Pentin päivä

Viikko se vierii eteenpäin. Jostain syystä elin eilen jo ihan tiistaissa, mutta tänäänhän on vasta tiistai. En tiedä miksi aika edisti mielessäni :D mutta väliäkö siitä. Pääasia että ollaan kartalla :D

Vaikka päivät oli hieman sekaisin, niin silti en unohtanut erittäin tärkeää päivää, nimittäin PENTIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ :) <3 Meidän herra herranen täytti eilen siis seitsemän vuotta. Voi mun "pieni". Sitä sitten juhlittiin :)

Tänään, eli siis tiistaina, kävimme treenaamassa. Kuinka yllättävää sinänsä :) Einillä on hieman ongelmia oikean kätensä kanssa, kuten kuvasta voi päätellä. Kisadieetillä ongelmat eivät ainakaan helpota, nimin. kokemusta on :D Onneksi itse sain olla kuitenkin urheiluvammoitta koko dieetin ajan :) Kiitos siitä ... jollekin ... ylemmälle taholle tai voimalle :) Hyvät treenit tempastiin silti. Mukavasti hiki pintaan, oikeaa asennetta ja homma kulki. Eini duunasi takareidet ja mulla oli selkä-rinta-olkapää prokkis.

Aamupäivästä fillaroittin Pikku-Huopalahteen. Mulla oli aika ripsien asennukseen. Juu... no okei, myönnän, olen ehkä hieman koukuttunut. Annoin kuitenkin tässä välissä edellisten ripsien "kuihtua" pois, koska olen ymmärtänyt, että välillä niin on hyvä tehdä :) Menin siis niin sanotusti natuna ripsienlaittoon. Olin tienannut rahat tähän hommaan trimmaamalla äidin ja isän koiran :) Pientä sponsorointia siis sieltä suunnalta. Mutta tiedoksi sinne vanhuksille, rahaa jäi kyllä vielä säästöönkin :) Voin kuvitella, että monet voivat pitää tällaista ripsien laittamista ihan humpuukina ja turhana rahanmenona. No joo, jos sitä asiaa ajattelee... niin no onhan se vähän sitäkin. Ilmankin voisi elää. Mutta montaa muutakin asiaa ilman voisi elää. Se että silloin tällöin panostaa hieman omaan ulkonäköönsä, voi tehdä oikeinkin hyvää mielelle ja hyvinvoinnille :) Oletteko samaa mieltä? Uskoisin :)

Ripsien laiton jälkeen menin vielä lunchille yhteen meidän toimipisteistämme, joka sijaitsee juurikin Pikku-Huopalahdessa. Oli mukava käydä taas moikkailemassa duunikavereita, jotka pitävät muo ilmeisen omituisena, kun viihdyn työpaikallani niin sanotusti vapaapäivänäkin. Mutta kyllä tässä oli rehellisesti oma lehmä ojassa, sillä tuo ripsistudio sijaitsee aivan kivenheiton päässä tuosta työpaikastani, joten jätin fillarin parkkiin duunin takapihalle ja eväät jääkaappiin, ettei ne hautunut paria tuntia lämpimässä repussa. Sitä paitsi pääsin vessaan :) hihi. Toivottavasti kutienkin onnistuin edes himpun piristämään työkamuja viemällä heille hieman kahvikeksejä :) ja keittämällä sumpit meille.

Meidän väsynyt bilettäjä :)

Jaksan aina hehkuttaa yhä uudelleen ja uudelleen kuinka kätevä ja hyvä väline on ananaspora :) Aivan loistava kapine. Niin helppoa ja yksinkertaista. Nopeasti tuoretta ananasta paloiksi, nam!

Meidän ukon synttärikakku :) Kyllä ihan pikkasen pisti naurattamaan kun kannoimme tämän kakun hyvin teatraalisesti olohuoneen puolelle samalla laulaen Paljon onnea vaan. Herralla oli kyllä hyvin keskittynyt ilme kun hän odotti pääsevänsä käsiksi tähän ihanuuteen. No ei makeata mahan täydeltä, vaan tästä pilkottiin sekä Pentille että Rosinalle omat siivut, mutta sanotaanko nyt näin, että itse ruokailu kesti ehkä nanosekunnin :D

Oma evästauko, osaan ehkä nautiskella hieman enemmän kuin karvaiset kaverukseni :D

Synttärisankari lenkkeilee. On hän kyllä niin harmaaksi tullut jo. Voi sentään. Meillä oli kyllä hurjan mukava päivä / ilta eilen, kun hieman biletettiin. Pentti oli todellakin päivän sankari :) ja keskipiste.

Aamukin aloitettiin heti naaman kampauksella ja kuvauksella :)

Kummasti sitä tämäkin päivä täyttyi tekemisestä ja menosta. Ei tarvinnut peukaloita pyöritellä tänäänkään. No kyllä sitä hommaa yllättävän paljon riittää, kun pyörittää tätä rumbaa joka päivä. Ei ne pyykit peseydy, astiatkaan ellei niitä pese... ei katoa karvat lattioilta, ellei niitä imuroi, ei puhdistu vessakaan itsestään, eikä karvaiset kaveritkaan ulkoile yksinään :) Ruokakin on tehtävä ... ja niin, kukas muukaan ne tekisi kuin minä itse :) Onhan se toisinaan hauska leikitellä ajatuksella, että JOS olisi rahaa kuin roskaa, niin hankkisin taloudenhoitajan ja sitä sun tätä. Mutta hyvänä muistutuksena jälleen kerran eilen katsoessani dokkaria Anna Nicole Smithistä, sain todeta, että ei se mammonakaan sitä onnea tuo :/ Niin, lähtisiköhän sitä itelläänkin homma lapasista, jos tosiaan ei tarvitsisi kuin iskeä rahaa tiskiin ja hommat hoituisi. Voi olla. Helppo aina sanoa, että JOS voittaisin lotossa, niin jatkaisin elämää kuten ennenkin... niin ehkä... tai sitten en... mutta joo, tokihan raha helpottaa elämää, mutta ei se loppupeleissä ketään varmasti onnelliseksi tee... pelkkä raha siis. Kyllä se onnellisuus koostuu ihan jostain muusta. Itse näkisin asian niin, että silloin kun ihminen voi hyvin henkisesti ja fyysisesti, hän voi olla onnellinen. Jos näin ei ole, niin ei sitä puutetta korvaa edes se määrätön omaisuus. Onko joku eri mieltä? Itse ainakin teen kovasti töitä sen eteen, että olisin fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kantapään kautta asioita oppineena voin todeta, ettei nämäkään asiat ole itsestään selvyyksiä. Sitä voi jopa kuvitella voivansa hyvin, kunnes silmät aukeaa ja karu totuus iskee päin kasvoja. Niin se vain on. Mutta toisaalta, ei tästä elämästä kukaan hengissä selviä, miten lohduttavaa ... mutta ainakin sen ajan kun täällä eletään, olisi mukavaa, että se elo olisi edes siedettävää. Eikö?

Eipä mulla siis tällä erää tämän kummosempia. Ollaan kuulolla. Jakselkaa ja nauttikaa näistä kesäisistä päivistä :)

HEI NY!

Kootaan kootaan

Ehkä on nyt aika taas vähän koota kuulumisia pienen postauksen muotoon. No mitäpä tänne kuuluu? No valehtelisin jos väittäisin, että elo on yhtä ruusuilla tanssimista, koska eihän se ole, ei kenenkään elämä aina ole!!!! Sitä muuten olen miettinytkin tässä, kun on tämä sosiaalinen media, missä ihmiset jakavat jos jonkinmoista kuvaa elämästään, niinkuin minäkin teen, että kuinka todellisen kuvan some meistä ihmisistä antaa? Onko kukaan muu miettinyt tätä samaa?

Tänään salilla vähän kinkyn näköistä touhua. Kyseessä on vatsaliike taljassa. Ne tietää, jotka tietää :D

Suurin osa meistä bloggaajista, ainakin ne, jotka esiintyvät omalla nimellään, kertovat elämästään "nätisti". Okei, joskus käydään läpi, miten ikävää ja rankkaa arki joskus on tai muuta vastaavaa. Mutta meneekö kukaan juuri pintaa syvemmälle. Eipä juuri. Eikä tarvitsekaan. Esimerkiksi minä keskityn blogissani lähinnä vain treenielämääni, mutta se ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö mulla olisi mitään muuta elämää sen ulkopuolella. Mä en vain halua kertoa ihan kaikkea. Hyvä niin, koska ei kenenkään henkilökohtaiset asiat kuulu jaettavaksi (ellei itse niin halua) kaiken kansan korville ja silmille. Mutta se pointti, mitä tässä yritän esittää, on se, että kuinka vääränlaisen kuvan moni voi saada muiden ihmisten elämästä seuraamalla heitä somessa? On kuvia ihanista kesäpäivistä, ravintolailloista, pusukuvia rakkaiden kanssa, matkakuvia, treenikuvissakin pääsääntöisesti näytetään hyvälle ja kaikki tuntuu olevan niin ihanaa, että hyvä ettei hunaja valu suupielistä. Mutta onko se koko totuus? Uskallan väittää että ei ole!

On se elämä kuitenkin pääsääntöisesti ihanaa. Arjen pieniä ihania asioita, mitä tehdään rakkaudella, kuten esimerkiksi hyvä ruoka rakkaan ihmisen toimesta :)

Miksi haluan kirjoittaa tästä? No ihan vain siksi, että haluan ihmisten miettivän tätä asiaa, varsinkin niiden, jotka ehkä tuskailevat kotonaan sitä, kuinka hitokseen rankkaa elämä toisinaan on ja katselee samalla muiden kuvia niin ihanaisesta arjesta. Tämä varmasti vääristää monen ajatusmaailmaa. Kuka julkaisee itsestään kuvan kun on itkenyt silmät päästään jonkin ikävän tapahtuman johdosta? Välittyykö juuri koskaan kenenkään some julkaisuissa niinkin arkiset asiat kuin ongelmat parisuhteissa, riidat, paha mieli tai sotkuinen koti? No eipä juuri, mutta ne asiat kuuluvat varmasti lähes poikkeuksetta ihan jokaisen elämään. Eikö?

Prideilla :)

Me somen suurkuluttajat otamme tavallaan riskin siinä, että saamme myös katkeruutta osaksemme. Joku voi kuvitella, että me vain ratsastamme aallon harjalla nauttien elämästä, täydellisestä elämästä, tekemättä juuri mitään sen eteen. Se voi kismittää joita kuita aika tavalla. Tämä on mielestäni  tulevaisuudessa varmasti kasvava ongelma. Ihmiset luulevat tuntevansa sinut, mutta todellisuudessa he eivät tiedä sinusta juuri hittoakaan. Itse olen saanut hieman maistaa tätäkin puolta. Kaikkea en kerro, eikä ole mitään tarvettakaan, mutta minusta on esimerkiksi tehty täysin perätön rikosilmoitus blogikirjoitukseni pohjalta. No se nyt oli tosissaan niin typerä juttu, että siitä ei sen enempää. Mutta tällaiselle kaikelle voimme altistua. Kukapa sitä tulee ajatelleeksi? No ei se ainakaan ihan ensimmäisenä mieleen tule, vai tuleeko? Ja vastahan tässä oli tämäkin tapaus, jossa oli tehty perätön lastensuojeluilmoitus blogikirjoittajasta. Ajatelkaa nyt, näin ihmiset voivat mielissään vääristellä asioita tai sitten se on puhdasta kateutta tai katkeruutta.

Niin on hymy herkässä tässäkin kuvassa. Kyllä se on niin ihanaa. Bullshit, kuka oikeasti tekee hauiskääntöä tällainen hymy naamalla? Pelkkää poseerausta. Käykää tsekkaa instagramista totuus tuosta treenistä :D

Ja niin on taas naama näkkärillä. Mutta moniko tietää, että minä olen oikeasti myös itkenyt salilla? No nyt tiedätte, olen olen, ei se aina ole helppoa sekään :D niinkuin ei elämässä mikään ... aina ...

Mutta eiköhän mun pointti tullut nyt selväksi. Älkää siis hyvät ihmiset antako somen vääristää käsitystänne oikeasta elämästä. Koska elämäähän tämä vain on. Jokainen tyylillään ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kuin ne ovat harmittomia :) Eikö?

Viikot tuntuvat täällä ainakin vierivän siivillä. Kesäloma ei ole vielä korvillakaan, mutta ainakin se alkaa tässä kuussa :D Hetken aikaa vielä joudun odottelemaan, mutta haitanneeko tuo. Toivon silloin olevan kesän parhaimmillaan :)

Aika perussettiä :)

Eli täällä ainakin arki pyörii edelleen hyvin samalla kaavalla ja samaan tahtiin kuin ennenkin. Pyhä kolminaisuus, koti, duuni ja treeni :D Niillä mennään. Siinähän sitä glamouria riittää, eikö? ;)

Karvanaamat <3

Onhan sekin tietysti kyky nauttia arjesta, siitä mitä se elämä pääasiallisesti on. Mun kaltaiselle hieman kaavoihin kangistuneelle ihmiselle, muutokset voivat jopa tuottaa tuskaa.

Ja koska muutokset voivat tosiaan tuottaa tuskaa, niin taas on kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti kuntosalia. Toinen vaihtoehto, kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti työmaata :D Niin simppeliä ;)

Treeneistä mainittakoon tässäkin postauksessa sen verran, että nyt tuntuu kulkevan ihan kivasti. Jotenkin tuntuu, että voimaa on tullut peliin taas lisää. Liekö muutamasta uudesta lisäravinteesta ollut hyötyä, tai sitten mä vain olen kehittynyt :D Ja koska olen peruspessimisti, niin ainahan mä ensin mietin, että kuvittelen vain :D Mutta tulokset puhukoon puolestaan. Kyllä mä näitä lihatalkoita jatkan silmällä pitäen sitä, että seuraavaksi kisalavalle nousee entistä tykimpi Päivi :)

Ei sen kummoista tarvitse olla. Toinen laittaa ruokaa ja apukokki Antero norkoilee taustalla. Silloin irtoaa hymy tältäkin naiselta :)

Semmosia tällä erää. Ja koska tästä somesta olen nyt niin kauheesti tästä jauhanut, niin mainittakoot vielä kerran, että olen siirtynyt taas astetta pidemmälle ja mut löytää nykyisin myös sieltä niin monen suosimasta instagramista. Sen takia on postauksetkin jäänyt vähän taka-alalle, kun olen niin hurmoksessa jakanut itseäni instassa :D Repikää siitä ;) Palaillaan.

HEI NY!

Uutta viikkoa

Nonnih, sinne meni juhannus ja pitkät vapaat. Arki alkoi jälleen :) ja mulla se pyörähti käyntiin iloisesti iltavuorolla. Nyt täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani viettää juhannus kotosalla ... vaikkakin yksin. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, vaan ihan oikeasti, mä nautin kyllä olostani. Hetkeäkään ei harmittanut, etten lähtenyt mihinkään, ei ollut ollenkaan sellaista fiilistäkään, että olisi tehnyt mieli lähteä. Säätkin olivat sen verran pyllystä, että kotona oli oikein hyvä olla ... ja salilla ;)

Minäpä tein eilen ruokaa ja sen kyllä huomaa. Jo toistamiseen pienen ajan sisällä viilsin tuohon samaiseen sormeen oikein huolella. Voihan verenvuoto sentään! Onneksi tumppu on toimintakykyinen, eikä sattunut sen pahemmin. Vähän liimaa tänään sormeen duunissa ja hyvin menee ;)

Treeni trinksut valmiiksi ja nokka kohti salia. Siinä oli mun juhannuksen ohjelma :) Facebookin puolella mulle naureskeltiinkin, että eihän sitä toki parempaa tekemistä voisi keksiäkään juhannuksena kuin olla kuntosalilla ja ottaa selfieitä siellä :D Haha, siihen kommentoinkin, että minkäs mä sille mahdan ettei mulla ole muuta elämää ;) Nii-in, elämä on täynnä valintoja ja tämä on mun valinta ja toistaiseksi en ole sitä katunut, päinvastoin. Kyllä tämä elämäntapa ja tyyli on antanut mulle niin paljon enemmän kuin mitä se olisi ottanut. Tajusin tässä tosiaan, että viimeksi olen ottanut humalat noin vuosi takaperin :D eikä edes tee mieli.

Kun ei ole kiire mihinkään, on aikaa myös chillata salilla. Hyvät venyttelyt treenin päälle ja palkkarin nauttimista ylhäisessä yksinäisyydessä. Niin... no kuka mistäkin tykkää :D hah.

Viimeksi kuluneella viikolla tuli käytyä kyllä huolella koko kroppa läpi uuden ohjelman turvin. Ja kyllä se tuntuu. Helpolla en päästänyt itseäni tälläkään kerralla. Tässä ihan pysähdyin miettimään, että kohta olisi varmaan aika pitää niin sanotusti kevyempi viikko. Nii-in, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta yrittää voi aina ;)

Mitä tulee ylipäätään "kovaa treenaamiseen" se tuntuu olevan suhteellinen käsitys. Aika monelle kovaa treenaaminen on yhtäkuin mahdollisimman isoilla painoilla riepominen. Jotkut treenaavat kovaa kaverinsa kanssa, vaikka osa ajasta menisikin pelkkään rupatteluun. Jotkut tykkäävät, evät ovat treenanneet kovaa vasta siinä vaiheessa kun annetaan ylen pukuhuoneen vessassa tai jalat eivät enää kanna salilta pukuhuoneeseen. Niin ... no ... kukin tavallaan. Ja tapoja on tietysti monia. Kovaa voi mielestäni treenata monella tapaa. Onhan myös tarkoituksellista, miksi on erilaisia kiertoja. Onko voimaviikko, volyymi, huippusupistuksia, restpausea, supersarjoja ja mitä näitä nyt onkaan. Mutta kyllä sen varmasti kaikki tietää, että jos jatkuvasti hinkataan samaa settiä, pyrkimyksenä vain ja ainoastaan siihen, että joka kerralla nousee isommat painot, niin ... no ... ei se ihan aja asiaansa sekään.

Tässä vuosien varrella kun on itsekin tullut opittua yhtä sun toista salitreenaamisesta ja ennen kaikkea oppinut tuntemaan omaa kroppaansa, oppinut erilaisia tekniikoita ja niiden käyttöä treenaamisessa, saa itsekin treenistä huomattavasti enemmän irti. Tällä hetkellä tunnen olevani jo siinä vaiheessa tätä hommaa, ettei mulla ole mitään tarvetta päteä salilla painojen määrällä :D vaikka hiton hienoltahan se tuntuukin, kun huomaa että kehitystä tapahtuu silläkin rintamalla.

Mitäpä sitten tarkoittaa se että on kovassa kunnossa? Niin, sekin on suhteellista. Nyt kun mietin esimerkiksi kisadieettini aikaista kuntoani versus tämä offikunto, niin mitä lähemmäs kisakondista tulin, sen useammin sain kuulla kommentteja "Hitto sä oot kovassa kondiksessa!" Jaa... noh... ehkä mä olin rasvattomassa kondiksessa, mutta kunto ei varmasti varsinaisesti ollut kovempi kuin offilla, päinvastoin. Ja sen todella tajuaa siinä vaiheessa kun palautuu kisadieetistä ja kroppa alkaa taas pelittämään niin sanotusti normaalisti. Että kyllä mä väitän olevani kovemmassa kunnossa nyt kuin mitä olin kisakunnossa :D Mulle ei ole tullut mitenkään shokkina tämä paluu normivartaloon. Mä en ole ahdistunut siitä, vaikka tokihan mä myönnän katsovani itseäni peilistä aika usein (eli usein!) sillä silmällä. Puntarillakin tulee käytyä toisinaan, mutta lisääntyneet kilot eivät ole (vielä) ahdistaneet. Niin kauan kuin peilikuva miellyttää, niin olen tyytyväinen. Puntarin lukema tai rasvaprosentti (jota en mittauttanut edes kisadieetillä, joten mulla ei ole hajuakaan mitä se mahtaa olla tai mitä se on ollut) eivät ole mulle mikään mittari. Kyllä se oma fiilis ja peilikuva on ne tärkeimmät. Olettaen tietysti, että itsellään on realistinen ja terve käsitys omasta kropastaan. Läskiähän me naiset näemme aina itsessämme, sehän on selvä. Minä jopa kisapäivän aamuna taisin tirauttaa paniikki-itkua kun näytin mielestäni ihan turvonneelta :D Että näin :D

Juhannusta :D Näin meillä ;)

Tuliko vähän nukuttua? No jos nyt vähän :D

Juhannuksen vietossa :D Missäs muuallakaan kuin salilla. Kyllä tämä totta tosiaan oli hieman edellisista poikkeava jussi, mutta kerrankos sitä näinkin.

Jos muutkin, niin minäkin :) Otetaan rennosti, kun kerran puitteetkin on kondiksessa.

Hieman on venynyt tämän postauksen uunista ulostulo :D Nyt mennään jo keskiviikossa. Olisiko aika pamauttaa tämäkin teksti sfääreihin? Ehkä. Tänään on ohjelmassa Helsinki reissu ja joo, tällä kertaa olen "laiska" ja menen bussilla. Buuuuuuu! Mutta tosiaan mulla on tapaaminen ensin Kampissa ja siitä jatkanen matkaa kohti Solana Fitness Centeriä Hakaniemeen. (Tulisi taas tuota fillarointia aika paljon ja vähän päälle, joten jätetään paukkuja vielä iltaankin ;) ettei tartte kaatua suoraan sänkyyn kun jossain vaiheessa kotiudun.) Ois niinkuin vähän treenipäivä nääääääs! Kivahan se on sinnekin mennä jälleen naamaansa näyttämään, eli kaverit "Beware I´m coming!" :D Johan on tähän tynkäviikkookin mahtunut jos jonkinlaista. Mielialavaihtelua, sitä on ainakin piisannut, jos ei mitään muuta. Mutta onneksi on rakkaita ihmisiä ja ystäviä, jotka jaksavat kuunnella mun marinoita vaikeinakin päivinä. Jännä sinänsä, että eihän mulla oikeastaan ole mitään syytä tässä angstata, asiathan ovat suhteellisen mallillaan ... mutta ei oo helppoa olla nainen :D Niinhän se kait vissiin menee. Kaippa se on taas SE aika kuukaudesta alkamassa, kun minä olen valmis myymään koko vähäisen omaisuuteni ja muuttamaan jonnekin hyvin hyvin hyvin kauas :D Normisettiä ;)

No mutta enemmittä lätinöittä, laitan treenireppuni kasaan ja suuntaan nokkani kohti Helsinkiä. Pikku emäntäkin lähti ystävänsä kanssa shoppailemaan Myyrmäkeen. Voi sentään, hänestäkin on tullut niin iso tyttö jo. Kaippa se on uskottava, ettei tässä enää tarvitse vaippoja vaihdella :D

Ollaan kuulolla.

HEI NY!

Kuulumisia kuulkaa

Nonnih, se on viikko taas puolessa välin :o Ohhoh, näin se aika taas on rientänyt. Viime viikonvaihde saatiinkin viettää niin kesäisissä tunnelmissa, että ehkä oli aikakin ottaa vähän takapakkia säiden suhteen :/ Harmillista, tulevaa viikonvaihdetta ajatellen, koulujen päättäjäispäivä. Moni valkolakki tai muuten koulunsa päättävä varmasti toivoisi, että aurinko paistaa ja juhlia voisi ulkosalla. No näiltä näkymin säät ei taida oikein suosia :( Dääääm!

Näin meillä vietetään sadepäivän iltaa :)

Itseäni ei nyt juuri haittaa, että vähän tihkuttaa, mutta toivon, ettei taivas täysin repeä. Ei oo ihan hirveen kiva fillaroida kaatosateessa, mutta kyllä mä senkin teen, jos tilanne sen vaatii :D Ohan sitä tullut painatettua kauheassa räntäsateessakin, joten sade nyt on pikku juttu siinä vaiheessa :D

Aerobista onkin riittänyt oikein kivasti näille päiville. Duuniin olen fillaroinut joka kerta, sen lisäksi viikonloppuna tuli fillaroitua täysin omaksi iloksi, säästä nautiskellen. Tuli käytyä siellä Kaisaniemessä ihastelemassa Maailma kylässä festareita. Siellä mä olin varmasti pahin friikki :D sillä siinä muiden dokatessa ympärillä, minä luin Jan Sundellin Hanki lihasta, polta rasvaa :D Kukin tyylillään. Fillarin huolto pitäisi vain ajoittaa johonkin :o Hankalampi homma, koska en tiedä missä välissä voisin olla erossa mun menopelistä :D

Sunnuntaina Haltialassa

Sunnuntaina suuntasin Haltialan maatilalle. Ihan klassikkopaikka täällä etelä Suomessa :) Kaupunkilaisille landekokemuksia :) Mä tykkään ja niin tuntuu tykkäävän moni muukin. Tälläkin kertaa paikalla oli paljon aurinkoisesta päivästä nauttivia ihmisiä, perheitä. Lapsiperheiden suosikkipaikka, näin niinkuin silmämääräisesti tilannetta kartottaen :D Mukuloita riitti, hyväntuulisia ja vähän vähemmän hyväntuulisia. Kyllä mä siinä istuessani ja auringosta nauttiessani tuumailin, että voi luoja sentään, on se oikeesti aika ihanaa, että oma tytär on jo noinkin iso kuin hän on :) Onhan nuo pikkuihmiset suloisia, en mä sitä kiellä, mutta eiiiiiiii... siinä kun muutamankin perheen kamppailua seurasin elämäänsä kovin pettyneen kääpiön kanssa, niin ei kateeksi käynyt. Tosin tässä vaiheessa mun täytyy nyt todeta, että meidän pikku emäntä ei ole koskaan ollut sellainen, että hän olisi vetänyt mitään itkupotkuraivareita missään :) (tais sit aika kultaa muistot... mutta ei taida kullata, sillä en muista kertaakaan, että olisin joutunut taltuttamaan paholaisen riivaamaa lasta :D ).

Pikku potsit lätissään

Kyllä mä taidan olla eläinihminen henkeen ja vereen. Siinä vaan niin silmä ja mieli lepää kun katselee elukoita ja niiden touhuja. Esimerkiksi Korkeasaari on paikka johon en kyllästy koskaan. Vaikka elukka vain makaisi paikallaan, mä jaksan tsiigailla sitä :) Olenko yksinkertainen? Ehkä :D mutta totuus on se, että eläin kuin eläin on niin aidosti rakastettava. Juu kyllähän sitä omassa työssään näkee joskus niin hirviöitä, mutta yleensä silloinkin syyttävän katseen voi osoittaa sinne narun toiseen päähän ;)

"Pikku" tukkalehmillä oli vähän kuuma

En muuten ole koskaan aikaisemmin nähnyt, että lehmä huohottaa ihan suu auki ja kieli pitkällään :o Taisi kesähelle olla vähän liikaa näille kavereille. Kaikki olivat hakeutuneet varjoon värjöttelemään.

Mustalammas <3

Ja näitä lampaitahan piisasi.

Ei nyt ihan huono offikunto (ainakaan vielä :D )

Lepoviikko treenien osalta on nyt lusittu :) Tein itse itselleni seuraavan treeniohjelman ;) Tällä kertaa tein nelijakoisen. Juu kyllä! Sillä ajatuksella kuitenkin, että sinne mahtuu sitten yksi ekstra ylävartalotreeni jos ja kun ehkä intoa ja fiilistä riittää. Nyt on levätty ja paluu tapahtuu neljällä treenipäivällä viikkoon. Siihen päälle aerobiset fillaroiden vähintäänkin duuniin ja takaisin. Ei siis varmasti huonompi suunnitelma.

Alakroppaa aijon ruoskia nyt urakalla. Sinne sitä kehitystä toivotaan erityisesti. Yläkroppa on ihan jees, mutta tietysti sinne haetaan ihan yhtä lailla kehitystä, lisää lihasta :) Mutta nyt pääpaino olkoot alakropalla. Eli nelijakoiseeni mahtuu kaksi jalkapäivää :) Katsotaan miltä tämä alkaa maistumaan. Onneksi muutoksia voi tehdä aina!

Hei jee, me saatiin uudet duunikuteet, vihdoin ja viimein :) Jaa niin, mitä tulee fysiikkaan, niin mitä kertoo se, että mun housut on M kokoa ja paita XL? Okei, paita on aikasta löysä (siis LÖYSÄ) keskivartalosta, mutta ongelma onkin se, että noissa naisten mallin paidoissa hartiat kinnaa :o joten siitä syystä päädyin XL malliin, jotta voin ojentaa kädet eteenpäin niin, ettei paita ratkee selästä :D

Duuniviikko on sujunut hienosti. On ollut hauskaa, kiiretttä ja olen päässyt tekemään hommia, jotka mä hanskaan. Eli niitä hammashommia :) Oikeesti, mikä olisikaan sen palkitsevampaa, kun saada kiitosta tekemästään työstä. Olen mitä ilmeisemmin onnistunut vakuuttamaan uuden työparini taidoillani :) Hyvä niin. Meillä synkkaa oikein hyvin.

Myös muista duunikavereista on tullut entistä läheisempiä :) <3 Huomioitavaa nyt tässä kohtaa on se, että aloitin hommat kyseisessä talossa viime joulukuussa. Että olen näin ollen aika tuore naama vielä talossa :) Silti olo on hyvin kotoisa.

Eilinen löytö. Potilaan kannalta ikävä, mutta meille tämä oli tietysti hieno hetki :D Mitä todennäköisimmin tässä koiran poskihampaassa on karies, mitä erittäin harvoin tavataan koirilla (kissoilla ei käytännössä ollenkaan). Tämä hammas meni auttamatta poistoon. Jos nyt joku haluaa vastauksen kysymykseen, että miksi hammasta ei paikattu niinkuin ihmisillä tavataan tehdä, niin vastaus kuuluu: ensinäkin a) tämä oli edennyt jo niin pitkälle, että paikkaus ei kerta kaikkiaan tullut kysymykseenkään ja b) koirilla hampaan kiille on huomattavasti ohuempi kuin ihmisillä, jolloin karies tuhoaa nopeasti hampaan aika totaali huonoon kuntoon :/ Ihmisillähän tällainen huomattaisiin varmasti nopeammin, sillä jokainen menisi jo hyvin paljon ennemmin kuin tilanne olisi tämä hammaslääkäriin valittelemaan hammassärkyä. Koira (eläin) ei tietenkään näin voi toimia. Tämänkin reijän päällä oli sievoinen summa hammaskiveä, joten silmämääräisesti tätä oli suhteellisen mahdoton edes todeta :o On varmasti särkenyt! Eli mitä opimme tästä? Lemmikkikin tarvitsee hammashoitoa säännöllisesti!

Raskaan työn raataja on vetänyt siviilit niskaan ja on valmiina fillaroimaan pienessä tihkusateessa ja sairaassa vastatuulessa kotiin :)

Meillä ei muutkaan jaksaneet olla kovin aktiivisia. Rosina ei tykkää sadesäistä, yllätys! :D

Näin :D Lepoa ja läheisyyttä :)

Haltialan pikkuväkeä :) Olihan niitä taaperoita hauska seurata :)

Josko sitä sitten lähtis tästä takomaan sitä rautaa ja hankkimaan lisää lihasta :) Joo, kyllä se vain passaa. Ei harmita yhtään mennä sisätiloihin huhkimaan, kun aurinkokaan ei näytä paistavan. Näin ollen ajoitin lepoviikkoni erittäin hyvään saumaan, sillä koko viime viikko oli aika ihana säiden suhteen :)

Ollaan hei taas kuulolla. Tsemppiä loppuviikkoon kaikille. Nauttikaa, vaikka se aurinko nyt ei meille näyttäydykään.

HEI NY!

No täällä ollaan!

Innokkaimmat seuraajani ovat jo vähän vihjailleet, että olisi aika laittaa postausta tulemaan :) Kiva huomata, että muo kaivataan ;) hih. (jotkut kaipaa, jotkut ei, elämä on :D )

Mullahan on meneillään siis tämä totaalilepoviikko, joka aiheutti mulle jokseenkin kovasti päänvaivaa jo ennenkuin se edes ehti alkamaan. Muo todellakin ahdisti ajatus, että en pääse kokonaiseen viikkoon salille. Niin typerää kuin se onkin, mielessä pyöri vain ja ainoastaan, että musta tulee laiska ja lihava ja ja ja ja ... Joo... mä tiedän, ei pidä paikkaansa, mutta kun ei sille mitään mahda että tallaiset typerääkin typerämmät ajatukset nousevat mieleen :o 

Minä ja pikku emäntä. Ei ole hymy vielä hyytynyt täysin :D

Mutta onhan se tosiasia, että kun sitä on totuttanut itsensä tiettyyn elämäntapaan, rytmiin, niin se että pakkaa sekoitetaan, aiheuttaa ahdistusta. Mä olen muutenkin sellainen suhteellisen kaavoihini kangistunut tyyppi, että tietyt rutiinit seuraavat toinen toisiaan joka päivä. Jos poikkean niistä, mulla menee pasmat helposti sekaisin. Nooooh, nyt kuitenkin onnekseni olen saanut huomata, että ihan sekaisin en ole mennyt :D Onneksi!

Hiuksetkin lähti lepoviikon kunniaksi :D Mutta kaikki hiukset ovat tallessa, hyvässä tallessa ja olenpa miettinyt, että duunaan niitä vielä takaisinkin ;) Nythän ne oli jo suhteellisen ylikasvaneet, joten ihan jees oli poistaa ne. Aika vapauttavaa päästä pesemään hiuksensa niin, että voi kunnolla hieroa päänahkaa ja pesun jälkeen pöyhöttää pyyhkeellä vanhaan tyyliin :D Pienet on ilot.

Mikäs tämä juttu sitten on? Noooh, tämä lähti siitä, että meidän pikku emäntä totesi tuossa yksi päivä, että Rosina (meidän whippetti) on uudelleen syntynyt Albert Einstein :D Ja siitäpä saatiinkin sitten hyvät naurut, kun yksi kaunis aurinkoinen päivä Rosi makasi suorassa auringonpaisteessa paahtaen itseään (whippeteille hyvin tyypillistä). Sen jälkeen hän tallusteli ympäri asuntoa läähättäen suu ammollaan, jolloin pikku emäntä totesi "Voi Albert, olet valinnut niin väärin!" Tästä se sitten alkoi, nykyisin meidän Rosinaa kutsutaan Albertiksi. Albert, maailman viisain koira :D haha!

Ruoka on hyvää ja se maistuu. Kyllä maistuu, oikein hyvin kiitos. Myös kesähelteet ovat saaneet mut lankeamaan jäätelöihin. Nam nam!

Helteistä puheenollen, roudasin ilmastointilaitteen varastosta. Tämä on edelleenkin ehkä yksi parhaimmista hankinnoistani ikinä! Kyllä kämppä pysyy mukavan viileänä. I love it! Ja meidän Penttihän arvostaa tätä vekotinta erityisen paljon. Rakkaudesta irlis vanhustani kohtaan mä tän alunalkuen hankinkin. En totta tosiaan tahdo, että tuo ukko joutuu kärvistelemään täällä kuumenevassa asunnossa. Inha ajatus olla koko duunipäivän ajan poissa kotoonta ja vain arvailla mihin lukemiin lämpötila täällä nousee :( Nyt ei tarvitse huolehtia :) Jei!

Lepoviikko on vierähtänyt yllättävänkin nopeasti. Koko viikolle on riittänyt ohjelmaa ja kiirusta, siitäkin huolimatta, että puntilla ei ole tullut käytyä. Suhteellisen kivutonta. Vaikka kyllä muo ehkä ihan hieman on harmittanut lukea kavereiden päivityksiä treeneistä :/ Tottakai mahtavaa, että jengi käy treenaamassa ja ovat siitä ihan kikseissä, en mä sillä... mutta kun sitä tahtoisi niin kovin olla mukana. Varsinkin Solanassa porukoista on tullut niinkin hyviä ystäviä, että heitä jo ihan kaipaa. Ja kun sen tietää, miten hauskaa siellä yleensä aina on (ellei nyt just ole sattunut sitten huono päivä, niitähän riittää itse kullekin :p).

Mutta kyllä varmasti kaiken kaikkiaan lepo on tehnyt hyvää ja tullut tarpeeseen. Olen ollut nimittäin erittäin väsynyt, eli uni on maittanut hemmetin hyvin. Olen jopa ottanut päiväunia ihan kuola poskella, vaikka normaalisti en niin tee :o Alun ahdistuneisuus on muuttunut hyvään mieleen ja fiilikseen.

Tällaista. Viisaita sanoja :)

Duunissa :)

Niin ikään duunissa. Sisar "hento" valkoinen :D Joopa joo. Ruokatunnilla :D Huomatkaa erityisen hieno hiuspanta. Duunattu itseensä tarttuvasta siteestä :D

Kotona on tullut tällä viikolla siivottua jokseenkin hyvin :D Ei kait se väärin ole? Olenkin tässä miettinyt, että onko mulla OC vai OS ? :D Sen verran kiihkeä suhde mulla on muodostunut mun pölyimurin kanssa ;) Ei mutta noin niinkuin vakavissaan, mulla on pakonomainen tarve imuroida joka päivä :o siis joka ikinen päivä...ainakin kerran ;) Jos joskus jää päivä välistä, niin se on yleensä sitten sellainen päivä, että en käy kuin kääntymässä kotona... se on hyvin hyvin hyvin harvinaista. Tämä juontaa juurensa siitä, että mulla on ollut aina enemmän tai vähemmän karvaisia lemmikeitä ja niistähän lähtee karvaa. Olen hyvin hyvin hyvin allerginen (henkisesti :D) karvatolloille, enkä kestä niitä niinkuin yhtään. Joten tässä taloudessa imuri joutuu koetukselle. Joskus se on hieman raastavaa, kun ensimmäinen asia, mihin ryhdyn kotiin saapuessani, on imurointi, ennenkuin pystyn tekemään yhtään mitään muuta. Tämä oli ehkä asia, jota ette vielä musta tienneetkään. Muita omituisuuksiani säästelen vielä tulevaisuuteen. En paljasta kaikkea kerralla :D

Tämän päivän "aamu" tankkausta :) Unta riitti... en edes kehtaa kertoa kuinka pitkään, mutta sanotaan nyt näin, että ihan hiton pitkään :D

Sää on ollut kuin morsian koko tämänkin päivän. Mietin, että mitähän sitä duunaisi. Jo eilen mulla oli selkeä visio siitä, että fillarilla mä suuntaan jonnekin. Ihan sama minne, kuhan saan fiilistellä fillarin päällä :) Ensi alkuun ajattelin, että kurvaan Hietsuun, mutta hittolainen, stadissahan on tänä viikonloppuna Maailma kylässä festarit! Mitä mä oikein kelasin, Hietsuun, hahah... no ei todellakaan, vaan festareille.

Meillä ottaa muutkin chillisti kuin minä :D Herra iso herra rentoilee, yllättäen suoraan ilmastoinnin edessä <3

Ja Albert, maailman viisain koira, ottaa lepoa suuren suurille aivoilleen :) <3

Mitäs sitä siis turhia miettimään. Ei kun aurinkosuojat pintaan ja menoksi. Nokka kohti ydinkeskustaa. Oli kyllä niin siisti keli fillaroimiselle, ettei tosikaan.

Ihmisiä oli kyllä pilvin pimein liikenteessä. Festareilla oli ihan omanlaisensa tunnelma. Monen moista kulkijaa oli liikenteessä. Paljon siellä olisi ollut myös katseltavaa. Itse kävin aurinkoiseen rinteeseen oleksimaan ja nautin auringosta.

Omat eväät oli tietty mukana ;) Vaikka paljon olisi ollut myös ruokakojuja, mutta njäääääh, ei kiitos. Kyllä tää mun rapusalaatti oli oikein makoisaa. Vaikka en katkarapujen suuri ystävä olekaan, niin valitsin sen kuitenkin proteiinin lähteeksi tällä kertaa kaupan salaattibuffetista ;)

Auringonpalvoja :D

Sellaista siis tänne. Hyvin menee mutta menkööt :) Nautitaan nyt kaikki isosti näistä ihanista kesäpäivistä. Kesä, se on täällä NYT!

HEI NY!