Lomalla

Päivää päivää! Taasen pientä taukoa tässä kirjoittelussa, mutta se tuskin haittaa ketään :D Tuleepahan sitten enemmän kuulumisia kerralla = kukaan ei jaksa lukea loppuun asti. No ei se mitään, kirjoitan kuitenkin :)

Ensimmäistä lomaviikkoa viedään. Eilen(kin) olimme rannalla. Tuosta meidän Lammaslammesta on tehty kohtuullisen uimakelpoinen pieni lampi. Vesi on lämmintä ja tällä hetkellä jopa siedettävän puhdasta. Tuossa lammessa on tullut jokuset kerrat uitua. Jo lapsena siellä tuli käytyä kavereiden kanssa molskimassa. Nyt siellä sitten molskii jo oma jälkikasvu ... huoh. Mutta hei MINÄKIN heitin eilen talviturkin vekka ;) Wuhuuu, saavutus sinänsä, ottaen huomioon, ettei tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta rannalla tänä kesänä :D Mutta musta on tullut aika vilukissa, mitä vesistöihin tulee. Veden tulee olla lämmintä ;) muuten mä viihdyn mieluummin rannalla :D Joo musta ei ehkä ihan ensimmäisenä tule avantouimaria, paitsi jos joku tarpeeksi yllyttää :D

Tämän aamun korkkasin salilla. Heräsin jostain syystä jo puoli kuusi tänä aamuna. Omituista, nimittäin normaalisti en heräile ihan noin aikaisin ilman mitään sen suurempaa syytä (paitsi kisadieetillä heräilin :D). No mitäs sitä märehtimään. Pakkasin treenikassin ja suuntasin jalkatalkoisiin. Viime viikko meni vähän kevyemmällä kierrolla, joten tällä viikolla sitten paukutellaan rautaa vähän kovemmin ottein. Kyllä on ihan mukavasti irronnutkin. Mitä tulee kondikseen, niin hmmm... sitä on tullut kauheen kauheen kauheen kriittiseksi oman kuntonsa suhteen. Sitä tulee nähtyä itsensä aika rehevänä (ja sitähän toki olenkin versus kisakondis :D) mutta toisaalta, välillä on ihan hyvä todeta, että ehkä sitä nyt ei olekaan ihan huonolla mallilla. Myös se, että Eini alkaa olemaan aika lailla kireessä kondiksessa tällä hetkellä, hämää kummasti oman kunnon suhteen :o mutta sitten tosiaan, kun näkee noita tavallisia eläväisiä, normi kondiksessa olevia tyyppejä tuolla salilla, niin voihan sitä todeta, ettei sitä nyt ihan huonossa kunnossa ole itsekään :D Tosin kun tähän lajiin on jo sotkeentunut :D niin eipä sitä omaa kuntoa kuulu verrata myöskään omaksi iloksi jumppaileviin kanssakavereihin, koska JOS ja KUN tässä vielä kisalavoille mielitään, niin pakkohan tässä on tahkota kondista kovemmaksi :)

Kuten todettua tulikin, viime kierto oli hieman kevyempi ja nyt aloitettiin sitten taas vähän voimapainotteisempaa treenikiertoa. Testosteronit liikenteeseen ;) todellakin!

Vetokankaasta on tehty todella mallikas ranta. Siellähän viettää aikaansa ihan mielellään. Tuossa viime viikonloppuna ajelimme neidin kanssa fillarilla sinne. Olen aika ylpeä tytöstä, koska hän niin reippaasti fillaroi mun kanssa, eikä narissut yhtään matkasta :) Asiaa! Olisihan se nyt aika häpeällistä ajella autolla (jos sellainen vielä olisi :D) näillä helteillä rantsuun, jonne kuitenkin on ihan siedettävä matka fillarillakin. Ihan sama kuin että ajaisin salille autolla :o Noooooot! Hitto tän matkan tästä vaikka kävelee ja jos fillari on käytössä, niin sillä sitten :) Edelleenkään en ole päivääkään katunut päätöstäni luopua autosta.

Erehdyin muuten tuossa Facebookin puolella kommentoimaan tuon rantareissun jälkeen, kuinka paljon tukevia / ylipainoisia lapsia ja nuoria tuolla rannalla näki. No tämähän otettiin tietysti heti niin, että arvostelen tyyliin ihmisten ulkonäköä, vaikka nimenomaan korostin siinä näkökantaani terveyden kannalta! Ja mikä jännintä, niin aikuiset itse innostuivat asiasta avautumaan oman ylipainonsa vuoksi, vaikka minä puhuin lapsista ja nuorista :o Mutta kyllä se nyt vain kuulkaas on niin, että jos lapsi ja / tai nuori on perusterve, niin kyllä sen ylipainon syyt löytyy varmasti sieltä kotiolosuhteista. Koska karu totuus on yleensä aina se, että perheessä useampikin on sitten ylipainoinen... yleensä vanhempia myöden, joten jokinhan siinä vinoon menee. Eikö? Ja juu, mulle on ihan sama miltä ihmiset näyttävät, laihoina, lihavina, hoikkina, normaaleina, kunnossa tai vähemmän kunnossa.

Minä ja emäntä <3

Niin no, joo ... tässä nyt sitten lopputulos rantareissusta. Hiukka tuli tuota väriä pintaan. Vähän olisi voinut tietty suojautuakkin auringolta.

Ja taas meidän lammella.

Kahvit on mukana tietty :) On se jännä miten kahvi maistuu aina ... mulle :D

Lintsillekin ehdittiin jo heti ensimmäisenä virallisena yhteisenä lomapäivänä :) Siellähän sitten mennä viuhdottiin. Oli kyllä aivan jumalattoman kuuma päivä ja jossain vaiheessa se hieman meinasi verottaa pikku neidin jaksamista. Päätä alkoi hänellä särkemään, mutta onneksi se meni pienellä levähdyksellä, juomisella ja evästyksellä ohitte. Pitkät olivat jonot joka laitteeseen, mutta sitkeesti jonotettiin. Minä jonotin jopa Lintsin uutuuteen Kingiin ja voin kyllä kertoa, että olihan kokemus. Hittolainen, magee fiilis :) Siinä huomaa mitä adrenaliiniryöppy tekee kropalle. Pientä tärinää ja vapinaa sekä jalkojen velttoutta oli havaittavissa heti laitteesta nousun jälkeen. Suosittelen, jos extreme kokemukset ovat mieleen.

Ja maailmanpyörässä ... tai mikä lie Rinkeli se nykypäivänä on. Mutta aina se on yhtä hauska, ihan kuten vanha kunnon vuoristorata viiskytäluvulta :)

Hiuksetkin lähti taas vaihteeksi. Nyt on kevyempi lookki jälleen ja eipähän se näillä säillä haittaa lainkaan ;)

Loppukevennykseksi vielä kuva, jonka räppäsin tänään salilla. Kyllähän tuo etumuksen pullotus epäilyttävästi viittaisi vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kerrottakoot, että kuva hämää :D Muo vaan alkoi hieman huvittaa kun itse tajusin, miten kornilta tää kuva tosiaan näyttää :D :D :D

Että semmosta siis tänne. Ja nyt voin taas vetäytyä blogipimentoon. Meitsin menojahan voi siis seurata siellä instagraminkin puolella :D Nauttikaahan nyt tästä kesästä, kun sitä kerrankin on tarjolla isosti ;) Me taidetaan painella jälleen lammen rantaan pulikoimaan :)

HEI NY!

Niin lomalla!

Hola hola! Lomalla ollaan. Kunnon lomalainenhan aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin töissä :D Juu, näinkin voi tehdä. Mutta siihen olikin erittäin hyvä syy :)

Tuossa yksi päivä menneellä viikolla havaitsin nimittäin, että meidän Mauno kissalla oli suu kipeä :o Ihan tällainen rutiini "tutkinpa lemmikkini hännänpäästä nenänpäähän" tarkastelu paljasti Maunon ala oikean M1:n olevan huonossa hapessa. Eli siis kaikille vain muistutukseksi, että vaikka lemmikkini näyttäisi päällisin puolin olevan kondiksessa, tarkempi syyni voi tuoda yllätyksiä. Tässä kuvassa herra on juuri heräillyt toimenpiteestä :)

"Anestesianvalvoja" vahtii jälkihapetusta :) Tyttäreni oli erittäin innostunut ja kiinnostunut osallistumaan. Paljon oma-aloitteisempi kuin moni harjoittelija mitä on tullut näiden vuosien varrella nähtyä :D

Onneksi apu on niin sanotusti lähellä, kun sitä tarvitsen. Olkoonkin se sitten tämän työn etu. Paljon muita etuja tällä alalla ei ole tarjolla. Mutta nyt täytyy kuitenkin muistuttaa, että paranemaanpäin ovat nämäkin asiat koko ajan tällä alalla. Mä nyt olen jo niin vanha kehäkettu näissä hommissa, että olen nähnyt tätä hommaa lähes sieltä ammatin syntyajoista asti tähän päivään :D ja voin sanoa, että kehitystä on tapahtunut ... paljon!

Röntgenkuva Maunon hampaista kertoo karun totuuden. Maunon alaleuan M1 hampaasta puuttuu kruunu lähes kokonaan :( Kipeä? No ihan sata varmasti oli! Miten mä tän sitten bongasin? M1 hammas (taaimmainen alaposkihammas) kun ei ole ihan ensimmäisenä tyrkyllä kun kissan huulta nostaa. Ihmettelin, miksi Manulle oli kertynyt oikealle puolelle yläposkihampaisiin enemmän likaa, kun taas vasen puoli oli käytännössä katsottuna puhdas. Tällainen löydös yleensä kertoo, että jokin on vialla. Avasin herran kidan kunnolla ja osuin oikeaan epäilykseni suhteen. Hammas oli rikki :( eli Mauno ei ole pureskellut ruokaansa oikealla puolella ja se selittää miksi oikean puolen poskihampaat olivat törkyisemmät. Niin, että ne jotka pitävät elukan kunnon mittarina sitä, että kyllähän se syö, pissaa, kakkaa ja liikkuu, niin tunkekoot sen anamneesinsa sinne minne aurinko ei paista. Kissakin on sellainen eläin, että siinä vaiheessa kun se lopettaa syömisen, on kuolemaan enää pari askelta ;)

Ja annetaan näiden ammattilaisten hoitaa tällaiset ongelmat. Klinikkamme erittäin pedantti ja työllensä omistautunut eläinlääkäri Jutta Luomahaara työssään. Hammashoidot eivät todellakaan ole jokaisella eläinlääkärillä hanskassa, kuten ei silmä- , liikuntaelin, iho- tai sydänsairaudetkaan. Niille osa-alueille erikoistutaan ja perehdytään myös eläinlääketieteessä. Silti eläinpuoleltakin löytyy niitä niin kutsuttuja konitohtoreita, jotka luulevat osaavansa hommansa ja tekevät asiat päin mäntyä. Ikävä kyllä, aika moni luulee osaavansa hammashoidon jalon taidon :( Joku olisi todennäköisesti hoitanut Manun hampaan murskaamalla loputkin kruunusta jättämällä juuret paikoilleen :( Ei niin! Hampaiden juurten poistot vaativat oikeanlaista välineistöä sekä ammattitaitoa. Tämä vain pienenä vinkkinä teille lemmikeiden omistajille, jotka ette ehkä koskaan ole käyttäneet lemmikkiänne hammashoidoissa tai olette ehkä yleislääkärillä. Kannattaa harkita joskus käyntiä ihan hammashoitoihin perehtyneen lääkärin luona ;) Paljon on voinut jäädä huomaamatta, paljon on voitu tehdä väärin. Ikävä kyllä.

No mutta Mauno on nyt kunnossa. Täydelliseen toipumiseen menee maksimissaan parisen viikkoa ;) Eli nyt pehmeetä ruokaa viikon verran, hieman kipulääkettä ja haavakohdan putsausta :) Eli kiitos kysymän, Mauno voi erittäin hyvin jo tänään, vaikka hammas operoitiin eilen ;) Eli voimme palata blogini todelliseen aihepiiriin, eli treenaamiseen. Sitäkin on tullut tehtyä, vaikka päivityksiä on nyt tullut huomattavasti hitaammassa tahdissa. Syy on siinä, että käytän INSTAGRAMIA tällä hetkellä erittäin aktiivisesti. Kaikki tulee päivitettyä sinne kuvina :D Niin helppoa ettei tosikaan. Tyttäreni houkutteli mut sille tielle ja sillä tiellä nyt ollaan. En ole tajunnutkaan kuinka moni ystävä ja tuttukin sitä käyttää. Siellähän pysyy paremmin kartalla kuin facebookissa :D Loistavaa.

Viikonloppuna mut houkuteltiin pullistelemaan lammen rannalla :D Olihan siinä vissiin ohikulkijoilla ihmettelemistä kun kaksi bodaria poseeraa auringoinpaisteessa ;) Mutta ihan niinkuin tosissaan, ei tämä ole (pelkästään :p ) itsensä esittelyä, vaan poseeraukset on hyvä pitää mielessä myös offilla. Ne on tultava selkärangasta ja mullakin on vielä paljon petrattavaa. Joku tarkka nyt siellä vissiin kiinnittää huomiota, että miten tuplat takaa liittyy mitenkään mun lajiin, eli bodyfitnessiin... no ei liitykään ... mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä vielä liittyisi ... ;) ;) ;)

Lomalaiset :) <3

Ensimmäisen lomapäivän aamuna. Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ei ole kiire ... mihinkään ...

Kesä on vihdoinkin kanssamme ihan oikeasti. Hiki virtaa muuallakin kuin salilla. Tosin tämä kuva on kyllä treenin aikana otettu. En mä nyt ehkä ihan noin vuolaasti hikoile normisti ... paitsi ehkä töissä :D

Ja mä sain uuden kilkuttimen pyörääni. Kiitos Einille :) <3 Olen tätä himotellut jo pidempään. Juu kyllä todellakin. Mutta pihi Päivi on noussut kerta toisensa jälkeen huutelemaan olkapäälle, että hei pliis, todellako aijot laittaa rahasi tuohon. No nyt se on mulla :D ja mä olen ... iloinen :D

Eli eli. Loma on pyöräytetty käyntiin suhteellisen vauhdikkaasti ja niin sanotusti on otettu pehmeä lasku lomaan (viittaan nyt eiliseen työpaikkavierailuun Maunon kanssa :D). Pehmeästi tästä varmasti laskeudun myös tänään salille. Pikku emäntä kirmasi heti aamusta mummin matkaan, joten mulla on tässä vapaata ihan riittämiin :) Tällä viikolla taidan ottaa treenitkin suht chilllisti (yritän ainakin). Kevyttä, pumppaavaa sarjaa ;) juu näin teen.

Lopuksi vielä linkki Fitness urheilun nyyhkytarinaan. Näitä vissiin tulee joka kisojen jälkeen. Paskan määrä on vakio (sanoi tuossa taannoin Anna :D kiitos muistutuksesta :D) ja niinhän se on tässäkin lajissa. Mutta niin se on varmasti ihan jokaisessa lajissa jossa kilpaillaan tosissaan. Vammoilta, sairastumisilta ym. ei voida välttyä. Ikävää sinällään, että jostain kumman syystä aina otsikoihin pomppaa Fitness tässä valossa ja unohdetaan ne menestystarinat, joita riittää, toivottavasti jopa enemmän, kuin näitä epäonnistumisia :/ En missään nimessä vähättele urheilijan kohtaamaa onnettomuutta! En todellakaan! Mutta tämä tyyli esittää asia, että onko lajissa mitään terveellistä ja kuinka kovaa rääkkiä se on kropalle jne. Onko Formuloissa mitään järkeä? Onko? Todennäköisimmin siellä kuolee kisoihin porukkaa kuin Fitnessissä. Tai jääkiekko? Kuinka hampaattomia kavereita kentillä nähdään. Onko yhdelläkään purukalusto kunnossa. Keihäänheitto? Olkapäät ja kyynäret paukkuu :p Kuulantyöntö (samat ongelmat ja joillakin jopa huomattava ylipaino :D). Otetaan ihan mikä tahansa laji syynin alle, niin sieltä löytyy varmasti vammautumisia, elinikäisiä sellaisia, lukuisia korjausleikkauksia ym. Kyllä tässäkin valossa fitness on vielä suhteellisen terveellinen harrastus... kuitenkin ;)

Eipä mulla muuta. Jatketaan. Ollaan kuulolla.

HEI NY!

Mikä sinusta tulee isona?

Niin, siinäpä kysymys :) No bodari tietty :) Onko muita vaihtoehtoja? Bodarit ovat isoja, joten isona olet bodari... eikö? No EI! :D

Hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina :)

Edelleen monilla, varsinkin naisilla, tuntuu olevan se harhaluulo, että jos käy salilla, niin kasvaa "isoksi" eli siis ilmeisesti tarkoitetaan lihaksikkaaksi. Karu totuus lienee kuitenkin se, että todennäköisempää on, että kasvat isoksi syömällä kuin bodaamalla :D Lihaskasvu ei tosiaankaan tapahdu vahingossa, huomaamatta, kun vähän käy salilla rautaa nostelemassa. Ei se vaatii kyllä työtä, paljon työtä. Se että kropassa on laardia lihasten päällä, ei todellakaan kerro totuutta siitä mitä sieltä alta paljastuu.

Kyllä näidenkin rimpulareisien eteen on tehty paljon työtä ja vielä paljon työtä on edessä. Ei pääse reidet vahingossa kasvamaan ... muuta kuin syömällä ;)

Toki pitää myös syödä, kasvattaakseen lihasta, mutta paljon on kiinni siitä, että mitä sitä syö ja kuinka paljon ja milloin :)

Älkööt siis naiset peljästykö kuntosalitreenaamista. Jos tällä hetkellä peilikuvassa näkyy skrode kroppa, niin hieman kuntoa kiristellen ja punttia nostellen saatte paljon slimmimmän ja naisellisemman nätin kropan. Ei pelkoa siitä, että näyttäisitte bodarilta, ihan vain vahingossa :D Mutta jos kuitenkin koette olevanne tällainen luonnonoikku, jolle näin on tapahtunut, niin haluaisin mielelläni nähdä kuvan. Olisi huutava vääryys, että joku olisi onnistunut puoli huolimattomasti kasvattamaan itselleen "ylilihaksikkaan" vartalon vahingossa :o

Aina ei kaikki mene putkeen :p Uuden uutukaiset työhousut, rikki :o Däääm, tämäkin vielä :D

Mutta rikkinäiset työhousutkaan eivät enää kaihertaneet mieltä tämän naaman nähdessään :) Juu, tämä oli taas yksi niistä hetkistä kun joutui toteamaan, että mä kyllä tykkään työstäni :)

Tällä viikolla on ainakin tullut jumpattua ja fillaroitua kohtuu paljon :) Mitäs sitä muuta, jos tykkää. Pääasia kait, että diggailee siitä mitä tekee. Minkään asian tekemisestä ei pitäisi muodostua pakkopullaa. Jos niin käy, niin silloin lienee syytä pysähtyä miettimään, että olisiko syytä tehdä jotain muutoksia. Toistaiseksi ainakaan, en keksi mitään hyvää syytä muuttaa elämässäni juuri mitään. Itse asiassa, tällä hetkellä paketti on aika kivasti kasassa :) Aika askeettistahan tämä on, mutta kelpaa ;)

Tosin näitä ruokia, millä muo on hemmoteltu tässä viime päivinä, ei voi kutsua askeettisiksi. Vaikka annokset koostuu täysin niin kutsutusta bodyraaka-aineista, niin ei sen tarvitse olla tylsää. Oih nämä leivät, nam!

Väsynyt aamucardion jäljiltä. Kahvia ja lehtiä... pyörä alle ja kotiin tekemään ruokaa ym. askareita :)

Jumppaa pumppaa...

... jaksaa jaksaa :)

Mulla kesäloma lähenee. Sitä hieman odotellessa. Mitään suunnitelmia ei ole. Kotosalla olen. Ehkä aijon nauttia enemmän auringosta, kuin mitä tällä hetkellä on ollut mahdollisuutta ... tai jaksamista. Mahdollisuuksia varmasti olisi ollut, mutta kummasti sitä tuo sohva vetää puoleensa kun on kaiken askartelun saanut aikaiseksi. No sitten kun on loma, niin toivon, että aurinko paistelee yhtä nasevasti ja lämpimästi kuin mitä se on tänäkin viikonloppuna paistellut. Meitsi kasaa piknik kamppeet ja suuntaan jonnekin nurtsille makoilemaan... ihan sama, vaikka tohon talon taakse, se riittää :D

Pikku neiti lomailee mummin mökillä ja oli ikuistanut iloisen täysikuun. Aika magee etten sanoisi.

Näillä eväillä siis uuteen viikkoon. Ollaan kuulolla.

HEI NY!

Pentin päivä

Viikko se vierii eteenpäin. Jostain syystä elin eilen jo ihan tiistaissa, mutta tänäänhän on vasta tiistai. En tiedä miksi aika edisti mielessäni :D mutta väliäkö siitä. Pääasia että ollaan kartalla :D

Vaikka päivät oli hieman sekaisin, niin silti en unohtanut erittäin tärkeää päivää, nimittäin PENTIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ :) <3 Meidän herra herranen täytti eilen siis seitsemän vuotta. Voi mun "pieni". Sitä sitten juhlittiin :)

Tänään, eli siis tiistaina, kävimme treenaamassa. Kuinka yllättävää sinänsä :) Einillä on hieman ongelmia oikean kätensä kanssa, kuten kuvasta voi päätellä. Kisadieetillä ongelmat eivät ainakaan helpota, nimin. kokemusta on :D Onneksi itse sain olla kuitenkin urheiluvammoitta koko dieetin ajan :) Kiitos siitä ... jollekin ... ylemmälle taholle tai voimalle :) Hyvät treenit tempastiin silti. Mukavasti hiki pintaan, oikeaa asennetta ja homma kulki. Eini duunasi takareidet ja mulla oli selkä-rinta-olkapää prokkis.

Aamupäivästä fillaroittin Pikku-Huopalahteen. Mulla oli aika ripsien asennukseen. Juu... no okei, myönnän, olen ehkä hieman koukuttunut. Annoin kuitenkin tässä välissä edellisten ripsien "kuihtua" pois, koska olen ymmärtänyt, että välillä niin on hyvä tehdä :) Menin siis niin sanotusti natuna ripsienlaittoon. Olin tienannut rahat tähän hommaan trimmaamalla äidin ja isän koiran :) Pientä sponsorointia siis sieltä suunnalta. Mutta tiedoksi sinne vanhuksille, rahaa jäi kyllä vielä säästöönkin :) Voin kuvitella, että monet voivat pitää tällaista ripsien laittamista ihan humpuukina ja turhana rahanmenona. No joo, jos sitä asiaa ajattelee... niin no onhan se vähän sitäkin. Ilmankin voisi elää. Mutta montaa muutakin asiaa ilman voisi elää. Se että silloin tällöin panostaa hieman omaan ulkonäköönsä, voi tehdä oikeinkin hyvää mielelle ja hyvinvoinnille :) Oletteko samaa mieltä? Uskoisin :)

Ripsien laiton jälkeen menin vielä lunchille yhteen meidän toimipisteistämme, joka sijaitsee juurikin Pikku-Huopalahdessa. Oli mukava käydä taas moikkailemassa duunikavereita, jotka pitävät muo ilmeisen omituisena, kun viihdyn työpaikallani niin sanotusti vapaapäivänäkin. Mutta kyllä tässä oli rehellisesti oma lehmä ojassa, sillä tuo ripsistudio sijaitsee aivan kivenheiton päässä tuosta työpaikastani, joten jätin fillarin parkkiin duunin takapihalle ja eväät jääkaappiin, ettei ne hautunut paria tuntia lämpimässä repussa. Sitä paitsi pääsin vessaan :) hihi. Toivottavasti kutienkin onnistuin edes himpun piristämään työkamuja viemällä heille hieman kahvikeksejä :) ja keittämällä sumpit meille.

Meidän väsynyt bilettäjä :)

Jaksan aina hehkuttaa yhä uudelleen ja uudelleen kuinka kätevä ja hyvä väline on ananaspora :) Aivan loistava kapine. Niin helppoa ja yksinkertaista. Nopeasti tuoretta ananasta paloiksi, nam!

Meidän ukon synttärikakku :) Kyllä ihan pikkasen pisti naurattamaan kun kannoimme tämän kakun hyvin teatraalisesti olohuoneen puolelle samalla laulaen Paljon onnea vaan. Herralla oli kyllä hyvin keskittynyt ilme kun hän odotti pääsevänsä käsiksi tähän ihanuuteen. No ei makeata mahan täydeltä, vaan tästä pilkottiin sekä Pentille että Rosinalle omat siivut, mutta sanotaanko nyt näin, että itse ruokailu kesti ehkä nanosekunnin :D

Oma evästauko, osaan ehkä nautiskella hieman enemmän kuin karvaiset kaverukseni :D

Synttärisankari lenkkeilee. On hän kyllä niin harmaaksi tullut jo. Voi sentään. Meillä oli kyllä hurjan mukava päivä / ilta eilen, kun hieman biletettiin. Pentti oli todellakin päivän sankari :) ja keskipiste.

Aamukin aloitettiin heti naaman kampauksella ja kuvauksella :)

Kummasti sitä tämäkin päivä täyttyi tekemisestä ja menosta. Ei tarvinnut peukaloita pyöritellä tänäänkään. No kyllä sitä hommaa yllättävän paljon riittää, kun pyörittää tätä rumbaa joka päivä. Ei ne pyykit peseydy, astiatkaan ellei niitä pese... ei katoa karvat lattioilta, ellei niitä imuroi, ei puhdistu vessakaan itsestään, eikä karvaiset kaveritkaan ulkoile yksinään :) Ruokakin on tehtävä ... ja niin, kukas muukaan ne tekisi kuin minä itse :) Onhan se toisinaan hauska leikitellä ajatuksella, että JOS olisi rahaa kuin roskaa, niin hankkisin taloudenhoitajan ja sitä sun tätä. Mutta hyvänä muistutuksena jälleen kerran eilen katsoessani dokkaria Anna Nicole Smithistä, sain todeta, että ei se mammonakaan sitä onnea tuo :/ Niin, lähtisiköhän sitä itelläänkin homma lapasista, jos tosiaan ei tarvitsisi kuin iskeä rahaa tiskiin ja hommat hoituisi. Voi olla. Helppo aina sanoa, että JOS voittaisin lotossa, niin jatkaisin elämää kuten ennenkin... niin ehkä... tai sitten en... mutta joo, tokihan raha helpottaa elämää, mutta ei se loppupeleissä ketään varmasti onnelliseksi tee... pelkkä raha siis. Kyllä se onnellisuus koostuu ihan jostain muusta. Itse näkisin asian niin, että silloin kun ihminen voi hyvin henkisesti ja fyysisesti, hän voi olla onnellinen. Jos näin ei ole, niin ei sitä puutetta korvaa edes se määrätön omaisuus. Onko joku eri mieltä? Itse ainakin teen kovasti töitä sen eteen, että olisin fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kantapään kautta asioita oppineena voin todeta, ettei nämäkään asiat ole itsestään selvyyksiä. Sitä voi jopa kuvitella voivansa hyvin, kunnes silmät aukeaa ja karu totuus iskee päin kasvoja. Niin se vain on. Mutta toisaalta, ei tästä elämästä kukaan hengissä selviä, miten lohduttavaa ... mutta ainakin sen ajan kun täällä eletään, olisi mukavaa, että se elo olisi edes siedettävää. Eikö?

Eipä mulla siis tällä erää tämän kummosempia. Ollaan kuulolla. Jakselkaa ja nauttikaa näistä kesäisistä päivistä :)

HEI NY!

Kootaan kootaan

Ehkä on nyt aika taas vähän koota kuulumisia pienen postauksen muotoon. No mitäpä tänne kuuluu? No valehtelisin jos väittäisin, että elo on yhtä ruusuilla tanssimista, koska eihän se ole, ei kenenkään elämä aina ole!!!! Sitä muuten olen miettinytkin tässä, kun on tämä sosiaalinen media, missä ihmiset jakavat jos jonkinmoista kuvaa elämästään, niinkuin minäkin teen, että kuinka todellisen kuvan some meistä ihmisistä antaa? Onko kukaan muu miettinyt tätä samaa?

Tänään salilla vähän kinkyn näköistä touhua. Kyseessä on vatsaliike taljassa. Ne tietää, jotka tietää :D

Suurin osa meistä bloggaajista, ainakin ne, jotka esiintyvät omalla nimellään, kertovat elämästään "nätisti". Okei, joskus käydään läpi, miten ikävää ja rankkaa arki joskus on tai muuta vastaavaa. Mutta meneekö kukaan juuri pintaa syvemmälle. Eipä juuri. Eikä tarvitsekaan. Esimerkiksi minä keskityn blogissani lähinnä vain treenielämääni, mutta se ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö mulla olisi mitään muuta elämää sen ulkopuolella. Mä en vain halua kertoa ihan kaikkea. Hyvä niin, koska ei kenenkään henkilökohtaiset asiat kuulu jaettavaksi (ellei itse niin halua) kaiken kansan korville ja silmille. Mutta se pointti, mitä tässä yritän esittää, on se, että kuinka vääränlaisen kuvan moni voi saada muiden ihmisten elämästä seuraamalla heitä somessa? On kuvia ihanista kesäpäivistä, ravintolailloista, pusukuvia rakkaiden kanssa, matkakuvia, treenikuvissakin pääsääntöisesti näytetään hyvälle ja kaikki tuntuu olevan niin ihanaa, että hyvä ettei hunaja valu suupielistä. Mutta onko se koko totuus? Uskallan väittää että ei ole!

On se elämä kuitenkin pääsääntöisesti ihanaa. Arjen pieniä ihania asioita, mitä tehdään rakkaudella, kuten esimerkiksi hyvä ruoka rakkaan ihmisen toimesta :)

Miksi haluan kirjoittaa tästä? No ihan vain siksi, että haluan ihmisten miettivän tätä asiaa, varsinkin niiden, jotka ehkä tuskailevat kotonaan sitä, kuinka hitokseen rankkaa elämä toisinaan on ja katselee samalla muiden kuvia niin ihanaisesta arjesta. Tämä varmasti vääristää monen ajatusmaailmaa. Kuka julkaisee itsestään kuvan kun on itkenyt silmät päästään jonkin ikävän tapahtuman johdosta? Välittyykö juuri koskaan kenenkään some julkaisuissa niinkin arkiset asiat kuin ongelmat parisuhteissa, riidat, paha mieli tai sotkuinen koti? No eipä juuri, mutta ne asiat kuuluvat varmasti lähes poikkeuksetta ihan jokaisen elämään. Eikö?

Prideilla :)

Me somen suurkuluttajat otamme tavallaan riskin siinä, että saamme myös katkeruutta osaksemme. Joku voi kuvitella, että me vain ratsastamme aallon harjalla nauttien elämästä, täydellisestä elämästä, tekemättä juuri mitään sen eteen. Se voi kismittää joita kuita aika tavalla. Tämä on mielestäni  tulevaisuudessa varmasti kasvava ongelma. Ihmiset luulevat tuntevansa sinut, mutta todellisuudessa he eivät tiedä sinusta juuri hittoakaan. Itse olen saanut hieman maistaa tätäkin puolta. Kaikkea en kerro, eikä ole mitään tarvettakaan, mutta minusta on esimerkiksi tehty täysin perätön rikosilmoitus blogikirjoitukseni pohjalta. No se nyt oli tosissaan niin typerä juttu, että siitä ei sen enempää. Mutta tällaiselle kaikelle voimme altistua. Kukapa sitä tulee ajatelleeksi? No ei se ainakaan ihan ensimmäisenä mieleen tule, vai tuleeko? Ja vastahan tässä oli tämäkin tapaus, jossa oli tehty perätön lastensuojeluilmoitus blogikirjoittajasta. Ajatelkaa nyt, näin ihmiset voivat mielissään vääristellä asioita tai sitten se on puhdasta kateutta tai katkeruutta.

Niin on hymy herkässä tässäkin kuvassa. Kyllä se on niin ihanaa. Bullshit, kuka oikeasti tekee hauiskääntöä tällainen hymy naamalla? Pelkkää poseerausta. Käykää tsekkaa instagramista totuus tuosta treenistä :D

Ja niin on taas naama näkkärillä. Mutta moniko tietää, että minä olen oikeasti myös itkenyt salilla? No nyt tiedätte, olen olen, ei se aina ole helppoa sekään :D niinkuin ei elämässä mikään ... aina ...

Mutta eiköhän mun pointti tullut nyt selväksi. Älkää siis hyvät ihmiset antako somen vääristää käsitystänne oikeasta elämästä. Koska elämäähän tämä vain on. Jokainen tyylillään ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kuin ne ovat harmittomia :) Eikö?

Viikot tuntuvat täällä ainakin vierivän siivillä. Kesäloma ei ole vielä korvillakaan, mutta ainakin se alkaa tässä kuussa :D Hetken aikaa vielä joudun odottelemaan, mutta haitanneeko tuo. Toivon silloin olevan kesän parhaimmillaan :)

Aika perussettiä :)

Eli täällä ainakin arki pyörii edelleen hyvin samalla kaavalla ja samaan tahtiin kuin ennenkin. Pyhä kolminaisuus, koti, duuni ja treeni :D Niillä mennään. Siinähän sitä glamouria riittää, eikö? ;)

Karvanaamat <3

Onhan sekin tietysti kyky nauttia arjesta, siitä mitä se elämä pääasiallisesti on. Mun kaltaiselle hieman kaavoihin kangistuneelle ihmiselle, muutokset voivat jopa tuottaa tuskaa.

Ja koska muutokset voivat tosiaan tuottaa tuskaa, niin taas on kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti kuntosalia. Toinen vaihtoehto, kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti työmaata :D Niin simppeliä ;)

Treeneistä mainittakoon tässäkin postauksessa sen verran, että nyt tuntuu kulkevan ihan kivasti. Jotenkin tuntuu, että voimaa on tullut peliin taas lisää. Liekö muutamasta uudesta lisäravinteesta ollut hyötyä, tai sitten mä vain olen kehittynyt :D Ja koska olen peruspessimisti, niin ainahan mä ensin mietin, että kuvittelen vain :D Mutta tulokset puhukoon puolestaan. Kyllä mä näitä lihatalkoita jatkan silmällä pitäen sitä, että seuraavaksi kisalavalle nousee entistä tykimpi Päivi :)

Ei sen kummoista tarvitse olla. Toinen laittaa ruokaa ja apukokki Antero norkoilee taustalla. Silloin irtoaa hymy tältäkin naiselta :)

Semmosia tällä erää. Ja koska tästä somesta olen nyt niin kauheesti tästä jauhanut, niin mainittakoot vielä kerran, että olen siirtynyt taas astetta pidemmälle ja mut löytää nykyisin myös sieltä niin monen suosimasta instagramista. Sen takia on postauksetkin jäänyt vähän taka-alalle, kun olen niin hurmoksessa jakanut itseäni instassa :D Repikää siitä ;) Palaillaan.

HEI NY!