Ah aurinkoa!

Mikä mahtava sää, mikä mahtava päivä :) Töissä...inventaario, plääääh, mut muuten kivaa. Kotona, no täällä ei olla ehditty oleen juurikaan, koska lähdimme samantein kauppaan ja hakemaan neitiä päivähoidosta, sitten suoraan anoppilan maille. Ajeltiin alakentän ruoho, pikkuemäntä puuhasteli, kuten aina, ihan intopiukkana siellä. Anoppi teki grilliherkkuja ja sallaadia. Nam! Saunottiin...ja nautittiin kauniista kesäpäivästä /-illasta. Ei voi valittaa. Aamulla tein perinteiset aamujumpat käsipainoilla, kuten olen luvannut. Huomenna taasen salia...tai crossia, katsoo nyt kumpi inspiroisi enemmän. Nyt on mentävä :) Jei!

Ohhoijaa taas

Iltavuoro takana. Hyvä fiilis. Oli aika löysä päivä, enemmän säpinää ois saanut olla. Aamupäivästä käytiin salilla. Tehtiin molemmat aika tahtiin ohjelmiamme. Tuolla toisella osapuoliskolla vain on lyhyempi ohjelma, niin hän on sitten vähän hätähousuna siinä... kun pitää odotella :O mut hei, mä en haluakaan mennä salille kiireellä. Haluan tehdä hyvin ja tehokkaasti, mutta rauhassa, keskittyen siihen mitä teen. No kuiteskii, hyvin meni. Kyllähän tämä tästä lähtee taas, jei.

Huomenna menemme varmaan anoppilan maille taasen puuhastelemaan. On ainakin säillä suosittu nyt. Tarkoitus olisi mennä sinne niittää nurmea, eli ruohonleikkausta...grillausta...ja yleensä kait siellä lämpeää saunakin keskiviikkosin. Juups, eli saunaakin voisi olla tiedossa. Ruoksi todennäköisesti possua (sitä on jääkaapissa yli kilo ;) ) ja salaattia. Eiköhän se ole siinä.

Olen kovasti tykästynyt tähän mun jogurtti, rahka, marja pirtelööni. Syötävän hyvää...ja mitäs siitä mukavasti saakaan? Protskuja protskuja :) nam! Tätä lisää... joka päivä...kyllästymiseen asti.

Kohta nukkumaan. Aamulla aikainen herätys. Ohhoijaa. Mutta että tällaista tänään. Jei!

Hohhoijakkaa...

...se on sitten maanantai jälleen. Voin kertoa ja todella voin sanoa, että tämä aamu oli vaikein sitten moneen moneen kuukauteen. En edes muista koska olisi ollut näin hiton vaikea herätä aamulla. Sen lisäksi olin henkisesti jotenkin tosi sippi, aivan kuitti. Oli jo valmiiksi kauhea kiukku ja ahdistus kun heräsin. Tiedän, että se johtuu juhannuksen vietosta, siis siitä yhdestä illasta, perjantai illasta, mutta kun minä en ole sellainen tyyppi joka bilettäisi usein, niin yksikin kerta on sitten vähän niinkuin liikaa. Olen vain huomannut, että alko vaikuttaa suoraan mun mielialaan...ja ehkä vähän viiveelläkin. Sit kun on väsynyt ja jonkin sortin morkkis, niin siinä se, soppa on valmis. Olin kertakaikkisen kiukkunen, väsynyt ja vittuuntunut kun aamulla kampesin ylös sängystä. Oli sellainen olo, että tämä ei ole todellellista. Mä en jaksa, muo ei kiinnosta...ei huvita...mä _en halua_! Tällaista koen kuitenkin tooooooooodella harvoin. En tosiaan muista koska viimeksi. No onneksi moinen ahdistus ja vitutus helpotti päivän mittaan, itse asiassa aika pian kun pääsin töihin ja taas niinkuin normaali arki ja kuviot oli käynnissä, niin suuri suuri kivi tuntui vierähtävän harteilta. Mulle sopii arkinen aherrus. Tietyt rutiinit on pysyttävä elämässä, silloin mä voin hyvin.

Iltapäivällä sitten tulinkin suoraan hakemaan puoliskoa tästä kotosalta, haimme tytön, kävimme hänen luonaan ja suuntasimme salille treenaa. Oikeesti, on paljon inspiroivampaa kun on kaveri mukana. Vaikka eihän me siellä notkuta turisemassa ja hinkkaamassa toisiamme, vaan kummatkin tekee omaa sarjaansa ihan tosissaan ja aina välillä vaihdetaan muutama sana lennossa tms. Oli hyvä treeni. Vähän vielä juhannusväsymys tuntui tietynlaisena "kankeutena" mutta ihan kivasti irtosi. Vaakasoutua sain tehtyä 40 kilolla, ylätaljaan sain laitettua nyt 50kg. Jalkaprässi taasen sen 120kg. Ai juu ja ojentajat taljassa 40kg. Kokeilin myös hauiskääntöä salin GT laitteessa ja siinä taisin laittaa...painoa... ööö... mitähän se oli 12,5kg, jos oikein muistan...hmm.. en ole ihan varma. Täytyy tarkistaa huomenna... vai oliko se 17,5 kg...hih pieni ero...mut kun se oli ihan sellainen kokeilu, joten en ottanut sitä niin "tosissani". Voisin huomen tsekkaa miten se nyt menikään. Meillä olisi tarkoitus mennä aamupäivällä taas salille. Mulla _pitäisi_ olla iltavuoro, tuli kauhea fiilis, että olikohan varmasti sittenkään...apua. No toivottavasti on. Pikkuemäntä lähtee mummin kanssa moikkaamaan sukulaisia Lohjan suuntaan. Mikäs siinä.

Autoilu on saatanan kallista. Ihan oikeesti vitutti maksaa autolainaa ym. kuluja liittyen autooni tänään, helvetti, mulla meni siihen noin 700 euroa!!!!???? OMG. Vittu kyllä kelasin, että nyt myyn koko kotteron helvettiin, mutta...mä tartten auton, ei mun töissä käyminen onnistu ilman autoa. Kele! Mut siis voiko autoilu oikeesti olla noin saatanan kallista lystiä, voi se olla kun asutaan Suomessa, jei! Just maksoin vakuutuksia yli parillasadalla viime kuussa... mitä vittua, mulla menee melkoinen omaisuus tohon hommaan. Just... en ajattele sitä enää enempää...menee hermo vain. Helvetti.

Tänään on maha reistannut. Mulle tuli niin järkyttävä vatsakipu kun lähdettiin salilta kotiin. Onneksi kerkisin himaan asti. Nii-in, sen siitä saa kun lipeää kaidalta polulta. Olen aivan varma, että kaiken takana on vkonlopun "epäterveellinen" ruokailu, eli pienimuotoinen herkuttelu. Nyt kun olen tässä useamman kuukauden ajan totuttanut ruoansulatukseni vähärasvaiseen ruokaan, niin totta helvetissä se menee ihan sekaisin, kun sinne tungetaan jotain täyttä potaskaa! Ju ei tungeta enää... eih. Tuli hyvä muistutus siitä tänään. Vaikka siis tänään olen pysynyt jo ihan "kuivilla" eli en ole syönyt mitään typerää, mutta pienellä viiveellä tuli sitten eilinen mupeltaminen. Yöh. Ei tee mitään mieli tällä hetkellä. Hetken nimittäin salilta kotiin tultaessa en tiennyt, kummasta päästä lentää ensin... olo oli aika karsee, yh. No nyt alkaa helpottaa, mutta ohan kellokin jo kohta puolilla öin, jei.


Nyt mä suihkin mennä iltapesulle, saunassa tosin tuli jo käytyä salilla, joten ei tartte kuin hampaat pestä ja nassua putsailla. Sitten kait peiton alle. Tuolla näyttäisi olevan pokeri peli vielä pahasti kesken. Noooh, kuulema jos voittoa tulee, niin pääsen Tallinnaan kylpylähotelliin... no siis peukut pystyyn sitten :)

Sunnuntai!

Taas se ois sunnuntai :) Juhannusta tuli sittenkin juhlittua. Asiallisesti, mutta kuitenkin... olimme yhden ystävän luona tuossa ihan lähellä, mutta kun sitä ottaa sen muutaman siiderin / oluen ja valvoo aamuun asti, niin kyllä se vanhalla jo tuntuu. Ei ole voittaja olo ja salillakaan ei sitten ole tullut käytyä ihan niinkuin suunnitelmissa oli. Vaan läsöily loppuu huomiseen. On jo varattuna lastenhuone tytölle joten on pakko itsekin pakata jälleen treenikassi ja lähteä. Nooooh, kuten ehkä joskus aikaisemmin olen todennut, niin välillä on kait ihan hyvä vain olla. Eniten ehkä pelkään / jännitän, että tässä mun fanaattisessa treeni-intoilussa menetän sen aidon innostuksen ja fiiliksen tästä hommasta. No se ei ole vielä mihinkään kadonnut, joten toivottavasti ei katoakaan. En halua, että treenaamisesta tulee välttämätön pakko, pakkopullaa tms. Haluan, että se on tapa rentoutua ja samalla saan jotain aikaiseksikin. Vielä se on sitä. No mutta, siis ei auta kuin huomenna suunnata jälleen salille. Saan seuraakin salille, mikäs siinä. Ei ole niin yksinäistä puuhaa :) jei. Vaikka eihän siellä istuta kuulumisia vaihtamassa, mutta on kuitenkin kivaa, että on joku, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia päivän treenistä jne. Tämmöstä. Mutta nyt kaiketi sitä pitää ryhtyä pikkuhiljaa iltapuhteille, että jaksaa herätä huomenna taas 5.45, jei!

Synkkää

Sää on synkkä. No sen pystyi näkemään jo eilisen päivän lehdestä. Eli tiedossa on, että aurinko paistoi eilen...eikä sitten enää koko Jussina. Nooh, eipä tuo liioin muo haitanne, muuta kuin siinä mielessä, että en taida lähteä juoksulenkille, vaikkakin ei tuo sää ihan huono siihen tarkoitukseen olisi. Mut... no ois kiva nähdä vähän aurinkoakin matkan varrella. Ehkä siis suuntaan salille.

Heräsin tänään vasta 11.20 :O siis apua. Ihan kuin ois ollut jotain vipinää eilen illalla. Noooh, vipinät oli sitä tasoa, että ennen kymmentä taisin nukahtaa tähän sängylle, ihan vain hetki piti silmiä lepuuttaa ja heräsin 01.20. Siis kääk. No sitten kampesin soffalle katsomaan Ultimate Fightingia (rakastan tota lajia!) ja joskus kolmen pintaan vein vielä koirat pissalenkille. No sain siis nukkua rauhassa pitkään, kun ei koiruuksillakaan ollut pisuhätä.

Kävin kaupassa, ehdin sentään. On se nyt helvetti, kun jengi on ihan jo laitamyötäsessä tähän aikaan! Kaupassakin yksi jo tutuksi naamaksi tullut (en tunne kyseistä henkilöä!) viinaan menevä mies kovaan ääneen kailotti siellä miten "Jorma" odottelee häntä jo ulkona (Jorma vissiin itse siinä kuosissa, että turha tulla yrittää kaljaa ostaa). Kertoi siinä samalla, että täytyyhän sitä nyt joskus vähän ottaa (aina kun näen sitä, se on kännissä), tästä vähän kaljaa ja pari pulloa kirkastakin on tullut hankittua. (siis aikooko se selvitä hengissä tästä Jussista?). Maanantaina kuulema taas töihin, sit voi vähän olla kylmä hiki ja vapisuttaa. (ihan omin sanoin kertoi näin kaverilleen). On siinäkin helvetti elämä. Eikö ole mitään muuta tapaa rentoutua, pitää hauskaa kuin olla kaiket vapaat kännissä kuin käki? Jaa-a. Nii-in, mihinkäs tästä pääsemmekään, eiköhän tuo alko ole päihteistä pahimpia? Se tekee ihmisistä ihan säälittäviä. Se näkyy päältä, se näkyy sisältä. Pää pehmenee, ulkonäkö kärsii. Kokonaisuus menee ihan pilalle...ja viinalla, sitä saa kaupasta, se on helppoa ja se on kivaa...hetken aikaa. Sen jälkeen se on pakko, kun ilman ei tule toimeen. Vittu mä vihaan viinaa. Olen nähnyt niin paljon sen aiheuttamaa pahaa, mielipahaa ym. lähipiirissäni, että en halua sotkea sitä elämääni, ikinä!!!!

Olen puhunut nyt ainakin tunnin ellen jo kaksikin puhelimessa... Huoh. En tiedä tuleeko tästä hullua hurskaammaksi. Olisiko sittenkin pitänyt pitää se puhelin suljettuna sunnuntaihin asti. Houkutus käy liian suureksi. Tosin en tiedä, voinko vastata puhelun toisen osapuolen ajatuksiin?????


Hyvää juhannusta... taidan ehkä sittenkin juhlistaa pienimuotoisesti tätä kesän juhlaa, jääkaapissa on nimittäin 1,2kg possunlihaa :D ai ai ai!

Juhannus!

Juhannus, mikä se on :D? No eipä ainakaan mulle mikään erikoinen juhla, ei tänä vuonna. En muista koska viimeksi, vai olenko koskaan, en ole siis koskaan, viettänyt Juhannusta yksin kotona... menemättä mihinkään?!?!?!?!? Uskomatonta. Niin monien asioiden ja tapahtumien summa, ihan itse olen valinnut tämän. Treeniohjelmanikaan...tai siis treenaaminen yleensäkään ei anna nyt myöden langeta juhlimaan. Yritän pysyä kovana. Olen varmuuden varuiksi sulkenut puhelimenkin, minimoidakseni kaikki mahdolliset houkutukset. Voin ehkä avata sen sunnuntai iltapäivällä :D En oikeesti edes halua olla tekemisissä kenenkään kanssa. En tiedä... jotakin vialla? Kenties? Kuka tietää...ei vaan huvita, ei kiinnosta.

Tänäänkin menin salille. Cardio crossing tunti. Olin aivan turkasen väsynyt, nukuin pikaiset puolen tunnin valveunipäikkärit sängyllä, välillä vastaten entisen meseyhteydenottoihin :) En edes muista mistä oli puhe, vai oliko mistään...olin niin väsynyt. Mutta siitä huolimatta, kun olen tämän päätöksen tehnyt, että nyt treenaan kovemmin kuin koskaan, pakkasin treenikassin ja lähdin ajoissa salille. Ehdin siis ennen crossituntia tehdä lämmittelyn salin puolella. Kuntopyörää, rintaprässi, jalkaprässi, talja, vaakasoutu. Jalkaprässin toistot 120 kilolla 15 kertaa tuntui ehkä hieman crossing tunnin kiihdytys osuuksissa. Pikkasen oli sellain fiilis, ettei irronnut ihan niin hyvin kuin yleensä, mutta eipä nyt pahasti tökkinytkään...tai ei siis voi sanoa, että olisi tökkinyt ollenkaan, huomasi vain, että oli käynyt salin puolilla prässissä :) uu jee. Mutta hyvä mieli. Näin Jussin kunniaksi palkitsin itseni muutamalla Eskimo jäätelöllä ja rehellisellä karkilla. Kalorit ois kovemmat, jos olisin langennut sidukkaa tinttaa...ja huomisen päivän treenikin jäisi väliin jos korkkaisin :/ joten parempi pysytellä täällä kotona suojassa :) Keksin uuden ihanan aamupala / välipala / iltapala herkun. Nyt voi sanoa herkun, vaikka kyseessä on todellinen proteiinipommi ilman liikoja sokereita:

- Ehrman rahka
- rasvaton mansikkajogurtti
- teelusikallinen hunajaa (muistatte varmaan, että olen kieltäytynyt nyt käyttämästä makeutusaineita!)
- vadelmia

Sauvasekottimella sekaisin, ja avot, siinä on hyvä pirtelö. Tooooosi hyvä :) Nam!

Kohta koirien kanssa ulos ja nukkumaan. Aamulla ylös, ulos ja salille :) jei. Onneksi Miss Big ei ollut eksynyt tänäänkään salille. Mahtaakohan olla lomalla tms. kait... pitää verenpaineet kurissa kun ei tarvitse törmätä ;) Just tänään ei muutenkaan ole ollut ihan kaikista hehkein päivä... joten olin kyllä aika iloinen, että ei törmätty :)

:D

Olenkohan tulossa vanhaksi? Merkkejä siitä on ilmoilla. Menen nukkumaan yleensä aina ennen kymmentä, ehkä jopa ennen yhdeksää :O Nousen aamulla aikaisin, arkena ennen kuutta. Tänään jopa imuroin ennenkuin lähdin töihin (huolestuttavaa). Viihdyn kotona. Viihdyn harrastuksissani, eli kuntosalilla tai muun liikunnan parissa. En juurikaan juhli / käytä alkoholia. Niin... mitä tämä muutakaan on? Tosin työkaverini totesi, että ehkä susta on tullut vain aikuinen????!!!! Aikuinen? Minäkö...apua. No ehkä sitten. Näin se elämä vain menee. Taakse ovat jääneet ne ajat kun tuli käytyä ulkona vähintään joka toinen viikonloppu. Viikollakin ravattiin ystävien kanssa kahvilla yö myöhään, aamulla töihin. Nykyisin on niin mukavuuden haluinen, että haluaa nukkua yönsä hyvin ja mahdollisimman pitkään. Elämä on tuonut erilaisia velvotteita. Lapsi on niistä ehkä merkittävin. Voi olla, että jos tyttöä ei olisi, eläisin hieman eri tavalla...tiedä häntä. No olen ihan tyytyväinen tähän hetkiseen elämääni. Ei muo itse asiassa edes huvita bilettäminen jne. Olen tylsä aikuinen :O o-ou. Tänään viimeksi itkin liikutuksesta kun katsoin Unelmien poikamiestä. No niiii-in, onko vähän hälyttävää. Mun mielestä oli vain niin liikuttavaa miten rakastuneita ne siinä oli ja sitä rataa... toooooodella pelottavaa :DDDD No ehkä huomaan olevani mummo ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Johan tuo tyttökin lähtee kouluun ;)

Keskiviikko

Cardio sisäpyöräilytunti takana. Saunan lauteilla oli mukava käydä myös kääntymässä. Töissä hyvä päivä :) Kotona ihan jees. Mitäs tässä muuta päivittämään. Tätä samaa. Juhannus tulee ja se menee. Himassa olen...ja salilla, nothing else. Elämä on :) täydellistä etten sanoisi ;)

Levottomat jalat!

Eilinen löhöpäivä aiheutti pientä levottomuutta, kuten kirjoitinkin, olin jo illalla pakkailemassa treenikassia. Tänään sitten kun sain saateltua tytön päiväkotiin ja auton huoltoon, suuntasin salille. Kyllä lähti. Yksi lepopäivä tekee kummia. Oli ihanan kevyt treenata ja näkyi myös painoissa. Sain lisätä ihan reippaasti joihinkin harjoitteisiin. Kuten esim.
-JALKAPRÄSSILLÄ irtosi tänään 120kg x 15 x 2!!!! Olen tyytyväinen :)
-YLÄTALJA TAAKSE lähti 47,5kg x 15 x2
-VATSARUTISTUKSET 45kg x 15 x 2
-VAAKASOUTU 35kg x 15 x 2
-OJENTAJAT TALJASSA 35 kg x 15 x 2 seisten käsipainoilla 9kg x 15 x 2
-RINTAPRÄSSI 30kg x 15 x 2
-REIDEN OJENNUS 45kg x 15 x 2
-SELÄN OJENNUS OP. + 10 kg levy x 15 x 2

Noissa nyt vissiin selkeimmät muutokset edelliseen. Jalkaprässi oli selkeesti kaikista iloisin ylläri. Lähdin ihan vain kokeilee lähteekö edes liikkeelle 120 kilolla ja helvetti sain vedettyä täydet toistot :O pikkasen pisti suupieliä hymyyn sen jälkeen. Voittaja fiilis. Näin helppoa se joskus on :) eikä maksanut ees mitään ;)

Salille lähdin tyhjällä vatsalla, kahden kahvikupin voimalla. Protskua tietty heti saunan lauteilla ja nyt iiiiiso salaatti vanhaan tapaan ja couscous + hernemaissipaprikaa sekä noin 100g naudanpaistijauhelihapihvi. Kyllä lähtee.

Eilen pomoni oli aika haltioissaan tiedosta että olen juossut omaksi ilokseni kolmen tunnin lenkin ja lähemmäs kolkyt kilsaa siinä ajassa. Hän on itse myös kova mies urheilemaan; hiihtoa, soutua, pyöräilyä ym. Hän totesi, että aika kova, sähän painat menemään kuin hirvi. No siltä mä ehkä siellä matkan varrella tosiaan näytän :DDDD

Nonnih, illaksi sitten töihin. Pyykki- ja astiakone saisi pysähtyä niin voisin lähteä koiria kuskaa pissalle. Mikäs tässä. Päivän kuviot selvät!

Liikuntavapaapäivä...

... mikä se sellainen on? Outo olo. Levottomat jalat. Hyvä etten jo nyt yötä vasten ala pakkailee treenikassia. Pakko suunnata heti aamusta salille :) aijon vetää saliohjelman ainakin kahteen kertaan läpi. Mielessäni olen jo moneen kertaan tehnyt harjoitukset lämmittelystä lähtien. Riippuvainenko? Ehkä, mutta eipähän ainakaan ole epäterveellistä jos pääkoppa kestää. Tuolla tarkoitin sitä, että kuhan treenaamisesta ei tule ns. pakkomielle. Kieltämättä se ehkä on sitä jo hieman, siinä määrin, että tällaiset liikuntavapaapäivät (jotka ovat myös tarpeen, tiedän) aiheuttavat pienimuotoista morkkista. On sellainen olo, että ois niinku pakko tehdä jotain. Aivan, eihän toki pidä unohtaa, että aamulla suoritin, kuten luvattu on, pienimuotoisen aamujumppani, joten ihan laakereillani en ole maannut. Työhän mulla on myös hyvin fyysistä, eli ei sielläkään perse pääse penkissä leviämään ;) hyvä jos tulee istuttua edes 15 minuuttia päivän aikana (lukuunottamatta ruokista, jolloin tietysti istun ruokapöydän ääressä ;) ) mutta noin muutenhan meillä ollaan aina liikkeessä! Hyötyliikuntaa, juu just sitä.

Eli tänään oli löhöpäivä. Tyttö oli katsomassa Hevisauruksia mummin kanssa, joten minä päätin ottaa päikkärit :O siis minä, päikkärit, täh? Rankka vkonloppu? No ei ees ollut... mutta ehkä ne päikkärit tuli sit tarpeeseen. Huomenna iltavuoro, joten tosiaan sali kutsuu. Jei. Hyvää yötä :)

Sunnuntai

Huomenia. Olisi nukuttanut aika mukavasti, mutta, no on herättävä, sillä Core tunti kutsuu :) Rakastan Core tunteja. Ne on niin mulle tehty. Ei mitään liian monimutkaista askelkuviota tai muutenkaan mitään kovin rytmistä liikehdintää (riippuu hieman vetäjästä). Keskitytään keskivartalon lihaksiin ja harjoitteet ovat tehokkaita :) Core on "jumppamuoto" mitä mä tykkään harrastaa, passaa siis hyvin :)


Aamupala:
- 45g ruishiutaleita
- sokeroimaton omenasose
- sokeroimaton mustikkakeitto
- pari kuppia kahvia
- aamupillerit: rasvahapot, C- ja D-vitamiini

Ja kyllä lähtee :)

Tänä kesänä mulla ei ole lomaa juuri ollenkaan. Kaksi viikkoa on, mutta pidän ne siihen rakoon, kun tytöllä alkaa koulu, joten oikeastaan lomaa ei ole ollenkaan. Ei ainakaan sellaista lomaa, että voisi lähteä jonnekin pois hetkeksi, mikä voisi tehdä ihan hyvääkin :) Huoh, mutta oma koti kullan kallis. Pidän tämän tällaisena omana turvasatamana tästäkin eteenpäin, joten täällä voin olla ja rentoutua rauhassa. Mulle se vain on tärkeetä, että saan olla itsekseni. Säälittävää ehkä siinä mielessä, että tällä tyylillä jään ns. peräkammarinpojaksi :DDDD heh. No vitsi vitsinä, mutta... no ihminen ei kait voi elää tavalla joka sotii omia periaatteita vastaan :/ tai siis kaiketi voi ja moni varmaan elääkin, mutta siinä on mielenterveys kovilla. Itse haluan hallita omaa elämääni täydellisesti, enkä tulla riippuvaiseksi kenestäkään. Tämmönen keittiöpsykologi mikä minäkin mielelläni aina tilaisuuden vaatiessa olen, sanoisi, että se johtunee siitä, että olen ollut riippuvainen (niinkuin meistä kaikki joskus) omista vanhemmistani, mutta en ole kokenut sitä turvallisuutta lapsuudessani, mikä kuuluisi jokaisen lapsen elämään. Tätä olen ennenkin täällä pohtinut. Olen miettinyt, missä vaiheessa ja miksi minusta on tullut sellainen ns. oman tieni kulkija. Onko se vika? Vai onko se rikkaus? Hmmm... sama kait se, pääasia on että on edes onnellinen. :) ja itse asiassa, tällä hetkellä olen ainakin tyytyväinen, en voi sanoa, että onnellinen, se olisi ehkä liian voimakas kuvaus tästä elämäntilanteesta, mutta olen siis tyytyväinen ja mielestäni voin hyvin. Jos en henkisesti voikaan ihan totaalisen hyvin, niin fyysisesti olen ainakin paremmassa kunnossa kuin koskaan elämäni aikana ;) jotain hyvää siis tässäkin :D

Mutta tänään on sunnuntai ja aijon / aijomme nauttia siitä tytön kanssa täysin siemauksin. Yhdessä jumppaan ja sitten lähdemme metsästämään niitä prinsessakenkiä :) Ai niin, olen huippu ylpeä tytöstä, hän vei niin hienosti pikkukoiramme aamulenkille :) Selvisi tosi hienosti siitä reissusta. Iso tyttö!

Lauantai

Hyvä päivä. Ei valittamista. Crossia, punttia, kyläilyä, mansikoita, vähän suklaata, kahvia, salaattia, elokuvia, Hynttyyt Yhteen jne. Takana mukava päivä ja ilta. Tyttö oli ihan sippi ja nukahti alta aikayksikön. Itsekin taidan vetäytyä pian tästä peiton alle. Huomenna tiedossa Corea nyt ainakin :) Jei! Jos kaunis päivä, niin miksipä sitä ei lähtis vaikka... jonnekin... nauttimaan vapaapäivästä :) Tyttö haluaisi, että menemme etsimään hänelle BR lelukaupasta prinsessakengät. Näki tänään sellaiset, joten pakko saada, rakas!

Loistava fiilis :)

Kuntosalia ja crossing cardioo :) Ihan jees yhdistelmä. Ei tehnyt tiukkaakaan. Aloitin salilla. Ensin lämmittelyä kuntopyörällä, sitten keskityin enemmän ylävartalon lihaksiin: ylätalja, rintaprässi, vaakasoutu, sen lisäksi vatsarutistus, reiden ojennus ja reiden koukistus, lisäksi kyytiä sai pakarat ;) Eli oli ihan hyvät lämmöt alla crossitunnin alussa. Puoli tuntia salin puolella, sen jälkeen tunnin rypistys crossissa ja vielä muutamat ylävartalotreenit salin puolella. Hyvä olo. Tuntui kevyeltä. Lisäsin jo tänään hieman painoja ;) Kyllä tää tästä lähtee. Crossing tunti meni kevyesti läpi alusta loppuun asti. Huomaan selkeetä kehitystä siinä, että kykenen tekemään korkeillakin sykkeillä tehokkaasti töitä väsymättä juuri lainkaan. (tottahan toki se tuntuu, mutta ei tule ollenkaan sitä fiilistä, että ei jaksaisi) Oli "hauska" (ehkä vähän tyhmä sanavalinta) huomata, että muutamalla viereisellä crossilla tuntui tulevan hyytyminen. Ehkä monilla on se ongelma, etteivät he osaa jakaa voimiaan oikein koko tunnin ajalle, tai sitten he yrittävät aivan liikaa ja hyytyvät sen vuoksi... hämääntyvät ehkä alun keveydestä tms. Tuokin on vähän taitolaji, sen lisäksi kyllähän se vaatii ihan kuntoakin, ei pelkästään taidolla selviä, hih. No mut anyway, itelläni oli jälleen hyvä fiilis alusta loppuun asti ja olin aivan täynnä ruutia vielä tunnin jälkeen, joten tosiaan kirmasin vielä puntin puolelle. Siitä sitten saunaan, Maximin protskut oli taasen mukana, jotenkin aina rentouttava hetki istahtaa saunan lauteille ja nauttia siellä palauttava juoma, huoh. Puolisko oli saanut jo oman treeninsä päätökseen siinä vaiheessa kun minä tulin crossi salista, joten hän odotteli sitten salin aulassa minnuu :) Muutama sana siinä vaihdettiin ja sitten lähdettiin kotiin. Nyt köllötän sängyllä... ja voisin vaikka tehdä jotain pientä kevyttä iltapalaa. Mitähän sitä kekkais. Pikkuemäntä on menossa... ei näytä vielä menneen, suihkuun ja minä laittelen hänellekin vielä iltapalan. Koiruudet odottelevat pääsyä iltalenkille, joten päivä ei ole vielä ohi. Huomenna ois sitten perjantai. Joko pidän liikuntavapaapäivän...tai sitten en. Riippuu nyt ihan fiilareista. Tällä vkolla onkin tullut jo juostua treenaamassa joka päivä ;)

Torstai toivoa täynnä :)

Reipas ja mukava duunipäivä jälleen takana :) Ei valittamista. Hauskaa oli kuten aina!

Edessä Crossing Cardio. Eilinen kunnon salitreeni tuntuu pienenä kireytenä pakaroissa :D mutta muutenhan olo on mitä mahtavin...eikä tuokaan haittaa, tietääpähän tehneensä ;) Olen vähän kahden vaiheilla. Menenkö tänäänkin salille vai crossiin. Olen ilmoittatunut crossiin, mutta voinhan aina halutessani tehdä viime hetken muutoksia. Puolisko on tulossa salille :) jei. Kiva että hänkin innostuu nyt.

Aamujumpat olen tehnyt kuten lupasinkin. Edelleen aijon jatkaa samaan malliin. Vaihtelen toistoissa dipin ja etunojapunnerrusten välillä, muuten teen ojentajat, viparit ja hauiskäännöt joka toistoilla. Jei.

Eilen en olisi malttanut käydä nukkumaan, kun löysin ihan älyttömän määrän treenivideoita netistä. Oli kyllä hienoa katsottavaa kun hyvin trimmatut mimmit ja ukot nostelivat rautaa :D Sieltä on hyvä hakea inspiraatiota. Sitä riittää...edelleen... ja toivottavasti vain enenevissä määrin koko ajan.

Nyt pikku hiljaa pitää alkaa valmistautumaan salille lähtöön. Kassi on pakattu, protskujuomajauheetkin on muistettu... Jep. Palailemisiin!

Salitreenii :)

Tänään sain pitkästä aikaa vedettyä salitreenin ihan _oikeaoppisesti_ läpi :) jei. Olin ilmoittautunut pyöräilytunnille, mut tuli ilmoitus sen peruuntumisesta. Noooh, muo ei sellainen haittaa, päinvastoin, nyt oli hyvä syy ottaa saliohjelma esille ja alkaa hommiin. Oli ihanaa vetristää miten se homma nyt menikään :) Hihhei. Puolisko sattui oleen samaan aikaa PT:nsä kanssa treenaa, joten oltiin sit samaa aikaa siel. Hän kävi totee, et jösses, sul on isommat haukkarit kun mulla, ehän mä kehtaa olla sun kans tääl samaa aikaa :DDDD (no ehkä se oli vähän liioittelua, mutta kiva tietää, että työn tuloksia näkyy ;) ). Tänään mentiin kutakuinkin näin:

- lämmittelyohjelma crossilla
- ylätalja TG: 45kg x 15 x 2
- selänojennus penkillä oma paino + 5kg x 15 x2
- vatsarutistus TG 35kg x 15 x 2
- vaakasoutu TG 25kg x 15 x 2 (kevyt!)
- reiden koukistus laitteessa TG 40kg x 15 x 2
- pystysoutu mutkatanko 5+5kg x 15 x 2
- ylävartalokierrot TG 20kg x 15 x 2
- reiden ojennus TG 45 kg x 15 x 2
- ojentajapunnerrus seisten 9 kg x 15 x 2
- jalkaprässi TG 60-70kg x 15 x 2 (istuen) vaakatasossa 45 kg x 15
- rintaprässi 27,5kg x 15 x 2
- loppulämmittely kuntopyörällä
- suihku ja sauna :D + Maxim protskujuomaa :) nam!

Jännä miten painot voi vaihdella riippuen millaista laitetta käyttää. Entisellä salilla tein vatsarutistuksia hieman erilaisella laitteella, painoja oli 60-65kg :O ja samat toistot. Tolla TG:n laitteella ei irronnut tänään kuin 35 kg... tai sitten tämä on _vain_ hajoituksen puutetta ;) ja seli seli... ainahan löytyy kato selityksiä. Katotaan miten akan käy. Nouseeko painot ja mihin tahtiin. Kyl ne nousee, tiedän sen, tää on tällaista alkulämmön ottoa pienen tauon jälkeen ;) Aamuiset ojentaja, hauiskääntö, dippi ja vipunostot tuntuivat _jo_ nyt paljon helpommalta noilla 5 kilon kotipainoilla... siis lähinnä noi vipunostot tuntui helpommilta, ne on tehnyt pikkasen tiukkaa viidellä kilolla ja 15 toistoo. Mut ei käännöt eikä ojentajat nyt viidel kilolla tunnu juuri missään, saa tehdä aika monta toistoo, mut kyseessä onkin kevyt aamujumppa, eli herättely ;) Ei mikään hikijumppa. Salilla tänään taisi sykkeetkin nousta ihan kivasti, ei ollut kyllä mittaria, mutta sen kyllä tuntee itsekin. Luulen, että takana on ihan tehokas treeni :) Hyvä olo, jei! Huomen uusiksi ;) tietty.

Lopuksi nautiskelimme kahvit vielä salilla, puolisko tarjosi ;) kiitos siitä! Pikkuemäntä sai pienen limpparin ja hän oli niiiiin iloinen. Mukava päivä tai iltapäivä salilla siis takana. Täytyy ottaa uusiksi hetimiten. Ehkä korvaan huomisenkin jumppatunnin salitreenillä. Jei!

OMG

Sitä pitäs mennä jälleen nukkumaan, jotta sitä jaksaa herätä huomenna klo 5.30. Nih, kyllä 5.30 sillä tänäänhän tein lupauksen, että nousen nyt 15 minuuttia aikaisemmin, että ehdin tekemään aamujumppani ;) Illaksi on sitten sovittu jo cardio pyöräily :) jei. Torstaina on tiedossa cardio crossing. Mun pitäs nyt saada itseni sinne salin puolellekin ihan _oikeesti_ eikä aina noiden tuntien jälkeen tai ennen jotain pientä vääntöö. Nih. Hmmm... pitäs vain ottaa pelkkä punttipäivä kalenteriin, ei siinä muu auta ;)

Lankesin. Juu kyllä lankesin. Nimittäin lankesin syömään töissä kirjaston pöydällä olleita suklaapisara keksejä... Hävettää :O meni enemmän...kuin... en ees kerro. En ees laskenut perkele! Nih, ja mitäs sitten kävikään. Tulin kotiin ja menin... menin syömään jämät kämäsestä shipsipussista. No onneksi ne oli semmoiset jämät, ettei sitä voi kyllä oikein ees laskea :DDD mutta ois voinut senkin jättää väliin. Nooooooooh, pieni lankeaminen, ei se maailmaa kaada. Ei mun elämä tästä järky. Tosin monesta muusta asiasta sitäkin enemmän :/

Jeps, mut nyt pesulle ja nukkuu. Aamulla uusi päivä, uudet kujeet... ja no, miksi tämä elämä tästä muuttuisi, olo on kuin Päiväni murmelina leffassa :D vai mikä se nyt olikaan.

Aaaaw...

... ja koska taasen tänään tuntuu olevan tällainen "Mulla on paljon asiaa" päivä, niin vielä ennen töihin lähtöä, pakko kirjoittaa muutama rivi.

Olen päättänyt, nyt vannon kautta kiven ja kannon (katsotaan kuin akan käy) että teen joka aamu seuraavan harjoitteen:

Aamujumppa:

- hauiskääntö 5kg x 20 x 3 (käsipainoilla)
- ojentajat 5kg x 20 x 3 (seisten käsipainoilla)
- vipunostot 5 kg x 15 x 3
- dippi 15 x 3 (oma paino)

Eiköhän noilla lähtis aamu käyntiin ja hauberikin vetryy.(Ideoita, huomautuksia ja ajatuksia vastaanotetaan mielellään!) Let´s see :) Aamuissa kuitenkin vähänlaisesti on ylimääräistä aikaa, eli ei ollenkaan, nyt ajattelin vääntäytyä just ton 15 min. aikaisemmin ylös, minkä saan ehkä kulumaan tuohon sessioon... en ole katsonut vielä kellosta, mutta koklataan huomen. Kerron miten homma etenee :) Jei, nyt ulos koirien kans ja sit töihin, uaaaah. Tyttö menee illaksi mummolaan... joten niisk, näen hänet vasta iltamyöhällä.

Lounas!

- iso salaatti
- n. 100g paistijauhelihaa (paistoin taas pihvejä :) jami)

Mihis unohtui välipala aamupalan ja lounaan välillä? Jaa-a, vissiin tuli touhustettua niin kovin kotitöitä, että pääsi unohtumaan ;) :O Kohta illaksi töihin. Jei!

Aamupala!

- n. 45g ruishiutaleita
- sokeroimaton hedelmäsose
- kahvia

Ennen aamupalaa, pieni käsipunttitreeni ja suht rivakkaa kävelyä koirien kanssa. Koneet käyntiin ;)

Vapaapäivä?

Niin, eilen illalla vielä toitotin, miten tänään on liikuntavapaapäivä :D ja mitäs sitten kävikään. Heti kun seiskalta ylös kampesin (piti nauttia pitkästä aamusta kun on iltavuoro :D) kaivoin käsipainoni kaapista ja kahvia juodessa (aina pitää olla tehokas, tehdä siis monta asiaa samaan aikaan) tein muutamat punttisarjat käsille :) Ei mitään suurta eikä ihmeellistä, mutta ihan aamujumpasta kävi. Pieni hiki helähti pintaan. Se meni kutakuinkin näin :

- hauiskääntö (kumpikin käsi erikseen) 5kg x 20 x 3
- ojentajat (seisten) 5kg x 20 x 3
- vipunostot sivuille käsipainoilla 5kg x 15 x 3

Hauiskääntö ja ojentajat menee helpolla tuolla painolla ja noilla sarjoilla, mutta vipunostot sai jo vähän "otsasuonen tykyttämään" viimeisillä toistokerroilla :D Jos tästä innostun, teen tämän pyhäkolminaisuuden joka aamu kahvitellessa (hyötyliikunta ennen kaikkea kunniaan) ja katsotaan, miten sujuu esim. viikon päästä :D Kohta saan kantaa rautaa kotiin selkä väärällä ;) Jei!

Jah, mutta josko tästä nyt vaikka pukeutuisi ja lähtisi viemään tyttöä päivähoitoon. Tyttökin on niin tottunut äidin pullisteluille, ettei tuo ollut moksiskaan, vaikka minä heiluin käsipainoineni kahvikuppi kädessä. Ilmeisesti ihan normisettiä tässä perheessä :DDDD

P.S Pakko oli lisätä naurettava palakuva :D mutta tästä on suunta vain ylöspäin ;)

Yömyöhään...

... valvoo hän. Ei unta saa, päässä pyörii kaikenlaista. Onneksi huomenna on iltavuoro. Siitähän tulikin mieleeni, aijon tosiaan pitää ansaitun treenivapaan (kuuden päivän putki, sitä ennen yksi vapaa ja taasen pidempi putki) mutta kaivelen silti esille saliohjelmani ja teen niistä jotain mielenkiintoista. Kyllä tämä tästä lähtee rullaa. Mutta nyt pää tyynyyn. Otan tytöt kainaloon... ja odotan josko se uni sieltä tulisi. Aamulla ei onneksi tarvitse nousta kukonlaulun aikaan ... ja autokin on vihdoin tankattu. Olihan muuten oikein maanantai. Aamulla lähdin duuniin, jätin tietysti puhelimen kotiin, vahingossa. No katsoin, että aa, tankki lähes tyhjä. Hieno homma. No rohkenin kuitenkin aamukiireessäni ajamaan suorinta tietä töihin, uskoin, että kyllä se bensa riittää, tankkaan töiden jälkeen. No mitäs sitten kävikään. Kortti ei kelvannut. Ei puhelinta, ei rahaa... ei bensaa. Ei kun himaan samalla tankilla. En ole koskaan ajanut tankkiani noin tyhjäksi. Ajotietokone ilmoitti, että vielä voist körötellä 3 kilsaa jos tahdot, juu en lähtenyt kokeilee, vaan äkäseen himaan tsekkaa mikä oikein mätti, et kortti ei toiminut, puhelin mukaan ja tankin kautta salille. No mutta, jos haluaa jännitystä elämään, niin kandee kokeilla. Kyllä vähän hikoilutti, heh. Hyvää yötä :)

Maanantai...

... ok päivä. Salia = crossing tunti ja punttia. Ruokailussa ollaan pysytty aisoissa, kuten arvata saattaa. Huippisten kunniaksi Eskimo puikko ja hieman lakua, nothing else ja voittihan se Jenna, wow! Onneksi ;) Nätti plikka etten sanoisi.

Luopuminen. Se on vaikeaa... se on niiiiiin vaikeaa. Mistä löytyisi se tahto ja voima? Mikä siinä on, että järki sanoo yhtä ja sydän ehkä toista. Teot puhuvat puolestaan... mutta silti. Mikä siinä vittu on???? Ei voi kuin nukkua taas yön yli, aloittaa huomenna jälleen kerran uusi päivä. Odottaa onko elämällä enää mitään uutta annettavaa. Tukahdutanko vain kaiken sisäisen tuskankin keskittymällä vain ja ainoastaan koti, työ, treeni sektorille? Niinkait se on tehtävä. Elämä soljuu eteenpäin, mikään ei sitä tosiasiaa muuta. Huomenna on taas uusi päivä ja ylihuomenna taas jne. Kuten yksi 3 vuotias pikkupoika oli kuulema todennut "Päivät ne ei lopu koskaan, niitä tulee aina uusia" :D lohduttavaa...vai onko sittenkään?

Löytöjä :)

Olen löytänyt muutaman mielenkiintoiselta vaikuttavan bloginkin luettavakseni...taas :) heh. No mutta siis moni muukin kuin minä on hurahtanut (yllätys) näihin fitness kuvioihin. Minä nyt olen kyllä aika wannabe vielä tuon fitness homman puolella, mutta ei mitään voi saavuttaakaan, jos ei yritä...ja jos ei ota asioista selvää...ja jos ei haasta itseään. Oikein paljon innostusta lisää, kun lukee muidenkin taistelua tässä asiassa. On aika terapeuttista tajuta, että joku muukin elää tällaista elämää, missä duuni, koti ja sali on se pyhäkolminaisuus. No mikäs siinä, tämä on harrastus siinä mikä muukin. Jännä muuten miten jotkut ottaa sen asenteella "Miten sulla muka on aikaa?" "Et kait vain liikaa nyt treenaa?" Liikaa? What? Aikaa... no aikaa on aina kun sitä järjestää. Mä vaan luulen, että tuo tommonen "Oletko nyt vähän itsekeskeinen" asenne kumpuaa jostain sieltä, kun itse ei saa aikaiseksi, haluaisi, mutta ei vaan tule tehtyä.Sit vähän piikitellään siihen malliin, että laiminlyötkö nyt perhettäsi, lastasi, koiriasi. Jaa-a, no en ainakaan ole mikään juopporetku. Myönnän, että pyhitän aika paljon aikaa treenaukselle, juu kyllä, mutta pidän sitä kuitenkin sen verran yleishyödyllisenä harrastuksena, etten koe siitä huonoa omaatuntoa. Toimin esimerkkinä tytölleni, pidän huolen itsestäni. Ja koska tyttö liikkuu usein mun mukana, niin ei hänkään koe jäävänsä tästä ulkopuoliseksi. Haavekuva onkin, että vielä joku päivä treenaan tyttöni kanssa samalla salilla "Annas kun mamma näyttää" :DDDD sitä odotellessa.

No mutta tästä kaikesta inspiroituneena, mun täytyy toden teolla elvytellä mun saliohjelmaa...hmmm... Pitäs varmaan tehdä jonkin näköinen suunnitelma.

Eksyin...

... salilta suoraan Tarjoustaloon. Kuten sanottu, se on tämän sortin shoppailijan Mekka :D buoahhaa. No mut joo, siis oikeesti, menin sieltä etsimään niitä käsi-/jalkapainoja. No eihän sielläkään niitä sitten ollut ja olen ihan ihan ihan sata varma, että olen niitä siellä joskus nähnyt. No hö. Mut iloinen yllätys, siis Tarjoustalo tämä shoppailijan kultakaivos, on hankkinut valikoimiinsa Maximin tuotteet :O oho. Vähän jee, ei tartte aina ajaa Budgettiin asti, kun tuo on tos aivan vieres :) Siistii. No tietty tarttu heti matkaan mukaan vähän palautusjuomajauhetta, "sheikkeri" tietty, koska ajattelin nyt säästää tässäkin asiassa, enkä osta valmiita protskupalautusjuomia enää (tai yritän vähentää) niin saan sitten vatkattua omat pirtelöni. Upeeta mahtavaa. Eikä se ole yhtään sen isompi vaiva. Laitan vain kolme mittalusikallista jauhetta sheikkeriini ja lisään salilla treenin päätteeksi sinne 2,5dl kylmää vettä, ni avot, se on siinä. Helppoa kuin heinän teko äääs juu kän siii. Niin ja löytyhän sieltä uusi pyykkikorikin. Entinen onkin seurannut muo mun ensimmäisestä omasta kodistani aina tänne asti. Ajatella... sniisk, vähän nousee tunteet pintaan kun raahaan tuon vanhuksen roskikseen...ehkä en voi luopuakkaan siitä...sittenkään. Mihinhän mä sen laittaisin...vitut, roskiin lähtee ;) Mut on sillä vähän tunnearvoakin siis, vanha kuin taivas jo... mutta elämä on myös luopumista. Nyt on luopumisen aika :/ snif.fi :D



Jeps. Tässä siis lisäämässäni kuvassa näkyy nyt mitä kaikkia "mömmöjä" mä vetelen päivittäin naamaani ;) Okei, en laske näitä vielä mömmöiksi, suurin osa noista on vitamiineja, löytyy Magnesiumia (erittäin tärkee, voin kertoo, etten muista koska olisi viimeksi lihakset krampannut!)Calsiumia ja sitä rataa. Nuo "drinkit" on lähinnä siis treenin ajaksi ja jälkeen juomia, ei sen ihmeellisempää tähtitiedettä. En ole sortunut vielä hankkimaan mitään rasvanpoltto plää plää tuotteita, katon mihin omat rahkeet riittää ilman sen suurempia poppaskonsteja. Kattoo nyt, jos ihan _oikeesti_ joskus hurahtaisin niin pahasti, että lähtisin tähtää ihan fitness hommiin, niin sitten mun kaapista ei varmaan muuta enää löytyskään :D mut vielä tällä hetkellä mennään ihan luomuna siinä mielessä ;) tulostakin näkyy... ääääs juu kän siii seuraavissa kuvissa ;)




Välipalaksi meni sitten vähän niinkuin varkain salilla protskujuoma ja kun pääsin kaupoilta kotiin söin loput eilisen illan iltapalarahkastani. Ei ole nälkä vieläkään, mutta ruokaa pitäs laittaa ;) katson kellosta aikaa ja pitäs olla jo nälkä, kukkuu.

SALILLA kävin Core tunnilla ja sen jälkeen menin punttipuolelle. Tein pääasiassa ylävartalon lihaksia, rintaprässiä, taljaa, pystysoutua ja vatsarutistusta. Sen lisäksi annoin vähän kyytiä pakaroille ja takareidelle ;) Etureidet saapi vähän huokasta, viikonlopun lenkkeilyt on tehnyt tehtävänsä, vaan sen sanon, ettei kannata jäädä kotiin makaamaan silloin jos tuntuu, että paikkoja jumittaa, mä ainakin saan vetreytettyä itseni kummasti oikeanlaisella treenillä. Ja ne venyttelyt, ne venyttelyt. Edelleen olen fiksoitunut salilla tiettyihin laitteisiin ja sarjoihin, tiedän, pitäisi tehdä vaihteluita, juu juu juu... mutta käynnistelen taas tätä punttitreeniä niin kyllä se siitä lähtee ;) Rohkeasti tuumasta toimeen ja teen kohta taas kyykkyä ym. siellä ihan tohkeissani ;) jei.

Pikkuneiti saapui mökiltä kotiin. Oli niin jo ikävä tuota tuhnukkia. Voi pientä, suukkoja pitää antaa tuhatmiljoonaa :) Meillä on nyt samanlaiset koticrocksitkin ;) tyttö oli ihan innoissaan, molemmilla vaaleanpunaiset, voi miten ihq :)

Aamupala !

Aamupalaksi nautin jo totuttuun tapaan viikonloppuisin:
- 45 g kaurahiutaleita
- raejuustoa
- sokeroimatonta hedelmäsosetta

Ei lisättyä suolaa, raejuusto on aivan tarpeeksi suolaista minun makuuni ;) Eilen päätin myös luopua makeutusaineista (joita käytän muutenkin harvakseltaan) sillä niiden terveysvaikutuksista on niin ristiriitaista tietoa olemassa... joten voin olla aivan hyvin ilmankin. Miksi tuhlaisin rahaani siihe, kun en voi edes olla varma, että se on hyvä sijoitus???? Suolastahan kaikki tietävät, että se on epäterveellistä ja sitä saa kuitenkin, päivittäin varmasti "piilosuolana" jostain, joten miksi sitäkään enää suoraan purkista lisäisin? Joskus kun heittäydyn sitten oikein herkuttelu linjalle, saatan ruoanvalmistuksessa (lähinnä lihan maustamisessa) käyttää suolaa... mutta aika vähän. Muillakin mausteilla saa hyvää aikaiseksi :)

Nuo Jutan "asettamat" ruokamäärät, joita mukaillen seuraan (olen seurannut jo useamman kuukauden, bongasin joskus aikaa sitten lehdestä hänen "ruokalistansa" :) ) tuntuvat joskus aika suurilta. Eilen illalla en kerta kaikkiaan jaksanut syödä iltapalaani loppuun, jaksoin vain siitä puolet. Nyt tuo 45 g kaurahiutaleita lisukkeineenkin tuntuu tökkivän. Kuten joskus sanoin, tällä Jutan ruokaohjelmalla tuntuu kuin olisi koko ajan syömässä :D heh... mutta hyvä niin. Ei pääs nälkä yllättämään ja sehän on varmaan yksi ajatus tuon takana. Yritän kuitenkin syödä hyvin, tietysti, sillä eihän mitään järkeä ole siinäkään, että tekee kauheita energiavajeita itselleen, jolloin keho taistelee jo itseäänkin vastaan. Ainakaan ei lihakset kasva jos mennään säästöliekillä ja rasvanpolttokin on tehotonta. Juu juu, kyllä mä nämä tiedän... :) Mut kun aina ei maha vedä ;) yyyyh. En käytä mitään patukoita tai sen sellaisia ylimääräisiä lisukkeita päivän mittaan. Pyrin olemaan antamatta itselleni oikeutta minkään sortin naposteluun. Katson aika tarkasti kellosta, koska syön ja minulla on etukäteen tiedossa että mitä syön, niin siinä ei tule turhia naposteltua. En sano, etteikö tietyissä tilanteissa nuo protskupatukat ym. ole ihan perusteltujakin, varmaan toimii joillakin, mutta nehän on vähän sellaisia, makean korvikkeita etten sanoisi. Niitä sitten helposti tulee syötyä ns. hyvällä omallatunnolla, kun ne on niiiiiin fitnesskamaa :D luulisin...en tiedä, kun en harrasta... Mut ju, joskus salillakin näkee kun rouvat ja miehetkin ;) ostavat treenin jälkeen kourallisen protskupatukoita siitä laarista... ja mä luulen, että ne ei monelle päivälle ole jaettu :D varmaan menee töllöö katsoessa illalla :D

No mutta tällainen aivopieru (mikä maailman typerin sana, yöks inhoan tota, mut pakko oli käyttää) lähti tällä kertaa aamupalasta. Just näin... Mut nyt salikassia täyttämään. Good day för alla ;) :D

Sunnuntai huomenta!

No ohhoh, en meinannut uskoa silmiäni, kun katsoin kellon olevan jo yhdeksän :O Ja vähän äkkiä ylös sängystä :D Kahvin keittoon.

Illalla tuli kyllä valvottua, viimeisimmät kerrat kun katsoin kelloa, niin...taisi olla joskus ennen yhtä :/ en juuri koskaan valvo niin myöhään. No eilen tuli otettua ne päikkärit, mikä tietysti vaikutti siihen, ettei niin kovin väsyttänytkään. Oli muutakin ajateltavaa. Olen taasen prosessoinnut mielessäni tilannetta, enkä oikein tiedä siihen muuta ratkaisua kuin minkä sittein tein. Saman ratkaisun olen kyllä tehnyt useamman kerran tässä samaisessa asiassa, eli jossain asiassa minäkin osaan olla epäjohdonmukainen, eikä tunnu löytyvän tahtoa ja itse kuria tämän asian suhteen. Mutta nyt puhummekin sydämenasiasta ja no, kuten sanontakin kuuluu "Kaikki on sallittu sodassa ja rakkaudessa". En tiedä, tuntuu vain, että olen niin puun ja kuoren välissä. Haluan aina uskoa ja toivoa, se ei ole loppunut koskaan... mutta sitten tulee tämä klassinen vedetään matto jalkojen alta... mistä seuraa niin typerryttävä pettymyksen tunne jälleen... tulee sellainen olo, että miten mä voin olla näin tyhmä ja typerä, enkä koskaan opi tätä kuviota. Aina vaan yritän uskoa, yritän panostaa... yritän yritän yritän... ja tämä yritys kyllä toimii myös itseään vastaan siinä määrin, että se tsemppi uupuu josssain vaiheessa minustakin, kun tulee se olo, että hakkaa vain päätään seinään. Sit on kerta kaikkiaan siinä pisteessä että on vihellettävä peli poikki ja otettava välimatkaa. Mutta en halua sellaistakaan, sehän on aivan maailman typerintä, eihän sillä tavalla voi elää... kait... no en tiedä, on sitä niin sairaita parisuhde kuvioita päässyt näkemään läheltä ja vähän kauempaakin... että terve. Mutta joka tapauksessa, minä en halua sellaista. Miksi yrittää naama irvessä jos lopputulos on kumpaakin tyydyttämätön? Niin, onko siinä mitään järkeä. Sanokaapa se hyvät ihmiset ja varsinkin sinä joka luulet tietäväsi tästäkin asiasta vittu kaiken (tai jätä sittenkin sanomatta, sillä ei kiinnosta pennin vertaa). (viittaan nyt erääseen blogikirjoitukseen, joka koski minua ja minun parisuhdettani, mutta tähän on kait totuttava täällä internetin ihmeellisessä maailmassa, että ihmisten on pakko ruotia myös toisten ongelmat ja esittää siinä sivussa besserwissereitä, vaikka omatkin asiat ovat retuperällä... mutta onhan se hyvä, että jotkut ovat niin täydellisiä ;) _omasta_ mielestään, että on varaa kommentoida jonkun tietyn ihmisen elämää ja elämäntapoja ;) :p) No juh, mutta se siitä asiasta. Mutta siis kuten huomaa, tänään en noussut ihan sillä oikealla jalalla...vaan just sillä väärällä. Voipi olla että kuntosalin puntit saavat kyytiä idag ;)

Tiedossa onkin, ainakin näiltä näkymin Corea ja punttia. Eilen juoksin, kävin tekee muutamat ylävartalolihassarjat, crossailin ja juoksin. Tänään "vähän" rennompi ote, pidettäkööt vähän niinkuin lepopäivää, käyn vain Coressa ja puntilla. En ajatellut juosta tänään... jos sää olisi kaunis, voisin pyöräillä, mutta ei nyt näytä lupaavalta. Katsotaan. Mikään ei helpota sisäistä tuskaa niinkuin siirtää siihen käyttämänsä energia liikuntaa, jolloin ei tarvitse edes turhia miettiä. Silloin sitä keskittyy vain siihen tekemiseen. Ja koska elämä ei ole koskaan liian helppoa, ei ainakaan minulla, niin minkäs sitä ihminen sille voi. Ei voi mitään. Nyt aamupalastamaan.

Päivä vaihtuu iltaan

Lounas ja Päivällinen:
-iso salaatti: jäävuorisalaattia, kurkkua, paprikaa, tomaattia, raejuustoa, muutama papu, lounaalla myös Päivänsäde oliiveja (ihan parhaita) kastikkeeksi oliiviöljyä
- paistoin jauhelihapihvejä (naudanpaistista), maustoin pienellä määrällä suolaa, jauhelihamaustetta, pippurimix, valkopippuri, mustapippuri, oregano/basilika. Jauhelihataikinaan lisäsin yhden kananmunan.

Lounaalla join pelkkää vettä, Päivällisellä Gefilus Piimää. Taas voimme huomata, että yksi välipala jäi välistä, kun minä vetelin sikeitä tytöt kainalossa :D Heräsinkin niin, että kaupat olivat sulkeneet puoli tuntia aikaisemmin, eli heräsin ilta puoli seitsemän :O Eli viikonlopun liikuntaboosti on tehnyt tehtävänsä. Luonnollinen tapa väsyttää kroppaansa, ei tarvita unilääkkeitä tms. :) Hyvä vinkki niille, jotka kärsivät unensaantiongelmista ja/ tai univaikeuksista. Kuinkahan paljon niiden taustalla on muutakin kuin masennus ja/ tai stressi??? Varmaan suurimmaksi osaksi univaikeuksien taustalla on epäterveelliset elämäntavat, päivärytmin epämääräisyys, liikunnan vähyys jne. Kun harrastaa kerta päivään liikuntaa, edes jossain muodossa, niin salettiin vaikuttaa positiivisella tavalla unen laatuun. Minäkin olisin tietysti voinut pantata untani illemmalle, niin olisin saanut nopeasti unenpäästä kiinni yötä vasten :) No mutta, oli vain niin hyvä hetki, hyvä olo, käperryin filtin alle ja tytöt tulivat tietysti ihan iholle :) Voiko siinä sitten olla nukkumatta???

Tänään suon itselleni jälkkäriksi kahvia ja Eskimopuikon :) pitää itseään vähän palkitakin ;) (seli seli seli seli)

Tänään myös alakulo on vallannut hetkittäin mieleni. Niin, kukaan muu kuin minä itse ei voi tietää mistä se johtuu. Huoh, elämä kun ei aina mene niinkuin elokuvissa. Liian monta pettymystä... vastoinkäymistä = mission impossible tai jotain. Ja sanotaan nyt tämäkin tässä lyhyesti ja ytimekkäästi "Ei paljon kuulu muille!" joten se aivoton yksilö joka kokee jonkin sortin pakkoa ottaa kantaa mun elämään, tämä on sulle "Haista jo valmiiksi vittu ;)" Lähes raivostuttavin piirre ihmisessä on kaksinaamaisuus. Esitetään suurimman osan ajasta jotain niin kilttiä ja puhtoista ym. mutta selän takana annetaan puukkoa. Mutta no, sehän kertoo vain siitä, että oma pää on pehmeää tavaraa.

Ja jottei verenpaineeni pääse nyt lähtemään ihan käsistä :D niin vähän vähemmän vakaviin aiheisiin. Onnistuin ajoittamaan, näemmä, koiralenkkini mukavasti siihen ainoaan ajankohtaan kun tänään ei ole satanut vettä :) Nyt sitä näyttää tulevan taas kuin esterin perseestä. (mistä tuo sanonta on saanut alkunsa. Olen kuullut huhua, että joskus on ollut jokilaiva nimeltänsä Esteri. Niillähän on aikoinaan ollut siellä perässä semmoinen valtava härpätin jonka voimalla ne ovat puskeneet eteenpäin. Sieltähän sitä vettä sitten roiskuaa, eli tästä tulisi sanonta, vettä tulee kuin Esterin perseestä. Pitääkö paikkansa, en tiedä, mutta kuulostaisi loogiselta). Lenkillä meidän pikkumies (eli valtava jättikoirani) löysi rikkinäisen limenvihreen sählypallon ja se piti kantaa polleena kotiin asti. Nyt tuo pallo lojuu olohuoneen lattialla. Sitähän voi sitten seuraavaksi ihmetellä vaikka pikkuemäntä, kun kotiutuu huomenna isänsä luota :)

Kissani taasen on linnoittautunut läppärini taakse, siinä näyttäisi olevan niiiiin mukavaa, kun kone pitää lämpimänä. Tytöt makaavat taas ihan kiinni minussa ja ukko valtasi sohvan kun minä hilasin äässini sieltä tänne. Niin, tällaista tämä meidän elo parhaimmillaan. Täydellinen rauha, _oma_ rauha :) Nautin tästä, vaikka en tietenkään nauti siitä tilanteesta mikä johti taas tähän täydelliseen omaan rauhaan.

Välipala

Välipalaksi:

- protein shake (treenin jälkeen!)
- Ehrman rahkaa, hedelmäpaloja, raejuustoa
(pikkuriikkisen makeutusainetta, sekin loppu nyt, joten opettelen olemaan ilman sitäkin... ei mitään hyötyä sen lisäämisestä, sillä ei ole mitään ravintoarvoa, joten olkoot! Tiettyjä mekeutusaineita ei edes suositella käytettäväksi, jos esim. kärsii masennuksesta. Näin on, lukekaa vaikka netistä (sehän se onkin raamattu joka asiassa) jos ette usko ;) )
- kuppi kahvia, jos termospannusta vielä löytyy :D

Tulihan sitten juostua salille crossailee. Myönnän, pikkasen tuntui jalat raskailta eilisen kolmen tunnin lenkin jäljiltä + pyöräily, sitä ei pidä unohtaa ;), mutta juoksin saatana silti! Se joka leikkiin lähtee se leikin kestäkööt. No juu, tiedän, että joku tolkku treenaamisessakin pitää olla, että liika on liikaa, mutta tämä on nyt tällainen omaa aikaa viikonvaihde, joten pyhitän sen täysin liikunnalle ja omille jutuilleni. Ajattelinkin olla fiksu ja vaihtaa maanantain pro pyöräilyn johonkin vähän vähemmän rankkaan, tosin vetäjä on eri... eli eli... ehkä sittenkin menen sinne. No täytyy nyt katsoa, fiiliksen mukaan mennään. Mitään en tee hampaat irvessä tai väkisin. Siinäkään ole mitään järkeä. Huomenna menen perinteeksi tulleelle Core tunnille. Yritin eilen bongata Budgetista sellaisia jalkoihin ja käsiin laitettavia käsipainoja, mutta niillä ei ollut. Mä luulen, että ihan Tarjoustalosta (tämä ostoskeskusten paratiisi) voisi sellaiset löytääkin. Ei kun sinne siis. Olen nimittäin ajatellut tehostaa Corea laittamalla painot käsiin ja jalkoihin. Ai miten niin masokisti :D no ei mut oikeesti, siitä voisi olla hyötyä, paljonkin, tehostaisi useita liikkeitä! Eräs vetäjä käyttää tunneillaan kilon käsipainoja, joten ei tää nyt ihan höpö höpöä ole. Uskoisin, että nuo ois vain kätevämmät ja sitä kautta myös tehokkaammat :) Ideathan multa ei lopu kesken.

Tän päivän crossi tunnilla meinasin kokeilla uutta paikkaa salista... nooh, sitä kun fiksoituu johonkin tiettyyn nurkkaan, niin pakkohan se oli palata lähtöruutuun, sitä paitsi se crossi kolisi mihin meinasin mennä. Parempi pysyä samassa vanhassa :) :p joku varmaan ehti kelata, että mitähän tuo urpo nyt tossa fiilaa ja höylää :D mulla kun oli reppukin salissa mukana ja juoksukengät. Eihän mul kato mitään vaatekaapin lukkoa tullut mukaan kun juosten lähdin matkaan :D Sekin nääääääs.

Ja mä hikoilin kuin pieni possu. Ei terve. Mä olin jo salille saapuessani kuin uitettu koira, jälleen. Ok, ulkona tihkutti vettä, mutta se mitä musta puski pihalle oli rehellistä hikeä. Sitä vain tulee ja tulee ja tulee. Huh. Mun hikipyyhe oli kovilla. Lopputunnista siitä ois voinut kääntää hikeä. Se oli aivan litimärkä ja painoi varmaan puoli kiloa :DDDDD ei terve. Huomaa, että pikkasen on kropassa kierroksia. No pala läski pala (mmmm... joku kysyis nyt multa että mikä läski... no se on vain sanonta!). Korjataan nyt sanamuotoon rasva, sillä rasvatonta kroppaa ei ole olemassakaan... mutta läskiä sen ei tarvitse olla, siis rehellistä laardia, mikä hyllyy niin monen suomalaisnaisen lanteilla, reisissä ja persiissä ;) :p Kotiin juostessa vesisade oli yltynyt. Ihan kuin olisi juossut jossain syyssateessa. Saatanallinen vastatuuli, jostain pölähti aina kauheita kirvalaumoja. Mun etumus oli aivan täynnä kirvoja, niitä oli ripsissä, niitä oli välillä suussa... ihan joka puolella. Hienoo. Mut mä juoksin, mä puskin vain tuulta päin, ihan sama miltä ehkä näytin, en varmasti näyttänyt kovin kauniilta :D mut paljon kiinnostaa muo. Kun mä taistelen omaa itseäni vastaan niin pahimmassa tapauksessa siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu. Ei kiinnosta mitä muut musta ajattelee ;) diu diu... Tahdonvoimaa, sitä on oltava, jos ei ole tahdonvoimaa, voi vetää viemäristä alas kaikki diettaamis-treenaamis suunnitelmansa... kun kuitenkin pian löytää itsensä sohvan nurkasta shipsipussi kädessä :O Ei pelkästään taidolla, vaan isosti tahdonvoimallahan tätä hommaa viedään eteenpäin. Tuosta kun spekulon noita rasvaprossa juttuja edellä, niin ajattelin, että seuraava mittaus musta tehdään sillä nipistys tekniikalla...ihan mielenkiinnosta. En vain tiedä tehdäänkö meidän salilla sitä... tuskin, mutta otan selvää missä tehdään ja menen sinne sitten :) itse sitä on vähän paha lähtee tekee itelleen ;) Mutta siihen mittaukseen on nyt vielä aikaa... teen sen syksyllä, vaikka säännöllinen mittaushan antaisi hyvin suuntaa missä mennään ja mihin suuntaan, mut en ole niin orjallinen, että tarkkailisin jokaista piirtoa myöden mun kroppani muutoksia, siis numeroissa. Edelleen katson itseäni koko vartalo peilistä, siinä sitä on mittaria. Niin no tietty jos peili menisi rikki sitä katsoessa, niin ehkä sitten on hyvä pysyä niissä numeroissa, ihan turvallisuussyistä :p Miksi joku haluaisi tehdä elämästään vaikeaa pyörittelemällä jotain numeroita, ynnäämällä ja miinustamalla jakamalla ja kertomalla. Siis täh, loppupeleissä se ei paljon kerro siitä mitä sun kropassa _oikeesti_ tapahtuu. Tietysti, jos kärsii runsaasta ylipainosta ja ruokailutottumukset on ihan jossain hevon perseessä, niin silloinhan on otettava käyttöön noi laske, piirrä, leikkaa, liimaa kuviot, jotta ylipäätään oppii hahmottamaan, että _tämä on omena_ _tämä on makkara_ omena on terveellisempää ;)

Jaha, johan sitä taas lähti sfääreihin, ihan vaan välipalasta tuli taas mieleen :DDDD elämä on!

Ruoasta!

Nyt on aamupala vedetty napaan. Tuo 45g kaurahiutaletta on oikeesti ihan älytön määrä. Siihen vielä omenaa, hedelmäsosetta ja raejuustoa, niin tuollahan eläis isompikin mies ;) Nyt kun olen taas palannut tähän järkevään syömiseen (siis säännöllistänyt ruoka-ajat: aamupala, välipala, lounas, välipala, illallinen, iltapala) niin voin kertoa, että homma toimii. Ei tule nälkä. Tuntuu, että koko ajan on vain syömässä :D Eilinenkin iso omena välipalana riitti hyvin, eli kaurapuuron, omenan, urheilujuoman ja energiageelin turvin juoksin sen kolme tuntia ja pyöräilin päälle. Ennen pyöräilyä tosin söin sen nopean Gaenomax - rahka välipalan. Eli yksi pääruoka jäi välistä kokonaan (ei hyvä) mutta kun oli niin kiire urheillessa! Heh. No mutta summasummarum, joku tolkku tässäkin säännöllisessä ruokailussa siis on. Nälkä pysyy loitolla, eikä sorru turhaan naposteluun. Siinähän se idea vissiin piileekin. Edelleen olen leivättömällä dieetillä. Duunikaveri kysyi "No mitä sä sitten syöt, jos et syö leipää????" Siis what a fuck, nähtävästi monelle leipä = ruoka :/ Mä olin niin pöllämystynyt siitä kysymyksestä, etten osannut edes oikein järkevää vastausta antaa... tyyliin, no kaikkea muuta kuin leipää :D Ja sitten kun minäkään en ole mikään superkokki, siis osaan tehdä ruokaa, mutta se ei ole mikään elämäntehtävä, tehdä siis ruokaa tai kokeilla uusia reseptejä, pyöritellä pullia tms. niin ei tule syötyä ihan mitä tahansa. Lähinnä siis syön kasviksia ja lihaa, siinä kaikki. Ruoanvalmistuksessa en käytä juurikaan rasvaa tai en ollenkaan, en käytä kermaa tms. Joskus tooooooodella harvoin jos teen jonkun perunalaatikon voin laittaa sekaan 4%:sta ruokakermaa, mut teen laatikoitakin niin harvoin. Lihan pitää olla lihaa (vaikkakin se maksaa, niisk) mut vältän sika-nautaa = rasvaa, valitsen naudan paistia. Kanan pitää olla filettä, mielellään, ellen osta koipia. Nyt ei tarvitse edes miettiä mitä sitä laittaisi leivänpäälle, kun ei syö leipää, voi kuinka helppoa :) Rahkat valitsen nykyään ihan ns. raakana, eli Ehrman maustamaton rahka. En osta valmiiksi maustettuja rahkoja, niissä on vain kaikenlaisia lisäpartikkeleita joilla ei tee mitään. Jos joskus haluan herkutella, syön rahkavaahdon (100g) siinä on makua... se on riittävä. Välttelen siis viimeiseen asti kaikenlaista ylimääräistä. Ärsyynnyn sellaisesta ruoanlaitosta, kun pitää tunkea kustakin kupista mukaan, vähän lorautetaan kermaa, vähän laitetaan rasvaa... mites jos laitettais tuota ja tuota vielä...siitä tulis varmaan hyvää. No hyvää varmaan, mutta jo siinä vaiheessa kun se kermapurkki aukeaa, alkaa terveellisyys kärsiä.

Ai, puhun yleensä vai mitä syön, mutta en kerro mitä juon. Juon vain vettä tai piimää. Yleensä kuitenkin vettä. Meille ei limupullot eksy. Vesi on hyvä janojuoma. Pikkuneiti saapi juoda maitoa tai mehua jos haluaa, mutta äiti pysyy vesilinjalla. En nauti myöskään alkoholia juurikaan, käytännössä en ollenkaan, en ainakaan viikolla, enkä kyllä viikonloppuisinkaan :D jos nautin, niin kyseessä on jotkut illanistujaiset...eli todeeeeeeeeella harvoin nykypäivänä. Vihaan tissuttelua, sitä paitsi alkossa on kauheesti kaloreita. Hyh. Niin juu, kahvia juon. Kahvi on heikompi diureetti kuin mitä ollaan uskottu, näin olen kuullut, mutta silti kahvi ei korvaa vettä. Juon työpäivän aikanakin vähintään 1-1,5 litraa vettä, pelkkää vettä. Mulla on puolen litran pullo töissä, jonka täytän ja katson, että se tyhjenee vähintään sen 2-3 kertaa päivässä. Siinä on hyvä mittari, että tulisi se vähintään 3 litraa vettä nautittua päivän aikana. Yhden jumppatunnin aikana (riippuu lajista) mulla kuluu vähintään se 0,75 pullo urheilujuomaa. Yleensä juon vielä vettä päälle ja tietysti palautusjuomana Gaenomax! Kyllähän sitä tulee dogattua aika paljon siis ;)

Kulu nyt aika kulu, jotta pääsen juoksemaan :) salille siis. Huoh. Ehkä vielä toinen kuppi kahvia, koirat lenkille ja sitten pääsen vauhtiin :) jei!

Rasvaprossa!

Tällainen teksti aiheeseen löytyi netistä:

"Kehon koostumuksen mittaaminen perustuu matemaattisiin ennusteyhtälöihin, joten täysin tarkkoja tuloksia niistä on turha odottaa. Kalliit laboratoriomittaukset, kuten vedenalaispunnitus tai duterium-laimennus, ovat hieman kenttämittauksia tarkempia, mutta tavalliselle kuntoilijalle turhan kalliita vaihtoehtoja. Rasvaprosentin mittamisen tekee erityisen haastavaksi se, että virhemarginaali on usein suurempi kuin seurantatestien välisten muutosten suuruus. Tämän vuoksi testitilanne on vakioitava mahdollisimman tarkasti (mittausmenetelmä, laitteisto, testaaja) ja tulokseen on suhtauduttuva kriittisen analyyttisesti. Yleisimpiä kenttämenetelmiä ovat ihopuomumittaus sekä sähköiset bioimpedanssi-mittaukset. Kehon sopusuhtaisuutta voidaan arvioida myös laskennallisella painoindeksillä tai vyötärön ympäryksen mittaamisella.
Ihopoimumittaus

Ihopoimumittauksen luotettavuus on erityisen riippuvainen testaajan ammattitaidosta, sillä ihopoimun paksuuden määrittämisen virhelähteet liittyvät enemmän testaajista kuin asiakkaasta johtuviin tekijöihin (vertaa bioimpedanssi-mittaus). Ihopoimumittausta suositellaan aktiivisille liikkujille sekä urheilijoille, joilla kehon rasvaprosentti on suositusarvojen raameissa (miehet 15-25 %, naiset 20-30 %) tai niiden alle. Mitä suuremmaksi rasvan osuus kehonpainosta kasvaa suoritusarvoista sitä suuremmaksi kasvaa pihtimittauksen virhemarginaali.

Mitattavia kohtia ihopoimumittauksessa on neljä (hauis, ojentajat, lapaluun alakulma, suoliluun harju), josta kustakin kohdasta otetaan kolme mittausta ja lasketaan näiden kolmen mittauksen keskiarvo. Ihopoimun on annettava palautua mittausten välissä normaaliin tilaan ennen seuraavaa mittausta, sillä rasvakudos painuu "kasaan" mittauksen aikana ja tällä on seuraavaan mittaukseen tulosta pienentävä vaikutus. Mittaukset tehdään aina dominoivalta puolelta eli useimmiten oikealta puolelta. Oleellista kuitenkin on, että mittauskohdat ovat samat aina testiä toistettaessa. Testitulos eli arvio kehon rasvaprosentista saadaan kun lasketaan jokaisen mittauskohdan keskiarvotulos yhteen ja katsotaan millimetrejä vastaava prosenttitulos oman sukupuolen ja iän kohdalta viitearvotaulukosta.
Bioimpedanssi-mittaus

Sähkönjohtuvuuteen perustuvan bioimpedanssi -laitteen toiminta perustuu yksitaajuiseen, heikkoon sähkövirtaan, jota laite kierrättää vartalon läpi testiä tehtäessä. Osa laitteista mittaa rasvaprosentin yläraajoista ("rattimittari", esim. Omron BF306), osa alaraajoista (vaaát, esim. Tanita) ja osa niistä perustuu nelipistemittaukseen (esim. Omron BF500). Nelipistemittauksessa vaaka huomioi koko kehon rasvan osuuden. Tällöin saadaan kokonaiskuva rasvaprosentista.

Mitä enemmän kehossa on lihaskudosta, sitä nopeammin sähkövirta kiertää mittausalueen läpi. Laite arvioi taustatietojen, sähkövirran kiertonopeuden sekä laskentakaavojen perusteella kehon rasvaprosentin. Mittaus perustuu kehon nestetasapainoon, joten testiin valmistautuminen tulee vakioida ravinnon, nesteen ja liikunnan suhteen. Virtsarakon tulee olla tyhjä. Joko käsistä tai jaloista mittaavilla laitteilla mitattaessa tulee huomioida myös vuorokauden aika (päivän aikana neste "laskeutuu" alaraajoihin), viikonpäivä sekä etenkin naisilla kuukaudenaika ja korut sekä kellot kannattaa ottaa pois ranteesta."

Olen aina olettanutkin, että mittausvälineellä, mittaajalla jne. on suuri merkitys tulokseen. Enpä ole aijemmin ottanutkaan huomioon, että vuorokauden aikakin voi vaikuttaa, no sen olen tiennyt, että kuukautisilla on merkitystä. Kaikenlaista nippeliasiaa on otettava huomioon, eikä siltikään voi tulokseen täysin kyseenalaistamatta suhtautua. Itse totesin tämän kerran, kun pienellä aikavälillä multa mitattiin rasvaprosentti ja siinä oli heittoa. No nyt jälkikäteen ajateltuna, kyseessä ei ollut kuin muutama prosenttiyksikkö, eli käytännössä ei mitään, mutta joillain se voi heittää 10 prosentillakin :O Eli ju, eiköhän se peili ole edelleen aika lailla paras kehonkoostumusmittari ;) Hankkikaa hyvät ihmiset sellainen, älkääkä turhaan maksako kehonkoostumusmittauksista salilla... ja masentuko sitten heti sen jälkeen :D Ja kun näin sanon, aijon edelleen kesän jälkeen mennä mittauttaa itseni. Mielenkiinnolla odotan tuloksia ;)

Huomenta!

Se on aamu jälleen. Olen, vedossa. Heräsin jo ennen seitsemää. Hassua. Jostain virtaa energiaa yli tarpeen. No mikäs tässä, nautitaan nyt niin kauan kuin sitä kestää. Ehkä tuo lisääntynyt valonmäärä tekee tehtävänsä.

Aamupala:
- 45 g kaurahiutaleita
- raejuustoa
- omenanpalasia
- hedelmäsosetta (sokeriton)
- C- ja D-vitamiinia, Omega3

- ainakin kaksi kuppia kahvia, siitä en tingi!

Sitten karvaa vailla kymmenen pitäisi olla crossitunnilla. Ihan basic tunti tänään, tekee ihan hyvää eilisen 3 tunnin juoksurupeaman jälkeen. Aijon edelleen juosta salille ja takaisin. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, ettei taivaalta sada ainakaan tiskirättejä. No pieni sade ei meikäläista haittaa.

Eilen törmäsin yhteen "tuttuun" vain sattumalta ohi mennen. En meinannut tunnistaa häntä takaapäin. Katsoin, että seura jossa hän oli, näytti tutulta... mutta sitten katsoin, ettei se voi olla hän. Niin "isolta" hän näytti takaapäin (ja sitten myös kyllä edestäpäin). Ehkä asu valinta ei myöskään ollut kaikista imartelevin mahdollinen (eikä sillä mitään väliä ole, mitä sitä päällänsä pitää... siis tavallaan). No mutta joka tapauksessa, olin aivan pöllämystynyt kun kyseessä olikin se henkilö jokska häntä uumoilin ensi näkemältä :O Jotkut vaan ovat sellaisia jojoja, lihotaan, laihdutaan, lihotaan, laihdutaan. Onneksi itse en ole joutunut siihen oravanpyörään, onneksi. Monet näistä jojoista tuntuvat aina keksivän selityksiä tuolle jojoilulleen. Mmmm... aina on jokin ulkopuolinen syy, miksi näin... siis sehän ei vaikuta mitä sinne suuhun pistää ja kuinka paljon liikkuu :D No ok, mutta aina pitää selitellä.

Iltapala!

Iltapalaksi:
- teelusikallisessa hunajaa karamellisoidaan omenalohkoja
- Ehrman rahka, sekaan pieni määrä (tl) vaniljasokeria
- omenalohkot sekaan, päälle kanelia

Jumalaut, et on hyvää muuten ;)

Nyt on maaru täynnä taas. Voi mennä pian nukkumaan. Uskaltaudun juomaan pari kuppia kahvia "makeannälkään" eli herkuttelen kahvilla juu nou. En pelkää yöunien kärsivän, takana sen verran kova treenipäivä :) Napaan heitetään tietty B-vitamiinia, Magnesiumia, Calsiumia ja Omega kapseli.

Asu

Tänään juostiin siis näissä kledjuissa :) oli niin pakko näyttää tämä mun fantsuakin fantsumpi löytöni, housuhame, ai että sentään. Kyllä kelpasi veivata eteenpäin ;) Ja oli helvetin hyvä kolttu ja tuo toppikin perfecto, sillä vaikka olin kuin uitettu koira, niin olo oli kuiva. Myös uudet juoksusukat saavat ehdottomasti pisteet kotiin, helvetin hyvät oli nekin...ei näy kyl kuin varret kuvassa, mutta idea oli niissä se, niinkuin juoksusukissa yleensä, että ne istuu hyvin ja tuntuu kuivilta. Ei huomannut ollenkaan että olisi edes ollut sukkia jalassa. Niissä on myös hyvä istuvuus, kiristys tuossa jalkapöydän tienoilla "holvin" kohdalla. Uskoisin, että siitä on se hyöty, ettei jalat lähde turpoomaan ihan niin herkästi kuin ne joskus voivat. Tiedän kokemuksesta, olen juossut jalat turvoksissa niin että lähti muutamat varpaankynnet mukavasti irti pienellä viiveellä kylläkin. Wow. Jos olet kermaperse, älä leiki harrastavasi juoksua, jos juokset, niin juokse oikeesti. Vitunko välii jos varpaankynnet irtoo, pääasia että olet itsesi voittaja ;) :p

ruokaa

Eli lenkin jälkeen (3h noin 30km) söin nopeasti

Välipalaksi:
- pieni rahkavaahto 100g
- lenkin palautusjuomaksi Gaenomax ja Maximin energy drinkkiä

Tuli vähän kiire salille nääs :O pyöräilee. Mutta se oli hyvä palauttava treeni :)

Ruoaksi:
- iso salaatti : jäävuorisalaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa, couscousia, tomaattia ja oliiviöljyä
- noin 100g (perstuntumalta) kananfileesuikaleita

Avot, lähtisköhän sitä vaiks seuraavaksi lenkille... No ei nyt sentään, mutta koirien kanssa kävin kävelemässä pyöräilyn jälkeen. Nyt on pidettävä itsensä liikkeellä, venyteltävä helvetin hyvin ja useita kertoja tämänkin illan aikana, etten saa itseäni jumiin. Huomenna aijon juosta aamusta salille crossaa ja sit juosten takaisin :) Kyllä lähtee...rasva ainakin, jos ei muuta ;) (jos sitä kohta enää onkaan, sehän se ois tavoite, ettei olisi! Olisin itsestäni enemmän kuin ylpeä, jos saisin pudotettua sen kymmeneen, siis prosentit siis! se vaatii vähän enemmän kuin wannabe kuntoilua).

Nonniiiiih

Kyllä nyt on voittaja fiilis, ei voi muuta sanoa. Suunniteltu 20 kilsaa venyi lähemmäs kolmeenkymmeneen, eli juoksin putkeen kolme tuntia! Siis kolme tuntia! Oma henkilökohtainen ennätykseni tällä hetkellä :) :p Olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Jossain lähemmäs kahdenkymmenen kilsan kohdilla kohtasin tämän runners high ilmiön. Fiilis on voittamaton. On niin vahva olo. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vain, siirtää vuoria, piestä goljatteja, ihan sama mitä vastaan tulisi, painaisi läpi vaikka harmaan kiven. Se on hassu tunne, se on sellainen totaalinen euforia. Sillä hetkellä kyyneleet kihoo silmiin. On niin hyvä olo vain siinä hetkessä. Voisi vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Ei tee mieli lopettaa. Aivan mahtavaa. Juuri tänään siis muistin, minkä takia ylipäätään juoksen, se on laji, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Joten siinä kahdenkympin kohdilla päätin tempasta vielä kymmenen päälle :) Sitä vaan menee ja menee ja menee, jalat kiidättää eteenpäin, on kevyt euforinen olo. Hymyilyttää. Kaikki on hyvin. Viimeisellä vitosella alkoi vasta vähän jalat painaa, siihen asti meno oli kevyttä, vaivatonta, ihanaa. Koko matkan aikana ei ollut sellaista oloa, että en jaksa, tai että olisi hengästyttänyt. Täydellinen juoksu. Jatkossa otan ehdottomasti tuota Maximin energiageeliä matkaan mukaan, siitä oli varmasti hyötyä jaksamisen kanssa.

Juostessa myös kohtaa ihmisiä. On ihanaa huomata miten ihmiset kääntyy katsomaan, miten hyväksyviä ja ihailevia katseita saa. Eräs traktorikuski siirsi kiireesti traktoriaan pois alta kun näki että olen tulossa :) oikeastaan kaikki autot tekevät tilaa mielellään. Ihmiset ovat näin hengessä mukana. Yksi mies pysähtyi fillarilla viereeni kysymään, että onko vyötärölläni oleva vyö semmoinen sähköimpulssivyö :DDDD no siis kyseessä oli mun juomapullovyö. Eräs toinen setä pysähtyi kysymään,että eikö ole ollenkaan kylmä. No ei ollut, matkaa oli siinä vaiheessa takana yli kaksikymmentä kilometria, ihan sama vaikka olisin juossut täysin alasti, ei olisi ollut kylmä, vaikka vettä tuli koko ajan. Yksi nuori poika, ehkä noin 13 vuotias ajoi fillarillaan mun ohi, jäi vähän matkan päähän ajamaan hetkeksi, kääntyi katsomaan taakseen ja hymyili niin nätisti mulle. Ehdin vastata hymyyn, kunnes mietin,että onkohan mun takaanta tulossa joku sen kaveri... vaan ei ollut, hän hymyili mulle :) todella liikuttavaa. Siis tuolla juoksumatkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ihmisillä on tarve kysellä, hymyillä, tsempata jne. Usein tietysti kuuluvimmat kommentit ja kannustushuudot tulee jostain terassilta, mutta on kiva huomata, että myös ihan selvinpäin olevat ihmiset ovat kiinnostuneita ja rohkaisevat jatkamaan :) siitä saa uskomattoman paljon voimaa, sitä ei arvaakkaan miten paljon yhdestä hymystä voi saada virtaa!

Nyt en ehdi enempää lätistä, sillä vajaan 45 minuutin kulutta alkaa mun pyöräilytunti. En aijo jättää sitä väliin, vaikka juoksinkin suunniteltua paljon pidemmän lenkin. Tänään on tällainen perjantai. Aivan ihanaa. Pyhitän tän niin täysin itselleni, olen ansainnut sen, ainakin omasta mielestäni. Palaan asiaan tuonnempana.

Välipala

Välipalaksi omena automatkalla urheiluliikkeeseen siis:
- 1 iso omena

Ennen lenkkiä:
- kuppi kahvia
- 3 palaa tummaa suklaata
- Maximin energy drink Electrolyte

Mukaan lenkille
- edellämainittu Maximin juoma ja vettä
- Maximin energiageeli (magnesium lisällä)

In heaven!

siis ostosreissuni Budget Sporttiin meni paremmin kuin hyvin. Löysin niiiiiiin niiiiiiiiiin kertakaikkisen ihania uusia treenikuteita, että terve. Ja koska mä en ole tyhmä, niin mä en maksa niistä liikaa. Löysin kaikki kuteet alennuksesta. Siis tein kympin löytöjä yli kolmenkymmenen euron kledjuista. Huippua. Ja mikä siisteintä, löysin sen housuhameen. Oon jo ihan rakastunut siihen. Kaikki ovat niin ihanaa materiaalia, että voisin vain maata niiden seassa :) hih. Mut siis ihan oikeesti, materiaali treenikuteissa on kaiken aa ja oo. Sillä vissi merkitys treenatessa. On aivan eri asia tehdä rankkaa treeniä hyvin hengittävissä vaatteissa kuin jossain "halpis" kopioissa. Niin, sanon tämän nyt näin, sillä omistan myös itse "halpis" kopioita, suoraan Tarjoustalosta :D mutta ne toimii tietyillä tunneilla oikein hyvin. Kun lähden juoksemaan, teen pitkäkestoista treeniä, missä hiki lentää, niin mulle on ensisijaisen tärkeää, että vaatteet on mukavat, niissä on hyvä mennä. Ne ei purista, ne ei hiosta, ne on täydelliset. Ja näitä täydellisyyksiä löysin ison pinon tänään. Aih. No ja sitten Maximin urheilujuomaa, myös energiageeliä. Aijon ottaa mukaan geelin, kun kohta lähden paahtamaan tuonne. Juoksen sen puolikkaan. Ostin myös sukkia. Erityisesti juostessa hyvät sukat ovat tosi tärkeet. Niin ikään hyvät kengät, ne on kaikista tärkeimmät. Hypelsin tänään jos jonkinmoista juoksukenkääkin, mutta en ostanut, en tänään. Ehkä huomenna :D Olen aika happy ostoksistani, enkä kadu yhtäkään vaatekappaletta! Olen tosi iloinen tästä juoksuasustani; housuhame ja karhun toppi yhdistelmä. Jei. Saapi kylpeä auringossa, kun ei liikaa vaatteet peitä kroppaa, tosin ei se nyt paista, mutta mitä välii, hei fädäässit, mä lähden lenkille siitä huolimatta ;) Nonnih, lenksut jalkaan ja menox, sano Annie Lennox. Katsotaan mitkä fiilikset 20 kilsaa ja kaksi tuntia... palaillaan!

Aamupala!

- 45g kaurahiutaleita
- raejuustoa ruokalusikallinen
- sokeroimatonta marjasosetta
- vadelmia

- muutama kuppi kahvia :p

Kyllä lähtee!

Ihmettelen!

Ihmettelen ensinäkin sitä, että nukuin niin hyvin ja heräsin aikaisin pirteänä kuin peipponen tahi varis, sama se.

Ihmettelen, että kaikki muutkin nukkuivat täällä rauhallisesti ja hyvin.

Ihmettelen, miksi joku luulee voivansa tehdä jotain...ilman seuraamuksia ja vain yhdellä yhteydenotolla korjaavansa kaiken, pyh, ihmettelen tosiaan.

Ihmettelen jos tänään ei aurinko paista sillä edelleen olen aivan intopiukkana lähdössä pienimuotoiselle maratonille ;)

Ihmettelen, jos tänään ei ole tiedossa mukava päivä :) jei.

No mikä se nyt on kun ei väsytä

Ei kerta kaikkiaan yhtään väsytä. Yli energinen olo. Jatkan siis puheripuliani, yksinpuheluna jälleen, mutta sou vat. Eipä juuri kiinnosta, tuskin ketään muutakaan kiinnostaisi :D, viittaan nyt näihin omiin juttuihini.

Sain iltalenkillä, koirien kanssa, eli ei lasketa kuntoiluksi, ajatuksen, että jos huomenna on aurinkoista, kuten tänään oli, lähden lenkille. Lähden todellakin lenkille. Voisi vetästä jonkun parin tunnin rupeaman, vanhaa reittiä... josta tulee noin kakskytä kilsaa kaiken kaikkiaan matkaa :) Joo, näin ajattelin tehdä. Jos tosiaan on kaunis sää, vedän vain aurinkorasvat iholle, topin ja bikinien alaosan, aurinkolasit tietty, sillä en halua kasvoille juurikaan aurinkoa (siis isot lasit :p). Mukaan täytyy pakata tietysti jonkin sortin urheilujuomaa, joten joudun käymään kaupan kautta. Juomavyö lanteille, lenkkarit jalkaan ja ah, matka voi alkaa. Helvettiläinen, voin kuule kertoa, että tommosen parin tunnin juoksun jälkeen on aika voittajafiilis ja mikä parasta, tai ainakin parasta sivutuotosta, rasva palaa ;) jei! Jos vielä iltapäivällä innostun, voisin mennä tekemään ns. tasoittavan treenin salille...siellä muistaakseni on huomen...ainakin puolen tunnin basic pyöräily ja core joihin voisin lenkin lisäksi osallistua. Ju se kuulostaisi hyvältä. Mutta nyt ykkösenä on ajatuksissa tuo juoksulenkki. Voisin lähteä tästä himasta, suunnata Espooseen, sieltä Stadin puolelle ja himaan. Kaikkihan, jotka haluavat kuntoaan kohentaa ja kropppaansa muokata juoksemalla, tietävät, että alle tunnin lenkkejä ei kannata tehdä, joten siksipä siksi tähtään tuohon kahteen tuntiin. Saa jotain aikaiseksikin. Niin, tällaisia kuningasajatuksia tulee keskiyöntunteina. Jei, saan vetää mun Karhun topin päälle piiiiitkästä aikaa, käytän sitä vain juostessa ;) En malta odottaa, että pääsen vetäsee lenkkarit jalkaan... Ja niin, koska on vapaapäivä, voisin käydä pyörähtää jossain uhreiluliikkeessä. Budget sport voisi olla osoitteena. Pitäisi hamstrata juomajauheita, palautusjuomaa...sekä olisi kiva ostaa jotain uusia treenikuteita. En harrasta shoppailua juurikaan muualla kuin urheiluliikkeissä. En näe juurikaan mitään järkeä maksaa maltaita joistain vaatteista mitä ei voi käyttää kuin tietyissä tilaisuuksissa. Vaatteiden pitää olla käytännöllisiä, sopia elämäntyyliin ja mun tyyli on aika liikkuvainen... joten :) Mieluummin sitten törsään laadukkaisiin urheilukuteisiin, kun johonkin helvetin huiveihin :D Mitä niillä tekee, pyyhkii hikeä treeneissä, no käy se niinkin. No mut joka tapauksessa, ajatuksena olisi löytää jokin kiva paita, joka soveltuu kaikenlaiseen liikuntaan, sitten ajatuksissa on pyörinyt jonkin sortin "housuhame" yhdistelmä treenaukseen. Se sopisi niin lenkille kuin pyöräilytunnillekin. Hmmm... täytyy mennä metsästää. Nyt kun on kesä, voi housun puntin mittaa lyhentää taas kummasti, siksipä mietinkin, että sään salliessa vedän vain biksujen alaosat jalkaani huomenna ;) silleen. Mut nyt...pakko painaa pää tyynyyn. Otan tytöt kainaloon ja ah, toivon, että nukun yhtä hyvin kuin viime yönä :) en edes muista nähneeni painajaisia wow.

Ohhoijakkaa!

Kyllähän teki oikein nauseeta käydä polkasee vähän crossarii. En tiä mitä olin taas ajatellut, vaihteeksi, sillä viisitoista minuuttia ennenkuin pyöräilytunti salilla alkoi, tajusin, että minähän olin ilmoittanut itseni sinne :O no oho, äkkiä soittamaan salille, et sorry, en ehdi millään ja olen tulossa crossaa :) No onneksi, tälläkin kertaa, heiltä löytyi ymmärrystä :D hih. No mut joo, eihän se iso vahinko ollut, sillä kumpikaan tunti ei ole niin kysytty, että ne olisi täyteen buukattu koskaan. Hyvä niin, en siis vienyt keneltäkään treenipaikkaa, sitten olisi kyllä jo hävettänyt :O

Crossitunnin alussa kävi semmoinen juttu, että sain ilmeisesti jonkin sortin adrenaliiniryöpyn vereeni, sillä hetkeksi sykkeeni kohosi lähes 140, vaikka en tehnyt juuri mitään :O alkoi ihan naurattaa. Näin voimakkaan reaktion voi saada aikaiseksi vain vastenmielinen ajatus :D kyllä ihmisen kroppa on ihmeellinen. Eli toisin sanoen, ajattelemalla vittumaisia asioita, voi saada muutaman kalorin kulumaan tekemättä mitään :D juu just...mutta joo, en viitsi suoda ajatustakaan sille asialle, mikä sykkeitäni hetkellisesti nostatti :D elämäni ei ole ihan niiiiiin tylsää, vaikka joskus se on sitäkin ;)

Vitsi, mutta kyllä irtosi hyvin tänäänkin. Huomaa, että pro tunneista on se hyöty, että jaksaa tosi hyvin vetää korkeilla sykkeillä, sanotaan nyt näin, että alan hengästyä kevyesti jossain 138-145 sykkeillä, siitä ylöspäin hengästyminen voimistuu, mutta en missään vaiheessa saa puuskuttavaa hengästymistä aikaiseksi, ellen mene ihan maksimirajoille. Tänään vähän kokeilin, että miten hyvin irtoisi ja sain nostettua yli maksimin, eli toisinsanottuna, mut sykerajat eivät taida ihan pitää kutiaan...mut ei se nyt niin justiinsa ole, ei sitä kuntoa niitä sykkeitä orjallisesti tuijottamalla nosteta, tärkeintä on oman kropan kuuntelu. Mutta tosiaan, huomaan,että hapenottokykyni on jo muutaman kerran (rankan treenin) jälkeen tehostunut, jaksan tehdä kevyesti töitä rankemmallakin alueella, en hyydy, vasta maitohapot alkaa tekee tehtäväänsä kun paahdan ihan maksimilla, tietysti hyytyminen tulisi alhaisemmillakin sykkeillä, jos se vain kestäisi ja kestäisi ja kestäisi ja kestäisi, mutta tuollainen crossi tunti kun ei kaikkinensakaan kestä kuin tunnin, niin se nyt on helppoa heinän tekoa, eli ne rankat osuudet on niin nopeita pyrähdyksiä, ettei ne tunnu juuri missään. Eli jatkossakin aijon harrastaa säännöllisesti, eli sen kerta viikkoon pro tunteja, siellä saapi vähän kiusata itseään ;) On myös tyydyttävää nähdä itsessään ne positiiviset muutokset, siis ihan omassa ulkomuodossaankin. En ole koskaan ollut mikään lihava, en todellakaan, en edes pyylevä, olen aina ollut hoikka, normaalivartaloinen, mutta tällä hetkellä olen kieltämättä paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. En tietenkään aijo tyytyä tähän, vaan treeni jatkukoon. Kuten niiiiiin monet kerrat olen sanonut, aina on parannettavaa ja tietysti nykyisen kunnon ylläpitokin vaatii säännöllisetä treenausta ja jatkuvaa ruokavalion tarkkailua. No tällä hetkellä olen kuitenkin senkin verran tyytyväinen kroppaani, että soin tänään itselleni tummaa suklaata :) nam. Joskus se on tarpeen. Katselin jälleen muiden takalistoja salilla ja totesin, että no, ehkä mulla on varaa muutamaan suklaa palaseen :D ( en sano tätä pahalla nyt ketään kohtaan, mutta jokainen nainen varmaan mittailee itseään muiden rinnalla, sitähän se naisen elämä on. Minä nyt onneksi olen siinä asemassa, että harvassa on ne kropat tuolla... tai yleensäkään tuolla liikenteessä, normi kansan keskellä, joita mun pitäisi kauheesti kateellisena tuijotella, omani on kuitenkin hyvin kilpailukykyinen, mutta eipä sitäkään ole luoja täysin tällaiseksi luonut, kyllä siihen töitäkin saanut tehdä. Onneksi en ole koskaan päästänyt itseäni lössähtää...niinkuin aika monelle helposti käy, silloin saapi taistella vain omien rasvasolujen koon pienentämisen kanssa, ne solut mihinkään katoa. Parempi tilanne kun ei anna niiden solujen edes muodostua ;) :p).

Jei, mutta nyt kaiketi pitää valmistautua ripustamaan treenikuteet pyykkinarulle (tänään olin valinnut päälleni sarjastamme pieruverkkarit :D heh, mutta eihän niillä vaatteilla urheillakaan...ja onneksi ei nyt _niin_ hirveesti tarvitse miettiä mitä päällensä laittaa, kun ei ole tarvetta piilotella mitään jenkkakahvoja tms.). Huomenna taasen edessä treeniä...ja lauantaina...ja sunnuntaina... ja maanantaina... ja ja ja ja... :) Kohta nukkumaan, vaikka huomenna saanen nauttia vapaapäivästä täysin siemauksin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni :) ai että on nauseeta! Pikkuneiti pitää saatella unille ja sitten voisin suunnata koiruuksien kanssa pikku pisulenkille. Siinähän se sitten taas tämäkin päivä oli :) ei valittamista. Hyvä päivä, hyvä fiilis...jei!

Uuuuh!

Ihana päivä, aurino paistaa ja linnut laulaa :) Eilisen illan vitutus... on kaikonnut. Fiilis on hyvä. Joskus vituttaa, joskus ehkä vielä vähän enemmän. Heh. No juh, mutta tosiasia lienee, että ihan meitä kaikkia vituttaa joskus, enemmän tai vähemmän tärkeät asiat ja asiasta kuin asiastahan saapi tehtyä ongelman. Itse en kuulu siihen kastiin, jotka laukoisivat reikäpäässä omia mielipiteitään ja kannanottojaan kovaan ääneen. Kyllä sanon mitä ajattelen, mutta kuten vanha viisas sananlaskukin sanoo, että vaikeneminen on kultaa, niin joskus on hyvä osata pitää mölyt mahassa :) Ju, mutta siksipä voin täällä sanoa mitä sylki suuhun tuo, joten korostan, ettei nyt jää epäselväksi, että se mitä kirjoitan tänne...niin ihan niin suorasanaisesti tuskin puhuisin kenellekään... Tai no jossain aivan äärimmäisen äärimmäisen äärimmäisen yllättävässä ja räjähtävässä riidassa saattaisi pari sammakko karata suustani... mutta aika harvinaista. Jeps. Mut ju, en sano, että olisin mistään eri mieltä mitä olen avautunut täälläkin, ihan seison sanojeni takana.

Ruokaa pitäs laittaa, sillä olisi tarkoitus suunnata, yllätys yllätys, kuntosalille tästä treenaamaan. Tänään, jos oikein nyt muistan, taisi vuorossa olla cardio crossing :) uu jee. Ruoaksi tulee kananfileesuikaleita, salaattia, couscousia. Salaattikastike on tietysti oliiviöljy. Nih. Eli tässä pysyttäydytään. Olen alkanut, ihan omaksi iloksi, eli huvin ja urheilun vuoksi, punnitsemaan, miten paljon salaattia teen töihin evääksi. En siis laske mitään kaloreita tms. ihan niin friikahtanut en sentään ole. Käytän kuitenkin ihan yleisiä mittoja, kuten ruokalusikallinen, kourallinen jne. Tuo punnitseminen lähinnä ihan sen vuoksi, että tulisi jonkinmoinen perstuntuma siihen, mitä mikäkin painaa. Eli jos suositus on, että syö 750 g päivässä kasviksia, niin tiedän, että noin puolet siitä määrästä syön työpäivän aikana, loput sitten kotosalla. Aina muuten puhun siitä mitä _minä_ syön, mutta nyt kerrenkin voisin mainita, että myös pikkuemäntä syö hyvin pitkälti samalla kaavalla kuin minäkin :) Eli myös _hänen_ ruokalautasensa täyttyy suurimmilta osin vihanneksilla ja proteiinin lähteenä ihan kuten äidilläänkin, kana, kala tai punainen liha. Raejuusto maistuu myös hänelle tosi tosi hyvin :) Niin. Juu...tästäpä päästäänkin seuraavaan aiheeseen...

... eli eli. Jos me jaksammekin töissä aina märistä siitä, kuinka jotkut voivat lihottaa lemmikkinsä sellaiseen kuntoon, kuin niitä ikävä kyllä aika usein näkee...niin ihan sama pätee lapsiin. Siis melkein järjestäin, jos vanhemmat ovat ylipainoisia, niin perheen lapsetkin ovat pullukoita / lihavia :( mun mielestä se on aivan järkkyä. Jos ei itse välitä omista läskeistään, omasta huonosta kunnosta, omista epäterveellisistä elämäntavoistaan, niin millä oikeudella tartuttaa sen saman vian omiin lapsiin. Pieniin viattomiin ihmisiin. Se on mun mielestä niiiiiiin järkyttävää, että mä en käsitä, miten sellaiset ihmiset kehtaavat edes näyttää naamaansa. Painukoot hevon sanonko minne, jos kehtaavatkin alkaa puhumaan jostain vitun geeneistä, se geeni on roskaruoassa! Huh, että taas verenpaine pompsahti.

Jeps, mutta nyt menen pakkailee treenikassiani. Ihanaa päästä taasen jumpalle :) jei!

Ai että ai että ai että ai että...

Huoh. Olen menossa nukkumaan. Oli vain pakko päästä sanomaan jotakin jostakin, mikä taasen pistää vihaksi / ärsyttää. Muo ärsyttää tekopyhät ihmiset, jotka luulevat, että oma tapa toimia on oikein. Jotka näkevät vikoja kaikkialla muualla ja muissa, paitsi itsessään (tahi,jos nyt on vähän liian iso perse, tai tissit ei mahu liiveihin, tai voi ei voi ei voi ei voi ei, kynsi lohkesi, niin sitten on suru puserossa ja kauheasti vikaa omassa itessään). Syytellään aina kaikkia muita, muiden tapoja toimia tms. Onkohan näille ihmisille tullut koskaan mieleen,että ehkä jotkut toimivat vain osaamallaan tavalla, eivätkä _välttämättä_ tietoisesti halua loukata tai olla ilkeitä. Niin, no ei varmaan, koska he itse ovat aina niin helvetin korrekteja joka helvetin tilanteessa, juu eivät tod ole. Mutta koska he ovat niin säälittäviä itkupillejä, niin ainahan se on hyvä syytellä muita, eivätkä he näe vikoja itsessään. Hehän ovat niin helvetin täydellisiä, omissa pilvilinnoissaan, mutta samalla niin helvetin masentuneita ja ties mitä häiriöisiä, kosa MUUT ovat tehneet heidän elämästään helvettiä...siis edelleenkään heissä ei ole mitään vikaa. Vanhemmat ovat perseestä, entiset ja ehkä nykyiset puolisotkin ovat olleet ihan perseestä tai ovat... läheisetkin ovat perseestä, joku entinen yhteinen tuttavakin on niin perseestä kun se vaan on niin perseestä... ja voi että voi että voi että sentään kun _häntä_ ei koskaan ymmärretä oikein ja _häntä_ ei koskaan oteta huomioon oikealla tavalla tai tarpeeksi paljon. Voi kyynel. Mitä vittua, ottakaa hyvät ihmiset itseänne niskasta kiinni. Älkää ruikuttako. Ihminen saa toki olla masentunut, voi olla ahdistunut, voi olla ihan mitä vain, mutta johan se nyt on helvetti, jos ei kykene näkemään itsessään mitään vikaa. Kaikki elämän vastoinkäymiset johtuvat muista ihmisistä. Ihmisistä jotka heidän mukaan eivät osaa käyttäytyä, käyttävät liikaa tai ainakin melkein käyttävät fyysistä ja / tai henkistä väkivaltaa, niillä on tietysti alkoholiongelma (siis tietenkin unohdetaan nyt se oma päihderiippuvuus niihin omiin pikku pillereihin jotka koostuu rauhottavista ja kipulääkkeistä ja ties mistä iloisuuspillereistä, mutta sekin on vain niiden toisten vika, että niitä joudutaan käyttämään, just just just just), ne ei tee koskaan mitään tai ainakaan eivät oikein eikä oikeana hetkenä jne. Ai vittujen vittu. No mutta hei, okei, no nyt täytyy myöntää, miksi ottaisin tästä ongelmaa, no en tod ota, mutta siis saahan sitä ihminen sanoa mitä mieltä on asioista. Ja hei, en minäkään ole täydellinen, en helvetti vieköön ole täydellinen, en ole ulkoisesti, en sisäisesti, mutta mulla on sentään munaa myöntää se. Olen kasvanut alkoholisti perheessä jossa on ollut ihan riittämiin perheväkivaltaa. Olen elänyt lapsuuteni ainaisessa pelossa ja tiukassa herran nuhteessa. Joutunut toteamaan kerta toisensa jälkeen, että kaikki lupaukset on tehty rikottaviksi. Olen elänyt köyhyydessä, olen elänyt lapsena perheessä joka on kokenut taloudellisen konkurssin, joutunut taloudelliseen perikatoon. Olen joutunut häpeämään omia vanhempiani... olen pelännyt heitä... Olen itse saattanut itseäni vaarallisiin tilanteisiin, olen hetkittäin elänyt kuin pellossa. Mutta mitä vittua, niin moni muukin tässä maailmassa joutuu kärsimään ja vielä paljon enemmän. No mutta... taas summasummarum, vituttaa sellaiset kermaperseet, jotka ovat itseasiassa täydellisiä narreja. Mitä vittua haukkuvat toisia, kun kuitenkin pyrkivät hyötymään heistä...ja mitä vittua ne sitten edes tekee sellaisten ihmisten lähellä tai haluavat olla yhteydessä millään tavalla jos katsovat että ne ovat niin sairaan epäonnistuneita ihmisiä ihan kaikessa. Joo... no mutta... kun oli pakkko sanoa, niin oli pakko sanoa. Toisten selän takana paskaa puhuvat nuijat ovat niin niin niin niin niin pohjasakkaa itse, että siinä ei paljon kuule trendivaatteet ja hiuslaitteet auta, rakennekynsistä, valkaistuista hampaista ym. puhumattakaan. Sehän vain kertoo kuinka epäaitoja ihmisiä he itse ovat. Ju, tästä tekstistä voi päätellä, että antipatiani kohdistuu naisihmisiin, ju, näitä varmasti löytyy miehistäkin, mutta en ole vielä onnistunut tutustumaan yhteenkään. Vitun pellet!

Ja mitä muuta. Olen yksin, olen ihan tyytyväinen kun olen yksin. Ihmettelen vain, miten voi jotakuta toi miestä väkevämpi viedä aina välillä niin kovaa... Nih... olen sitä nähnyt elämässäni niiiin paljon, ettäpä että, voin kertoa, ettei se säväytä. Joten jos joku muo yhtään on osannut lukea, niin tietää, mitä mieltä olen alkosta, sen käytöstä...sen runsaasta käytöstä, sen käytöstä viikolla... jne. Sou vat, ei kiinnosta tällä hetkellä, ei niin pennin vertaa. Onneksi olen itse oman itseni herra ja muo ei viedä kuin pässiä narussa... Enkä tietenkään tekisi niin itsekään kenellekään. Joten so must go on!

Viime hetken muutoksia :)

Matkalla salille päätinkin vaihtaa vähän kuvioita. Olin ilmoittatunut kevyempään jumppaan ja venyttelytunnille. Tulinkin siihen tulokseen, et pöh, mä menen pyöräilee. Alustavastihan oli tarkoitus pyöräillä eilen, mutta mulle tulikin se trimmi ja tämän piti olla ns. lepopäivä, eli kevyttä liikuntaa. Jotenpa joten, suuntasinkin sitten cardio pyöräilytunnille. Se oli kyllä aika lälly veto sitten maanantain jälkeen :D ei tunnut enää cardio tunnit juuri miltään pro tuntien jälkeen. Lasten leikkiä ;) juh. No mut ei, kyllähän tuo ihan tehtävänsä tekee ja hyvä olohan siitä tulee. Se on pääasia. Sitä paitsi, edelleenkin on hyvä muistaa, ettei se rankin mahdollinen liikuntasuoritus ole se tehokkain tapa polttaa rasvaa ;) joten tottahan toki käyn edelleen myös basic tunneilla :) Näin. Mut joo... aika lailla samat naamathan tuolla on usein. Tietty ihmisryhmä jaksaa käydä useita kertoja viikossa salilla. Me jo tervehdimme tuttavallisesti toisiamme :) Sit on paljon niitä, joita näkee silloin tällöin... he kait ovat sellaisia huvin ja urheilun vuoksi harrastelijoita. Monilla on suuret puheet...mutta itse teot on vähän vähemmässä sitten ;) Kukin tavallaan. Mutta joo, kyllähän tuolla paremmin tulee kaloreita kulutettua kuin esim. ostoskeskus kierroksella, jolloin usein myös eksytään syömään johonkin kuppilaan... Nih... eli mieluummin hakeudun salille ;) Mutta, ei se kaikille käy. Tänään duunikaveri taasen kateellisena totesi, että sulla sitten on aikaa ravata siellä salilla?!??!?!?!?!? Jaa, no tuskin sen enempää kuin monella muullakaan. Se on vaan siitä kiinni, miten asiat priorisoi ja mihin sen aikansa haluaa käyttää. Jos jollekin se tunti kaksi soffalla on tärkeempää kuin tunti kaksi salilla, niin... no ei sitä aikaa sitten ole. Tai jos on lähdettävä ennemmin shoppailee tai kavereiden kans kaffelle tms... niin no, sitten sitä aikaa ei varmaan löydy. Mutta, tämä on mun harrastus, oleellinen osa mun elämää, joten kyllä siihen aikaa löytyy, enkä koe laiminlyöväni ketään ;) en ainakaan itseäni :D jei, mutta hyvä fiilis jälleen.

Kohta voisikin tehdä lähtöä sänkyyn ja nukkumaan...huomenna jälleen aikainen herätys. Sitten alkaakin pidempi vapaa. Jei :) ihanaa. Iltapalaksi voisi syödä...rahkaa ja marjoja... tms. mitä sitä nyt keksisi.

superenergistä

Olo on koko ajan tosi energinen... Töissä oli taas pakko tehdä vähän kaikkea ja vielä enemmän :)

Yöllä näin, kuinka ollakaan painajaisia. Yhdessä kohtauksessa mun keskimmäinen (kooltaan) koira putosi sellaiseen pieneen vesilammikkoon, joka olikin aika syvä. Ensiksi naureskelin, että mites nyt noin... mutta pian tajusin, ettei se raukka pääse sieltä ylös. Vesikin oli aivan jäistä. Se oli aspiroinut vettä keuhkoihin ja jouduin antamaan sille ensiapua. Noooh, sitten näin, että löysimme duunista takatiloista matkalaukun. Sellaisen perässä vedettävän mallin. Mietimme, että kenenkäs tämä on ja sehän avattiin asian selvittämiseksi. Sisältö oli karmaiseva, siellä oli kuollut koira, joka oli alkanut mädäntymään...se muistutti berininpaimenkoiraa... Huh. Sitten muistinkin, että joku omistaja oli tuonnut kotiin kuolleen koiransa meille...vaan vastaanottaja oli unohtanut merkitä sen. Jeps, eli näin. Muistikuvani mukaan koko yön unet, mitä kykenen muistamaan olivat hyvin hämäriä. Oli taas jotain outoja naapurisuhteita... etc. Tästä on tullut jo sääntö, että painajaisia on joka yö. Mulle tulee tällaisia jaksoja aina välillä. Joskus ne ovat hyvin väkivaltaisia unia. Yleensä itse toimin niissä äärettömän väkivaltaisesti. Pieksen ihmisiä (usein jostain syystä omaa äitiäni) oikein olan takaa. Olen silmittömän raivon vallassa, en pysty hillitsemään itseäni, vaikka sisäinen ääneni sanoo, että olisi syytä. Nyt en ole unissani käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta teemana on kuolema. Koko ajan joku meinaa kuolla tai on kuollut, tai yritetään tappaa. Unista huolimatta käyn mielelläni nukkumaan, enkä herää edes mitenkään kauhun vallassa sydän villisti hakaten, vaan herään ihan normaalisti, että ah aamu... jahans, pitäskös sitä nousta... ja alan muistelee että mitäs sitä tänä yönä nähtiinkään. Jotain siis selkeesti on meneillään kun ne tulee niin vahvasti uniinkin.

Nyt on maaru täynnä ruokaakin :) Jaksaa lähteä salille. Pikkuneiti on nyt hieman eri mieltä asiasta, hän haluaisi mennä ulos... Juuri tuli sisälle sieltä syömään. Noooh, mutta en voi kuitenkaan jättää häntä yksin kotiin, joten ei ole vaihtoehtoja, hänen on lähdettävä mukaan. Ruoksi oli kanan fileesuikaletta, couscousia kera hernemaissipaprikan, iso läjä sallaadia, kuten aina ja salaattikastikkeen virkaa tekee nykyisin oliiviöljy. Juh, edelleen tämä tiukka diettaaminen jatkuu ;) Tosin tänään maistoin pari palaa raparperipiirakkaa töissä, kun yksi työntekijämme oli sitä tehnyt :) ja olihan muuten hyvää!

Semmosta.

Oi ihana tiistai!

Hitsiläinen. Jälleen aikasta kiva päivä duunissa takana :) Oli taasen aikasta hauskaa duunikavereiden kanssa. Ohhoijaa, aika aikuista menoa välillä, myönnetään, mut mitäpä siitä, pääasia että on kivaa ja jengi viihtyy. Ei työpaikan pidä / täydy olla mikään paskantärkee mesta. Tietysti on hyvä osata käyttäytyä tilanteen mukaan ja jokainen järkevä ihminen osaakin. Pitää osata lukea ilmapiiriä. Meilläkin, kuten olen niin usein jo todennut, on hyvin erilaista persoonaa tuolla, joten kaikille ei ihan uppoa sama huumori, mikä taasen uppoo osaan porukasta todella hyvin. No itse olen semmonen... no kameleontti, että mukaudun tilanteen vaatimalla tavalla ja osaan pitää hauskaa kaikkien kanssa. En ole vielä törmännyt työyhteisössäni ihmiseen joka tökkisi pahasti... Pidän kaikista :)

Kohtapa miulle tulee aivan ihana tyttökoira trimmiin. Uih, odotan taas innolla että pääsen halimaan ja pusimaan sitäkin. Piti tosiaan mennä kuntosalille, mutta minä olin aivan unohtanut tämän trimmauksen. Onneksi muistin ajoissa, oisko ollut noloa paahtaa salilla kun toinen olisi kilkuttanut oven takana :O onneksi näin ei ole koskaan käynyt.

Aurinkokin jaksaa paistella. Puolisko lähti fillaroiden kirjastossa käymään :) Hienoa, että hän on innostunut liikunnasta. Eilenkin oltiin yhdessä kuntosalilla. Koko kööri. Tarkoitan ennenkaikkea, että hienoa hänen itsensä vuoksi, että on panostanut nyt terveellisempiin elämäntapoihin. Niin, tällaiset päätökset on lähdettävä itsestään. Ei siinä muuten mitään järkeä olisikaan. Ei kenenkään toisen vuoksi kannata elämäänsä lähteä muuttamaan, siitä pitää saada jotain itsekin. Hän on kyllä kiitellyt, että olen potkinut vähän perseelle. Niin, no jos sitä katsoo päiväst toiseen toisen fanaattista treenaamista ja ruoan tarkkailua, niin kait siinä väkisinkin altistuu sille itsekin ;) No hyvä, jos olen voinut tuoda edes jotain hyvää hänen elämäänsä :)

Painajaiset seuraa muo edelleen. Viime yönä näin unta, miten potilaita meinasi kuolla toimenpidepöydälle, miten joku murhaaja väijyi muo / meitä jossain. Miten naapurin koirat (naapureilla ei edes ole koiria?!?!?!?) kävivät _aina_ kusemassa mun kämpän lattialle. Olin siitä aivan rikki. Olin niin täynnä pyhää vihaa ja raivoa... Ihan outoja unia. Mulla on selkeesti jokin ihme prosessi menossa. Jokin syvä angsti tai ahdistus...jostain syystä... en tiedä, mutta nyt on nähtävästi ihan vakio, että näen joka yö painajaisia. Todella turhauttavaa.

Tämän oman, en tiedä minkä olon takia, mun ja puoliskonkin välit ovat olleet aika viileät tässä viime aikoina. No mä en pysty olemaan mitään muuta kuin mitä olen. Anteeksi siitä. En vain voi pakottaa itseäni toimimaan mitenkään muuten kuin toimin. Tai siis jossain määrin tietenkin pystyn... mutta, no ei tätä voi selittää. Se joka on kokenut jotain vastaavaa tietää mistä mä puhun. Ei voi pakottaa itseään olemaan ylitsevuotavan rakastava ja ihana... jos ei kerta kaikkiaan ole kykenevä siihen. Niin, kuinkahan monta kertaa olen tätäkin sanonut, että jos tietäisin miten itseäni muuttaisin, niin sen tekisin. Mut ei ole helppoo kun on vaikeeta. Olen vaikea luonne, olen ja tulen olemaankin. Ei vanha koira enää uusia temppuja opi. Niinhän sitä sanotaan. Enkä ole minäkään tässä elämässä ihan helpolla päässyt, joten varmasti sekin on jättänyt jälkensä tunne-elämääni, sitä en epäile ollenkaan. Minä kun en ole elännyt missään yltiörakastavassa perheessä... nih, mitä sitä voi odottaa itseltäänkään. Myönnän, että olen jossain määrin tunnevammanen. En kuitenkaan luokittelisi sitä itsekkyydeksi, tiedän kyllä mitä on itsekkyyskin. Jos olisin itsekäs, en pesisi puoliskoni vaatteita, tekisi hänelle joka päivä ruokaa, keittäisi aamulla kahvia... jne. Jos olisin itsekäs, vaatisin hänen täyden huomionsa antamatta mitään takaisin. En vaadi häneltä juuri minkään sortin huomiota, mutta en oleta sitä saavani häneltäkään, en tällä hetkellä. Kun on vaikeeta niin on. Joh, no nyt alkaa taas kuulostaa siltä, että tämän voisi ymmärtää niin väärin...että ehkä lopetan taas hetkeksi tähän. Sitä paitsi trimmini saapuu näillä näppäimillä. Jesh. Palailen astialle!