi ihan kauheesti kun kuulee valmentajan suusta sanat "Oot kyllä tehnyt hyvää työtä!" Näillä mennään. Oon niiiiiiin iloinen ja kyllä, myönnän, vähän ehkä ylpeäkin itsestäni. Hyvä mä ;) Mutta eihän tässä tietenkään ylpistytä, vaan kovaa duunia tehdään jatkossakin. Ihanaa oli myös se, että yksi iäkkäämpi naisihminen pukkarissa alkoi psyykkaamaan muo myös kun kuuli mun ja Sallan keskustelua "Hyvin se menee, luotat vaan itseesi!"
