Kisakuumetta

Oi oi oi oi, kyllä on ollut taasen aika mahtava viikko kaiken kaikkinensa. Loppua kohden on vain parantunut. Eikä kylläkään siitä syystä, että työviikko on takana, vaan siitä syystä, että TAMPEREEN KARSINNAT OLIVAT TÄNÄÄN (lauantaina). 

Töistä mulla ei ole mitään valitettavaa. Voisko olla kun tällaisten kanssa saa työskennellä. Voi rakkaus sentään! Joskus olen miettinyt, että olisihan sitä voinut kouluttautua korkeamminkin (rahkeita kuitenkin olisi ollut), mutta toisaalta, en mä usko, että tykkäisin mistään muusta duunista näin paljon kuin tästä.

Toisaalta, jo pienenä alle kouluikäisenä mulle oli selvää, että haluan tehdä töitä eläinten kanssa. Silloinhan se oli yhtä kuin tulla eläinlääkäriksi. No haaveeni toteutui oikeastaan mitä parhaimmalla tavalla. Sinällään kuitenkin aika kiittämätön ammatti, koska tällä alalla ei oikeastaan kukaan pääse rikastumaan. Se on ikävä tosiasia.

Kisatäpinät päällä :D

Väsähtänyt Team Solana fani <3

 Niin ja nuo Tampereen kisat. Siellä oli jälleen koko joukko meidän tiimin edustajia lauteilla. Kaikki tekivät hienon suorituksen ja tiimimme loisti jälleen. Finaalipaikkoja sateli kivasti, joten SM skaboissa olemme hyvin ja vahvasti edustettuina. Mahtavaa. Ajattelin tehdä erikseen postauksen meidän upeista tiimiläisistä. Kuvia löytyy nimittäin aika tavalla paljon, virallisia ja vähemmän virallisia. Sormet syyhyää jo, että pääsen esittelemään teille meidän upeita pakkauksia huoltajia myöden! Jokaisen panos on mielestäni arvostettava. Olit sitten kisaaja tahi huoltaja. Jokaisella on oma paikkansa ja tärkeä tehtävä. Ja nostan totta tosiaan jokaiselle jälleen kerran hattua (pipoani), jotka kisalavalle nousivat. Hienosti tehty!

Erityisesti mun silmät nauliintuivat BF puolen lyhyen ja keskipitkän sarjan finalisteihin. Jumankekka sieltä tulee kovia mimmejä SM skaboihin. Sellaista kuntoa että huhhuh.

No mutta mitä minä tein kisafiiliksissäni? No ainakin haukan lailla vahtasin koko ajan some päivityksiä. Tietty. Mutta sen lisäksi täräytin käydä salilla taasen kahteen otteeseen. Juu juu, aamupäivästä jalkatreeni ja illasta olkapäätreeni :) Nam! Voimakierto edelleen meneillään, joten pääsin jälleen haastamaan itseäni raudan parissa.

Projekti reisien kasvatus etenee :)

Jaloille duunasin seuraavaa:

- reiden ojennus (lämmittelyksi)
- levee prässi
- levee kyykky
- bulgarialainen smithissä
- reiden ojennus (+sadan toiston pudotussarjat ;) )
- takareisille pumppia reiden koukistus istuen
- poljennot leuanvetolaitteessa (aika kiva liike muuten)

Vatsat:
- rutistukset penkistä
- vastuksella
- syviä vatsoja

Ei se pakki ihan ole lapasista lähtenyt :) ja olen mä ihan tyytyväinen mun reisiprojektinkin etenemiseen, tosin koskaanhan mä en tule olemaan täysin tyytyväinen. Sehän tämän lajin idea vissiin on :D

Bongasin salin edustalta tällaisen kulkupelin. Toi on jo sen näköinen mopo, että jopa minä kehtaisin ajella moisella. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että omistan fillarin, koska hyötyliikunnan hyödyllisyyttä ei voi koskaan liikaa korostaa. En mä oikeastaan edes tajua, miten mä olen joskus kehdannut ajaa autolla himasta tuonne salille :o vähän noloa :D

Jalkatreenin jälkeen tulin kaupan kautta himaan ravitsemaan kroppaani ja ottamaan vähän lepoa. Tulihan tietty käytyä koirien kanssa pihalla ja syötettyä Pentille ruusun- sekä pihlajanmarjoja. Joo joo, meidän pikku Pentti rakastaa niitä ja se on aina lenkin kohokohta hänelle :)

Sitten taas tiukasti stalkkasin mikä oli tilanne Tampereella, enkä malttanut lähteä päivän toiselle treenille, ennenkuin varmistuin viimeisienkin tiimiläisteni kohtaloista. Ja hienostihan tyypit siellä veti. Ei voi olla kuin iloinen heidän puolestaan ja ennen kaikkea ylpeä meidän porukasta!

Iltatreeniksi mulle lankesi tosiaan olkapäät:

- viparit sivulle seisten
- pystypunnerrus kp.
- pystysoutu taljassa
- pystypunnerrus smith
- 1 käden viparit taljassa
- vipareita pumppaillen käsipainoilla
- viparit eteen ylös tangolla

- pohkeet istuen

Olkapäät on mun yks vahvuus, mutta niitäkään ei voi olla liikaa ;) Joten työtä työtä ja vielä vähän työtä.

Nää viikonloppuiset iltatreenit ovat oikeastaan hyvin paljon mun mieleen. Salilla on mukavan hiljaista ja tosiaan nuo pimenevät illat tuovat oman tunnelmansa. Ihanaa kun saa rehkiä, huhkia ja puhkia ihan rauhassa ;) ilman kenenkään pitkiä katseita :D ... aina kun ei ota selvää onko ihmisten katseet hyväntahtoisia vai paheksuvia. Toisaalta, jos totta puhutaan, muo ei oikeastaan edes kiinnosta.

Valmista tuli :)

Sitten pika pikaa taas könkelillä kotio ja koiruuksien kanssa jälleen pihalle. Nyt joutui Pentti pettymään, kun en tuolla pimeässä alkanut metsästämään hänelle marjoja. Vihjailevasti hän kuitenkin yritti kirsullaan tökkiä muo käsiin :) Voi toista. Ei ole koirankaan elämä aina niin helppoa :D Ihmiset ei vaan tajuu :D haha.

Tällaista kivaa tälle viikonlopulle. Huomenna jatkuu. Täytyypä katsoa, josko suuntaisin nokkani kohti stadia ja THE SALIA. Jos vaikka törmäisin meidän tiimiläisiin siellä ja pääsisi oikein face to face onnittelemaan kaikkia kisanneita.

Ollaanhan jälleen kuulolla.

HEI NY!

Niin lomalla!

Hola hola! Lomalla ollaan. Kunnon lomalainenhan aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin töissä :D Juu, näinkin voi tehdä. Mutta siihen olikin erittäin hyvä syy :)

Tuossa yksi päivä menneellä viikolla havaitsin nimittäin, että meidän Mauno kissalla oli suu kipeä :o Ihan tällainen rutiini "tutkinpa lemmikkini hännänpäästä nenänpäähän" tarkastelu paljasti Maunon ala oikean M1:n olevan huonossa hapessa. Eli siis kaikille vain muistutukseksi, että vaikka lemmikkini näyttäisi päällisin puolin olevan kondiksessa, tarkempi syyni voi tuoda yllätyksiä. Tässä kuvassa herra on juuri heräillyt toimenpiteestä :)

"Anestesianvalvoja" vahtii jälkihapetusta :) Tyttäreni oli erittäin innostunut ja kiinnostunut osallistumaan. Paljon oma-aloitteisempi kuin moni harjoittelija mitä on tullut näiden vuosien varrella nähtyä :D

Onneksi apu on niin sanotusti lähellä, kun sitä tarvitsen. Olkoonkin se sitten tämän työn etu. Paljon muita etuja tällä alalla ei ole tarjolla. Mutta nyt täytyy kuitenkin muistuttaa, että paranemaanpäin ovat nämäkin asiat koko ajan tällä alalla. Mä nyt olen jo niin vanha kehäkettu näissä hommissa, että olen nähnyt tätä hommaa lähes sieltä ammatin syntyajoista asti tähän päivään :D ja voin sanoa, että kehitystä on tapahtunut ... paljon!

Röntgenkuva Maunon hampaista kertoo karun totuuden. Maunon alaleuan M1 hampaasta puuttuu kruunu lähes kokonaan :( Kipeä? No ihan sata varmasti oli! Miten mä tän sitten bongasin? M1 hammas (taaimmainen alaposkihammas) kun ei ole ihan ensimmäisenä tyrkyllä kun kissan huulta nostaa. Ihmettelin, miksi Manulle oli kertynyt oikealle puolelle yläposkihampaisiin enemmän likaa, kun taas vasen puoli oli käytännössä katsottuna puhdas. Tällainen löydös yleensä kertoo, että jokin on vialla. Avasin herran kidan kunnolla ja osuin oikeaan epäilykseni suhteen. Hammas oli rikki :( eli Mauno ei ole pureskellut ruokaansa oikealla puolella ja se selittää miksi oikean puolen poskihampaat olivat törkyisemmät. Niin, että ne jotka pitävät elukan kunnon mittarina sitä, että kyllähän se syö, pissaa, kakkaa ja liikkuu, niin tunkekoot sen anamneesinsa sinne minne aurinko ei paista. Kissakin on sellainen eläin, että siinä vaiheessa kun se lopettaa syömisen, on kuolemaan enää pari askelta ;)

Ja annetaan näiden ammattilaisten hoitaa tällaiset ongelmat. Klinikkamme erittäin pedantti ja työllensä omistautunut eläinlääkäri Jutta Luomahaara työssään. Hammashoidot eivät todellakaan ole jokaisella eläinlääkärillä hanskassa, kuten ei silmä- , liikuntaelin, iho- tai sydänsairaudetkaan. Niille osa-alueille erikoistutaan ja perehdytään myös eläinlääketieteessä. Silti eläinpuoleltakin löytyy niitä niin kutsuttuja konitohtoreita, jotka luulevat osaavansa hommansa ja tekevät asiat päin mäntyä. Ikävä kyllä, aika moni luulee osaavansa hammashoidon jalon taidon :( Joku olisi todennäköisesti hoitanut Manun hampaan murskaamalla loputkin kruunusta jättämällä juuret paikoilleen :( Ei niin! Hampaiden juurten poistot vaativat oikeanlaista välineistöä sekä ammattitaitoa. Tämä vain pienenä vinkkinä teille lemmikeiden omistajille, jotka ette ehkä koskaan ole käyttäneet lemmikkiänne hammashoidoissa tai olette ehkä yleislääkärillä. Kannattaa harkita joskus käyntiä ihan hammashoitoihin perehtyneen lääkärin luona ;) Paljon on voinut jäädä huomaamatta, paljon on voitu tehdä väärin. Ikävä kyllä.

No mutta Mauno on nyt kunnossa. Täydelliseen toipumiseen menee maksimissaan parisen viikkoa ;) Eli nyt pehmeetä ruokaa viikon verran, hieman kipulääkettä ja haavakohdan putsausta :) Eli kiitos kysymän, Mauno voi erittäin hyvin jo tänään, vaikka hammas operoitiin eilen ;) Eli voimme palata blogini todelliseen aihepiiriin, eli treenaamiseen. Sitäkin on tullut tehtyä, vaikka päivityksiä on nyt tullut huomattavasti hitaammassa tahdissa. Syy on siinä, että käytän INSTAGRAMIA tällä hetkellä erittäin aktiivisesti. Kaikki tulee päivitettyä sinne kuvina :D Niin helppoa ettei tosikaan. Tyttäreni houkutteli mut sille tielle ja sillä tiellä nyt ollaan. En ole tajunnutkaan kuinka moni ystävä ja tuttukin sitä käyttää. Siellähän pysyy paremmin kartalla kuin facebookissa :D Loistavaa.

Viikonloppuna mut houkuteltiin pullistelemaan lammen rannalla :D Olihan siinä vissiin ohikulkijoilla ihmettelemistä kun kaksi bodaria poseeraa auringoinpaisteessa ;) Mutta ihan niinkuin tosissaan, ei tämä ole (pelkästään :p ) itsensä esittelyä, vaan poseeraukset on hyvä pitää mielessä myös offilla. Ne on tultava selkärangasta ja mullakin on vielä paljon petrattavaa. Joku tarkka nyt siellä vissiin kiinnittää huomiota, että miten tuplat takaa liittyy mitenkään mun lajiin, eli bodyfitnessiin... no ei liitykään ... mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä vielä liittyisi ... ;) ;) ;)

Lomalaiset :) <3

Ensimmäisen lomapäivän aamuna. Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ei ole kiire ... mihinkään ...

Kesä on vihdoinkin kanssamme ihan oikeasti. Hiki virtaa muuallakin kuin salilla. Tosin tämä kuva on kyllä treenin aikana otettu. En mä nyt ehkä ihan noin vuolaasti hikoile normisti ... paitsi ehkä töissä :D

Ja mä sain uuden kilkuttimen pyörääni. Kiitos Einille :) <3 Olen tätä himotellut jo pidempään. Juu kyllä todellakin. Mutta pihi Päivi on noussut kerta toisensa jälkeen huutelemaan olkapäälle, että hei pliis, todellako aijot laittaa rahasi tuohon. No nyt se on mulla :D ja mä olen ... iloinen :D

Eli eli. Loma on pyöräytetty käyntiin suhteellisen vauhdikkaasti ja niin sanotusti on otettu pehmeä lasku lomaan (viittaan nyt eiliseen työpaikkavierailuun Maunon kanssa :D). Pehmeästi tästä varmasti laskeudun myös tänään salille. Pikku emäntä kirmasi heti aamusta mummin matkaan, joten mulla on tässä vapaata ihan riittämiin :) Tällä viikolla taidan ottaa treenitkin suht chilllisti (yritän ainakin). Kevyttä, pumppaavaa sarjaa ;) juu näin teen.

Lopuksi vielä linkki Fitness urheilun nyyhkytarinaan. Näitä vissiin tulee joka kisojen jälkeen. Paskan määrä on vakio (sanoi tuossa taannoin Anna :D kiitos muistutuksesta :D) ja niinhän se on tässäkin lajissa. Mutta niin se on varmasti ihan jokaisessa lajissa jossa kilpaillaan tosissaan. Vammoilta, sairastumisilta ym. ei voida välttyä. Ikävää sinällään, että jostain kumman syystä aina otsikoihin pomppaa Fitness tässä valossa ja unohdetaan ne menestystarinat, joita riittää, toivottavasti jopa enemmän, kuin näitä epäonnistumisia :/ En missään nimessä vähättele urheilijan kohtaamaa onnettomuutta! En todellakaan! Mutta tämä tyyli esittää asia, että onko lajissa mitään terveellistä ja kuinka kovaa rääkkiä se on kropalle jne. Onko Formuloissa mitään järkeä? Onko? Todennäköisimmin siellä kuolee kisoihin porukkaa kuin Fitnessissä. Tai jääkiekko? Kuinka hampaattomia kavereita kentillä nähdään. Onko yhdelläkään purukalusto kunnossa. Keihäänheitto? Olkapäät ja kyynäret paukkuu :p Kuulantyöntö (samat ongelmat ja joillakin jopa huomattava ylipaino :D). Otetaan ihan mikä tahansa laji syynin alle, niin sieltä löytyy varmasti vammautumisia, elinikäisiä sellaisia, lukuisia korjausleikkauksia ym. Kyllä tässäkin valossa fitness on vielä suhteellisen terveellinen harrastus... kuitenkin ;)

Eipä mulla muuta. Jatketaan. Ollaan kuulolla.

HEI NY!

Mikä sinusta tulee isona?

Niin, siinäpä kysymys :) No bodari tietty :) Onko muita vaihtoehtoja? Bodarit ovat isoja, joten isona olet bodari... eikö? No EI! :D

Hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina :)

Edelleen monilla, varsinkin naisilla, tuntuu olevan se harhaluulo, että jos käy salilla, niin kasvaa "isoksi" eli siis ilmeisesti tarkoitetaan lihaksikkaaksi. Karu totuus lienee kuitenkin se, että todennäköisempää on, että kasvat isoksi syömällä kuin bodaamalla :D Lihaskasvu ei tosiaankaan tapahdu vahingossa, huomaamatta, kun vähän käy salilla rautaa nostelemassa. Ei se vaatii kyllä työtä, paljon työtä. Se että kropassa on laardia lihasten päällä, ei todellakaan kerro totuutta siitä mitä sieltä alta paljastuu.

Kyllä näidenkin rimpulareisien eteen on tehty paljon työtä ja vielä paljon työtä on edessä. Ei pääse reidet vahingossa kasvamaan ... muuta kuin syömällä ;)

Toki pitää myös syödä, kasvattaakseen lihasta, mutta paljon on kiinni siitä, että mitä sitä syö ja kuinka paljon ja milloin :)

Älkööt siis naiset peljästykö kuntosalitreenaamista. Jos tällä hetkellä peilikuvassa näkyy skrode kroppa, niin hieman kuntoa kiristellen ja punttia nostellen saatte paljon slimmimmän ja naisellisemman nätin kropan. Ei pelkoa siitä, että näyttäisitte bodarilta, ihan vain vahingossa :D Mutta jos kuitenkin koette olevanne tällainen luonnonoikku, jolle näin on tapahtunut, niin haluaisin mielelläni nähdä kuvan. Olisi huutava vääryys, että joku olisi onnistunut puoli huolimattomasti kasvattamaan itselleen "ylilihaksikkaan" vartalon vahingossa :o

Aina ei kaikki mene putkeen :p Uuden uutukaiset työhousut, rikki :o Däääm, tämäkin vielä :D

Mutta rikkinäiset työhousutkaan eivät enää kaihertaneet mieltä tämän naaman nähdessään :) Juu, tämä oli taas yksi niistä hetkistä kun joutui toteamaan, että mä kyllä tykkään työstäni :)

Tällä viikolla on ainakin tullut jumpattua ja fillaroitua kohtuu paljon :) Mitäs sitä muuta, jos tykkää. Pääasia kait, että diggailee siitä mitä tekee. Minkään asian tekemisestä ei pitäisi muodostua pakkopullaa. Jos niin käy, niin silloin lienee syytä pysähtyä miettimään, että olisiko syytä tehdä jotain muutoksia. Toistaiseksi ainakaan, en keksi mitään hyvää syytä muuttaa elämässäni juuri mitään. Itse asiassa, tällä hetkellä paketti on aika kivasti kasassa :) Aika askeettistahan tämä on, mutta kelpaa ;)

Tosin näitä ruokia, millä muo on hemmoteltu tässä viime päivinä, ei voi kutsua askeettisiksi. Vaikka annokset koostuu täysin niin kutsutusta bodyraaka-aineista, niin ei sen tarvitse olla tylsää. Oih nämä leivät, nam!

Väsynyt aamucardion jäljiltä. Kahvia ja lehtiä... pyörä alle ja kotiin tekemään ruokaa ym. askareita :)

Jumppaa pumppaa...

... jaksaa jaksaa :)

Mulla kesäloma lähenee. Sitä hieman odotellessa. Mitään suunnitelmia ei ole. Kotosalla olen. Ehkä aijon nauttia enemmän auringosta, kuin mitä tällä hetkellä on ollut mahdollisuutta ... tai jaksamista. Mahdollisuuksia varmasti olisi ollut, mutta kummasti sitä tuo sohva vetää puoleensa kun on kaiken askartelun saanut aikaiseksi. No sitten kun on loma, niin toivon, että aurinko paistelee yhtä nasevasti ja lämpimästi kuin mitä se on tänäkin viikonloppuna paistellut. Meitsi kasaa piknik kamppeet ja suuntaan jonnekin nurtsille makoilemaan... ihan sama, vaikka tohon talon taakse, se riittää :D

Pikku neiti lomailee mummin mökillä ja oli ikuistanut iloisen täysikuun. Aika magee etten sanoisi.

Näillä eväillä siis uuteen viikkoon. Ollaan kuulolla.

HEI NY!

Pentin päivä

Viikko se vierii eteenpäin. Jostain syystä elin eilen jo ihan tiistaissa, mutta tänäänhän on vasta tiistai. En tiedä miksi aika edisti mielessäni :D mutta väliäkö siitä. Pääasia että ollaan kartalla :D

Vaikka päivät oli hieman sekaisin, niin silti en unohtanut erittäin tärkeää päivää, nimittäin PENTIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ :) <3 Meidän herra herranen täytti eilen siis seitsemän vuotta. Voi mun "pieni". Sitä sitten juhlittiin :)

Tänään, eli siis tiistaina, kävimme treenaamassa. Kuinka yllättävää sinänsä :) Einillä on hieman ongelmia oikean kätensä kanssa, kuten kuvasta voi päätellä. Kisadieetillä ongelmat eivät ainakaan helpota, nimin. kokemusta on :D Onneksi itse sain olla kuitenkin urheiluvammoitta koko dieetin ajan :) Kiitos siitä ... jollekin ... ylemmälle taholle tai voimalle :) Hyvät treenit tempastiin silti. Mukavasti hiki pintaan, oikeaa asennetta ja homma kulki. Eini duunasi takareidet ja mulla oli selkä-rinta-olkapää prokkis.

Aamupäivästä fillaroittin Pikku-Huopalahteen. Mulla oli aika ripsien asennukseen. Juu... no okei, myönnän, olen ehkä hieman koukuttunut. Annoin kuitenkin tässä välissä edellisten ripsien "kuihtua" pois, koska olen ymmärtänyt, että välillä niin on hyvä tehdä :) Menin siis niin sanotusti natuna ripsienlaittoon. Olin tienannut rahat tähän hommaan trimmaamalla äidin ja isän koiran :) Pientä sponsorointia siis sieltä suunnalta. Mutta tiedoksi sinne vanhuksille, rahaa jäi kyllä vielä säästöönkin :) Voin kuvitella, että monet voivat pitää tällaista ripsien laittamista ihan humpuukina ja turhana rahanmenona. No joo, jos sitä asiaa ajattelee... niin no onhan se vähän sitäkin. Ilmankin voisi elää. Mutta montaa muutakin asiaa ilman voisi elää. Se että silloin tällöin panostaa hieman omaan ulkonäköönsä, voi tehdä oikeinkin hyvää mielelle ja hyvinvoinnille :) Oletteko samaa mieltä? Uskoisin :)

Ripsien laiton jälkeen menin vielä lunchille yhteen meidän toimipisteistämme, joka sijaitsee juurikin Pikku-Huopalahdessa. Oli mukava käydä taas moikkailemassa duunikavereita, jotka pitävät muo ilmeisen omituisena, kun viihdyn työpaikallani niin sanotusti vapaapäivänäkin. Mutta kyllä tässä oli rehellisesti oma lehmä ojassa, sillä tuo ripsistudio sijaitsee aivan kivenheiton päässä tuosta työpaikastani, joten jätin fillarin parkkiin duunin takapihalle ja eväät jääkaappiin, ettei ne hautunut paria tuntia lämpimässä repussa. Sitä paitsi pääsin vessaan :) hihi. Toivottavasti kutienkin onnistuin edes himpun piristämään työkamuja viemällä heille hieman kahvikeksejä :) ja keittämällä sumpit meille.

Meidän väsynyt bilettäjä :)

Jaksan aina hehkuttaa yhä uudelleen ja uudelleen kuinka kätevä ja hyvä väline on ananaspora :) Aivan loistava kapine. Niin helppoa ja yksinkertaista. Nopeasti tuoretta ananasta paloiksi, nam!

Meidän ukon synttärikakku :) Kyllä ihan pikkasen pisti naurattamaan kun kannoimme tämän kakun hyvin teatraalisesti olohuoneen puolelle samalla laulaen Paljon onnea vaan. Herralla oli kyllä hyvin keskittynyt ilme kun hän odotti pääsevänsä käsiksi tähän ihanuuteen. No ei makeata mahan täydeltä, vaan tästä pilkottiin sekä Pentille että Rosinalle omat siivut, mutta sanotaanko nyt näin, että itse ruokailu kesti ehkä nanosekunnin :D

Oma evästauko, osaan ehkä nautiskella hieman enemmän kuin karvaiset kaverukseni :D

Synttärisankari lenkkeilee. On hän kyllä niin harmaaksi tullut jo. Voi sentään. Meillä oli kyllä hurjan mukava päivä / ilta eilen, kun hieman biletettiin. Pentti oli todellakin päivän sankari :) ja keskipiste.

Aamukin aloitettiin heti naaman kampauksella ja kuvauksella :)

Kummasti sitä tämäkin päivä täyttyi tekemisestä ja menosta. Ei tarvinnut peukaloita pyöritellä tänäänkään. No kyllä sitä hommaa yllättävän paljon riittää, kun pyörittää tätä rumbaa joka päivä. Ei ne pyykit peseydy, astiatkaan ellei niitä pese... ei katoa karvat lattioilta, ellei niitä imuroi, ei puhdistu vessakaan itsestään, eikä karvaiset kaveritkaan ulkoile yksinään :) Ruokakin on tehtävä ... ja niin, kukas muukaan ne tekisi kuin minä itse :) Onhan se toisinaan hauska leikitellä ajatuksella, että JOS olisi rahaa kuin roskaa, niin hankkisin taloudenhoitajan ja sitä sun tätä. Mutta hyvänä muistutuksena jälleen kerran eilen katsoessani dokkaria Anna Nicole Smithistä, sain todeta, että ei se mammonakaan sitä onnea tuo :/ Niin, lähtisiköhän sitä itelläänkin homma lapasista, jos tosiaan ei tarvitsisi kuin iskeä rahaa tiskiin ja hommat hoituisi. Voi olla. Helppo aina sanoa, että JOS voittaisin lotossa, niin jatkaisin elämää kuten ennenkin... niin ehkä... tai sitten en... mutta joo, tokihan raha helpottaa elämää, mutta ei se loppupeleissä ketään varmasti onnelliseksi tee... pelkkä raha siis. Kyllä se onnellisuus koostuu ihan jostain muusta. Itse näkisin asian niin, että silloin kun ihminen voi hyvin henkisesti ja fyysisesti, hän voi olla onnellinen. Jos näin ei ole, niin ei sitä puutetta korvaa edes se määrätön omaisuus. Onko joku eri mieltä? Itse ainakin teen kovasti töitä sen eteen, että olisin fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kantapään kautta asioita oppineena voin todeta, ettei nämäkään asiat ole itsestään selvyyksiä. Sitä voi jopa kuvitella voivansa hyvin, kunnes silmät aukeaa ja karu totuus iskee päin kasvoja. Niin se vain on. Mutta toisaalta, ei tästä elämästä kukaan hengissä selviä, miten lohduttavaa ... mutta ainakin sen ajan kun täällä eletään, olisi mukavaa, että se elo olisi edes siedettävää. Eikö?

Eipä mulla siis tällä erää tämän kummosempia. Ollaan kuulolla. Jakselkaa ja nauttikaa näistä kesäisistä päivistä :)

HEI NY!

Perjantaita

Nonnih niin sitten niin on tämäkin viikko saatu melkein kokonaan pulkkaan. Töiden osalta ainakin, jos ei muuta. Muutahan nimittäin vielä on :D

Tältä näyttää meikäläinen kun olen juuri fillaroinut aamutuimaan duuniin. Pikkasen tota hikee pukkaa pintaan :D Olisi kyllä pitänyt hankkia matkamittari fillariin, niin ois kyllä ollut todella mielenkiintoista seurata kuinka hitokseen paljon sitä tuleekaan kilometrejä tämän kesän aikana. Kyllä se vaan kropassa tuntuu, että on tullut fillaroitua. Tänäänkin ehkä jopa luvattoman paljon, ottaen huomioon, että oli vielä jalkatreenitkin :o

Meidän lomalainen chillaa :)

Kerrankin Eini ja minä samassa kuvassa :D

Duunissa oli kyllä ratkiriemukas päivä, siitäkin huolimatta, että meillä oli harvinaisen kiukkunen kissapotilas :) Mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Duunin jälkeen jaksoin vielä fillaroida Munkasta Hakaniemeen, minnekäs muuallekaan kuin Solana Fitness Centeriin :) Tietty ;)

Päivän teema oli näemmä sekä mulla että Einillä etureidet / alakroppa. Voin sanoa, että ensimmäinen kriisi meinasi pukata pintaan siinä vaiheessa, kun tajusimme, että meillä oli tismalleen sama treenin aloitus, eli reiden ojennus ja hack kyykky superina :o No saimme kuin saimmekin asian järjestymään ... no tällä kertaa se järjestyi niin, että minä sain aloittaa :) Kiitos Eini <3

Ja nyt mun täytyy ihan aidosti rehellisesti myöntää, että otti kyllä harvinaisen koville tämän päivän treeni. Eipä tuo kait mikään suuren suuri ihmekään ole, kun tosiaan tuota fillarointia tulee harrastettua aika tavalla ja nytkin oli alla aika monta kilometriä. Siihen sitten rätkästään päälle supersettejä ja lopullinen niitti yhden jalan kyykyssä :o Huhheijaa. Siinä vaiheessa minä sain keräillä ja koota itseäni hetken aikaa salin lattialla. Onneksi oli psyykkausapua mukana :)

Kovista treeneistä puheenollen, sellaiset oli myös keskiviikkona. Eini oli sparraamassa muo yläkroppatreenissä ja laittoikin mut suhteellisen koville. Kyllä se kaverin kanssa treenaaminen on tehokasta, ainakin silloin, kun toinen vain sparraa ;) :D Siinä ei liikoja jutusteltuja eikä turhia istuskeltu.

Eini tekemässä pohkeita.

Kyllä voin sanoa, että kun vihdoin ja viimein pääsin kotia asti, niin kyllä maistui ruoka hyvälle ja sohvakin oli ihanan pehmeä. Loppuilta onkin mennyt pikku emännän kanssa chillatessa. Kaivoimme vanhat Kummelit esiin ja ollaan naurettu vatsamme kipeiksi :D

Huomenna sitten jotain kivaa, salin lisäksi ;) Mukavaa alkanutta viikonvaihdetta vaan kaikille. Ollaanpa kuulolla jälleen :)

HEI NY!

Elämä on :)

Tässä on ehditty sairastelemaan ja kaikkea muutakin :D Tavallaan on pitänyt kiirusta, tavallaan ei, mutta nyt on aika päivitellä vähän kuulumisia. Eli jos unohdamme tuon muutaman päivän sairastelun, niin tännehän kuuluu vallan hyvää. On tapahtunut paljon ihania asioita :)

Ihanisa asioita :) Muun muassa tämä, kun menee salille, niin siellä kahvipöytä notkuu herkuista. Okei, meillä oli syytä juhlaan, sillä meidän Kirma Solana Fitness Centerissä täytti vuosia. Itse juhlakalu oli kylläkin Turussa (tietääkseni :D ) juhlistamassa tätä päivää, mutta me juhlimme siitä huolimatta. Kiitos Kirma, oli todella todella todella maittavaa :) (kohtuudella... tietenkin :p )

Meidän dieettihirmu Eini <3 Mieli tekisi, mutta se on ei, niin se on ei. Aina voi kuitenkin katsella ja haistella :D Se ei ole kiellettyä. Eini siis valmistautuu syksyn SM:n naisten fysiikkaan :) Homma rullaa eteenpäin hyvää tahtia. Hieno tulee, ehdottomasti :) <3

Mc Diiddi :D Didi on kanssa valmistautumassa syksyn kisoihin, niin ollen myös naisten fysiikkaan. Meillä tulee olemaan kyllä niin rautaset mimmit lavalla ettei tosikaan. Huom! Mun luotto! Didikin on ensimmäistä kertaa leikissä mukana, mutta olemme varmasti kaikki sata varmoja siitä, että Didi menee heittämällä karsinnoista jatkoon!!!! Siitä ei ole kahta sanaa sanottavana ;) Tämä on mun mielipide :)

Didi ja Julian prillit :D Joo, joskus meillä ei oo oikein tekemistä, joten sitä pitää keksiä :D haha!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tokihan me myös treenattiin, sehän on selvä se ;)

Kun on treenattu kovaa, sen jälkeen voi ihan hyvin mennä kiinalaiseen syömään. Tosin tälläkin kertaa dieettiläinen tyytyi vain katselemaan kuvia ja tilasi lopulta kahvin mustana :D Tasan ei käy nallekarkit aina :D Mä nimittäin söin ihan sairaan hyvää kiinalaista masuni täyteen. Kiitos siitä Eini :) hih.

Helsinki tour :D

Toi päivä oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista sen jälkeen kun olin tokeentunut taudistani. Illalla taisimme tsiigailla Einin kanssa leffaa ... ja ... ja ... jotain ... Mikäs sen mukavampaa. Ei sen tartte kummoista olla, kun on kivaa :)

Ja seuraavanakin päivänä taisi aurinko paistella makoisasti. Kyllähän kesän parhainta antia on aurinkoiset lämpimät päivät. Silloin voi vaan nauttia olosta ulkosalla, puistoilla niin sanotusti. Ei kun eväät mukaan ja menoksi.

Piknikillä. Jollain vissiin vähän aurinko paistaa silmiin tai jotain :D

Ihan normi arkeakin on vietetty. Mutta ei se ihan siltä tunnu, kun pikku emäntäkin on maalla. Sitä on semisti lomalla koko ajan kun aurinko paistaa, eikä aikataulut ole niin pilkulleen. Normi arkena, kun emäntä on kotona ja koulussa, on todella tarkkaa toisinaan, miten päivät rytmittyy, koska mun on oltava kotona, missä välissä voin lähteä treenaamaan, kotityöt, ruoanlaitot kaikki. Sitä normia mitä lapsellisen työssäkäyvän ihmisen elämään kuuluu. Nyt kun tämä normi poikkeaa, on tosiaan sellainen olo, kuin olisi lomalla, vaikka virallisesti sitä en olekkaan, kuin vasta joskus heinäkuun loppupuolelta eteenpäin. Mutta hei, eikö se ole vain hyvä, jos on sellainen fiilis, ettei arki ole turhan rankkaa :) Juu kyllä! Ehdottomasti!

Aina lomalla :D

Arjen pientä luksusta, valmiiksi tehdyt eväät <3 On se hienoa, että kumpikin on hurahtanut samaan harrastukseen ja näin ollen tietää kaiken siihen liittyvistä aivotuksista. Myös sen, mitä ruokaa pitää / saa / on syytä syödä :D ja kuinka paljon ;)

Töissä on pitänyt kiirettä, mutta on ollut myös vähän hiljaisempiakin hetkiä. Sekin luo ihan mukavaa vaihtelua päiviin, kun työtahti vaihtelee. Ei aina tarvi painaa nuttura kireenä, hiki valuen (tosin näillä keleillä se valuu vaikka vain istuisi :D ). Tuossa yksi päivä, kun mulla oli vapaata näin viikolla (tiistai itse asiassa), kävin moikkailee duunikavereitani toisessa työpisteessä :) Joo, kyllä, mä diggaan työstäni ja työkavereistani niinkin paljon, että voin piipahdella paikalle ihan vapaapäivänäkin. Okei, olihan siinä vähän omakin lehmä ojassa siinä määrin, että mulla oli ihan siinä hoodeilla hammaslääkäri ja jatkoin siitä sitten matkaani Hakaniemeen, minnekäs muuallekaan kuin Solanaan :) Yllättäen olin fillarilla liikenteessä :)

Tyytyväinen asiakas, näkeehän sen nyt ilmeestäkin :) hih.

Tosiaan tiistaina fillaroin stadiin hammaslääkäriin. Nyt olisi vihdoin ja viimein aika saattaa päätökseen jo pitkään kestänyt projekti mun implantin kanssa. No syksyyn se menee vielä tälläkin hetkellä, mutta toisaalta, muutama kuukausi sinne tai tänne, ei se enää haittaa. Hammaslääkärin jälkeen kävin lounastamassa meidän Pikku-Huopalahden toimipisteessä ja jeesailin vähän duunikavereita siinä sivussa. Siitä sitten polkasin Hakaniemeen. Kuinka yllättävää, että taivas repesi sitten siinä matkalla :D Huhhei, olihan kiva fillaroida. Ei sade niinkään, mutta se ravan määrä mitä sain niskaani. Siistii !

Hei jee, tässä sitten lopputulos, kun fillaroi sateessa :D Olin kirjaimellisesti rapakunnossa kun pääsin Solanalle. Olihan siinä treenikamuilla naurussa piteleminen kun näkivät mut :D Hieman huvitti kyllä itseänkin. Ei se mitään, pientä siistiytymistä ja etureisitreenin kimppuun. Menihän siinä muutama tovi taas rupatellessakin ja kahvia kitatessa. Mutta hei, se  kuuluu osaksi tähän hommaan ;) Solanan porukka kun nyt sattuu olemaan astetta sosiaalisempaa porukkaa, niin ei voi välttyä pieneltä hauskanpidolta ennen ja jälkeen treenien ;)

Työstetään työstetään. Kyllä ne reidet sieltä esiin tulee :) Mä olen päättänyt, että vuoden 2015 syksyllä mun reidet näyttää hitokseen hyviltä :) Tavoitteita, niitä pitää olla!

Semmosta siis tänne. Ja jotta tämä ei nyt mene ihan lätisemiseksi, niin taidanpa tästä pakkailla salikamat reppuun ja polkasta fillarilla salille. Joo, näin mä teen, siitäkin huolimatta, että tänään ei paista aurinko, ainakaan tällä hetkellä :( ja taitaapi siellä sataa vettäkin. No sou ? Hiki tulee kuitenkin, joten sama kait se on, olenko märkä sateesta vai hiestä vai kummastakin :D That´s my life and I like it! Ja tämän päivän kruunaa kahden tunnin hieronta, ah!

HEI NY!